Maailman raskain taakka

Olen minä kyllä elämäni aikana panostanut paljonkin ulkonäköön eli kysymys ei todellakaan ole siitä etten olisi välittänyt ulkonäöstäni. Olen ollut aina normaalipainoinen jopa hoikka, syönyt terveellisesti, pukeutunut kauniisti, siististi ja huolehtinut hygieniasta todella hyvin ja hiukset ovat siistit ja joskus meikkaankin, mutta mikään ei ole kaunistanut oikeastaan yhtään koska omille piirteilleen ei voi mitään. Leukapiirteeni ovat yli puolet kasvojeni koosta joten ei niitä meikeillä voi peittää.

Siis kasvojeni pahin alue on juuri leukapiirteet, muut osat kuten suu, nenä ja silmät menee ihan normaalinrajoilla, mutta leukapiirteeni pilaa kokonaisuuden totaalisesti. Kasvoni ovat siis luonnottoman pitkät leveät ja suuret ja koska suuni, nenäni ja silmäni ovat aika pienet niin ne eivät sovi näin valtavan kokoisiin kasvoihin joten tältä osin jo on hirveää epäsopusuhtaisuutta.

Vartalo on yhtä kamala eli luonnottoman suuret luut pituuteeni nähden joissa hartiat ylileleveät, samoin selän ja rintakehän pituus ja leveys on suhteetonta. Rinnat täysin pilalla roikkuvuudeltaan ja malliltaan, onneksi ne voi peittää rintsikoilla ja vaatteilla. Paljoaa ei voi siis tehdä tuskin edes plastiikkakirurgi auttaa.

Vaikka kuinka hyväksyisin itseni nii ei se muuta muiden ihmisten suhtautumista, luonteesta viis kun näin pahan näköinen niin ei ihmiset enää osaa suhtautua normaalisti.

No eipä tää oo enää kauaa ongelma, ei itselle eikä muilla koska olen pian kuollut ja tuhkattu.

No tuo Lizzie ja monet muut joita voi sanoa rumaksi johtuu heidän SAIRAUDESTAAN joten heillä on ainakin selkeä syy ja ilman tuota sairautta he olisivat normaalin jopa kauniin näköisä . . . muta MÄ olen ruma ja OUDON näköinen ihan pelkästään vaan siks koska olen syntynyt rumaksi ilman, että mulla olis mitään vammaa tai sairautta, olen siis pelkästään vain ruma koska olen vanhempieni hunoimpinen osien summa.

Mieluummin olisin syntynyt, vaikka vammaiseksi tai jonku sairauden runtelemana niin ainakin voisin vedota siihen ja ihmiset ymmärtäisivätkin mua silloin paremmin. Mutta nyt koska olen syntymäruma ei ihmiset osaa suhtautua mitenkään päin, tää on ihmisille niin outo ja uus tilanne, ettei ne ole vastaavaan asiaan maailmassa koskaan törmänneet.

Niin tämä suuri koko naiseksi eli kaikki on kuin oikein maskuliinisella miehellä on ollut etenkin pojista ja miehistä aina valtavan pelottavaa eivätkä ole koskaan sitä ymmärtäneet saati sitten miten edes suhtautua tällaiseen naiseen joka on maskuliinisemman näköinen kuin miehet yleensä suomessa jossa miehet oikeasti ovat maailman mittakaavassa melko femiinisen näköisiä naisista puhumattakaan jotka ovat ehkä maailman femiinisimmän näköisiä. Yleensä reaktiot ovat joko kauhistuneita, mutta etenkin nuorempana enemmän naurettiin ja pilkattiin, mutta paljon oli ihan suoranaista vihaa ja inhoa.

Turhaan mä alan mitään korostamaan, olen ihan oma itseni. Varsinkin nuorempana sitä tuli korostettua itseään esim. meikeillä ja muotivaatteilla, mutta se herätti vaan entisestään haukkumista, pilkkaa ja naurua. Mä näytin laitettuna ihan selkeältä transulta eli mieheltä joka yrittää olla muka nainen.

Myös naiset ovat syrjineet, pilkanneet ja haukkuneet, onko se sitten ollut pelkoa, että se mun rumuus jotenki tarttuu tai ovat vaan menneet joukon mukana koska muutkin haukkuu niin ovat asennoituneet haukkujien ja syrjivien puolelle, ettei oma maine mene.

Melko ristiriitaista silti ollu aina, että, vaikka näytän äärimmäisen maskuliiniselta joku voisi olettaa, että olen tosi karski rekkalesbo, että myös luonteeni ja olemukseni olisi hyvin maskulininen ja kova, mutta monien hätkähdykseksi olen äärimmäisen ujo, arka, hiljainen ja jopa avuton ja äänenikin varsinkin nuorempana oli todella hennon tyttösen ääni. Enkä myöskään ole pitänytkoskaan mistään miehisistä harrastuksista ja olemus on aina ollut melko naisellinen, naisen mieltymykset jne. siksi ulkonäköni myös sotii olemukseni kanssa totaalisesti.

Niin ja en mä mikään kaunotar prinsessa ole välttämättä halunut edes olla vaan mulle olisi riittänyt ihan tavallisen normaalin naisen ulkonäkö, vaikka sitten maailman tavallisinkaan, mutta kunhan olisi ollut vain naisen luusto ja kasvot etenkin leuka, se olisi riittänyt mulle täysin.

Kyllä sinusta varmaan tuntuu pahalta, mutta kattelehan ympärillesi,ei niitä kaunottaria kamalasti ole. Koita hyväksyä ulkonäkösi jos pystyt. Itse en ainakaan tuijota ihmisiä ulkna, tuskin monet ajattelevat pahaa sinusta, en usko.

Masaentuneena ihminen kokee olevansa todella mitätön.Jos saat sopivasti terapiaa ym ja masennuksesi häviäisi niin itsetuntosi kasvaisi ja näkisit itsesi varmaan nätimpänä. Tsemiä sulle.

Sä kuulostat mielenkiintoiselta ihmiseltä.
Mä en oikeastaan ennen murkkuikääni edes ajatellut ulkonäköäni. Mua kiinnosti ihan muut asiat. Murkkuna totesin olevani tavis, kun vähänkään viitsin itseäni ehostaa. En ole viitsinyt sitä kovinkaan paljon, tarvittavasti kutakuinkin.
Luonteen puolesta en ole hirveän naisellinen ollut koskaan ja se on se juttu, joka on jotenkin eristänyt mua monissa ihmissuhteissa. En tunne oloani kotoisaksi naisporukassa. Muutamia todella hyviä ystäviä on ja mukavia työkavereita.
Myöhemmin ulkomuotoni muuttui sanoisinko 'vastaamaan luonnettani'.
Ensin se melkein mursi mut, mut nyt en osaisi ajatella itseäni muunlaisena, kuin olen.
Tässähän olen, ihmetelkää ja siirtäkää tuolinne kauemmas, jos jotakin häiritsee.. näin muistan pahimmillaan ajatelleeni. /..itutti.
Lapset tulivat joskus kysymään ihan suoraan ja uteliaina. Ajattelin, et jos en inhota heitä, niin en kai sitten välttämättä ole niin paha, kuin oletin olevani.
Se on jotenkin pelottavaa, kun nainen poikkeaa luonteeltaan tai ulkomuodoltaan perinteisestä kaavasta. Joku Hantta Krause esim aikanaan oli aika räväkkä, kun ei oltu totuttu.
Se asettaa painetta siihen toiseen ihmiseen, miten suhtautua erilaiseen, riittääkö omassa kopassa kanttia ja varaa tutustua ja katsoa otain erilaista, mitä pinnan alta löytyy.

'Luoja antakoon voimaa hyväksyä sen, mitä ei voi muuttaa, muuttaa sen, minkä pystyy ja viisautta erottaa nämä asiat toisistaan,' vanha juttu, mutta niin totta.

hymyäsinnehyvällä kirjoitti:

Kyllä sinusta varmaan tuntuu pahalta, mutta kattelehan ympärillesi,ei niitä kaunottaria kamalasti ole. Koita hyväksyä ulkonäkösi jos pystyt. Itse en ainakaan tuijota ihmisiä ulkna, tuskin monet ajattelevat pahaa sinusta, en usko.

Lue lisää

Näen oikeastaan kaikki naiset ylikauniina jopa ne joita muut pitäisivät tavallisen näköisinä ovat kauniita ainakin minuun verrattuna. Todella super kauniita on ainakin joka toinen nainen varsinkin alle 30 vuotiaissa.

Minut taas jokainen ihminen joka minut näkee ensimmäistä kertaa elämässään niin näkee todella poikkeavaa ja äärimmäisen rumaa ja sen kullä huomaa ihmisten katseissa ja käytöksessä. Mutta kuten sanoin mulle olisi riittänyt ihan pelkästään se, että mulla olis naisen luusto ja kasvonpiirteet, muuta en olis vaatinut.

Ihmisten käytös mua kohtaan on siis todellakin aivan kuin näkisivät avaruusolennon (tosin nekin olisi lajissaan normaaleita) koska mun ulkonäköni peittoaa mennen tullen karmeudessaan kaikki vammaiset ja sairaatkin.

Joku vahvaluonteinen ihminen saattaisi ehkä kestää asemassani, mutta mulla ei ole vahvaa luonnetta vaan murrun yleensä pienimmästä muutenkin. Eikä mulla edes ole elämää jonka takia yrittää.

Onneksi kumminki lähden kesään mennessä täältä.

Jos sulla noin pshs olla, olet pahasti masentunut, kannattaa hakea apua. Vaikestakin masennuksesta voi toipua hyvällä hoidolla. Minkä ikäinen olet, jos nyt jo haluat lähteä täältä. Masennukseen, vaikeaan kuuluu tuo halu lähteä ja kun maennus helottaa, ihmettelee miksi edes on ajatellut sellaista. Voimia päivääsi.

Jos todellakin olet äärimmäisen ruma niin ruma, ettei mitään mahdollisuuksia saada miestä ja jos vielä on halut saada mies ja perustaa perhe niin voin sanoa, että turhaa sitä odottelee vuosikymmeniä ei se elämä paremmaksi muutu, vaikka kuinka odotat vaan se elämä menee paljon huonommaksi mitä enemmän ikää tulee.

Tietenkin jos et niin välitä miehen saannista ja sulla on harrastuksia joita voit tehdä ulkonäöstäsi huolimatta tai muuta kivaa elämässä tai hyvä koulutuspohja silläkin voi saada jonku työn tosin aika moneen työpaikkaan vaaditaan edes tavallinenkaan ulkonäkö, mutta jos on todella ruma niin siinä ei oikein hyvät todistuksetkaan auta.

Itse kadun maailmassa eniten sitä, etten tehnyt itsaria jo heti nuorena koska ei se elämä muuttunut yhtään paremmaksi kun aikaa kului ja ikää tuli lisää eli ihan turhaan jatkoin tätä paskaa ja nyt on vain mietittävä miten sitä vois lähteä melko kivuttomasti.

Suomessa ei ole edes pakko käydä töissä tullakseen toimeen ja jos on jokin vammaan verrattava ulkonäköhaitta niin varmaan helposti saa hyvät tuet kaikkeen. Ainakin jonkun lääkärin tai psykologin tai muun asiantuntijan avustuksella. Voit omistautua ihan täysin itsellesi mukaviin ja iloa tuottaviin asioihin.

Se onkin ollu aika kummallista touhua lääkäreiltä mua kohtaan etteivät ole koskan ohjanneet mua hoitoon tai sitten ne tietävät, että tulisi liian kalliiksi koska tää ongelma on LIIAN SUURI ongelma eli sitä ei voi edes korjata, siksi eivät ole koskaan auttaneet, veisin varmaan koko kaupungin konkurssiin jos alkaisin vaatia avustusta ongelmaani ja hoitokuluja yms. tai rahaa.

Mä en ole ihmisen näköinen vaan varsinkin naisen irvikuva eli mun kaltaisia ei ole maapallolle muita luotu eli tää ei ole edes Jumalan tarkoitus ollut vaan lähinnä vittuilua Jumalalta. Muilla naisilla joilla on jotain ulkonäössä ongelmiam johtuu tosiaankin jostain vammasta tai sairaudesta, mutta mä olen ihan muuten vaan näin irvokkaan ruma koska sillä halutaan kostaa mulle jotain joko vanhempieni synnit tai edellisen elämäni hirveydet.