Luin uudesta Päivämiehestä Togon parannuksentekijöistä. Tuli mieleen Lapin herätykset 1800-luvulla. Kyynel kohosi silmään, olin niin liikuttunut. Henki näyttää löytävän aina sinne, missä on vastaanottavaista mieltä. Jumalan väkevä puhuttelu oli aistittavissa niistäkin, jotka eivät vielä olleet valmiita vanhasta luopumaan.
Samalla mietin oman maamme tilannetta. Parannuksentekijöitä on vähän. Lainsäädännössä ollaan yhä enenevässä määrin luopumassa Jumalan sanasta. Onko Suomen kansa kulkenut etsikkonsa päivien ohitse? Onko kynttilänjalka siirtymässä muualle?
Joka tapauksessa parannuksentekijöitä vielä löytyy omassakin maassamme. Jumalan seurakunta on saanut kasvaa ja Herra korjata kypsää viljaa.
Samalla mietin oman maamme tilannetta. Parannuksentekijöitä on vähän. Lainsäädännössä ollaan yhä enenevässä määrin luopumassa Jumalan sanasta. Onko Suomen kansa kulkenut etsikkonsa päivien ohitse? Onko kynttilänjalka siirtymässä muualle?
Joka tapauksessa parannuksentekijöitä vielä löytyy omassakin maassamme. Jumalan seurakunta on saanut kasvaa ja Herra korjata kypsää viljaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla tuli tippa silmään kun mun käy niin sääliksi niitä köyhiä Togolaisia, jotka joutuvat ottamaan kaikki lapset vastaan, vaikka entisiäkin on jo liikaa ja edes ruokaa ei riitä kaikille. Mielestäni pitäisi rangaistuksen uhalla kieltää ehkäisemättömyysopin vieminen köyhään Afrikkaan.
Myös Venäjällä on parannuksentekijöitä ja haluavat seuroja sinne. Latvian kielen tulkkeja tarvittaisiin kans, Latviassa siis myös.
viime kesänä pohdiskeltiin, järjestettäisiinkö suviseurat Togossa. Hieman matkaa sinne tietenkin on, mutta JUmalan lapsilla on hyvät autot ja tilavat asuntovaunut; äkkiäkö sitä parin maanosan läpi suviseuroihin puhaltaa.