Olen ollut nuoresta asti masentunut työkyvyttömyys asteella. Eli en ole normaaliin työhön tai kouluun pystynyt.
Tämmöisen miehen on hyvin vaikea löytää naista varsinkin kun itsetunto on alamaissa eikä kykenen itse aloitetta tekemään. En juo alkoholia enkä tykkää humalaisista tämä on Suomessa aika kova miinus.
Jokunen vuosi sitten olin niin hyvässä kunnossa että jaksoin käydä Aasiassa (ei thaimaa).
Matkustaminen masentuneena on todella rankkaa mutta yksi hotellin työntekijä 9v vanhempi nainen tuli aina juttelemaan minulle ja ystävystyimme ja myöhemmin olemme tapailleet ja jutelleet skypessä jo 3 vuotta. En oikein uskonut että suhteesta tulee mitään enkä ole koskaan ajatellut että menisin naimisiin ainakaan ulkomaalaisen kanssa.
Mutta nyt tilanne on se että jos suhdetta aikoo jatkaa pitäisi naimisiin mennä koska emme voi loputtomiin olla erimaissa jos olemme yhdessä.
Myös jos haluamme yhteisiä lapsia koskaan aika alkaa loppua häneltä. Hänellä on jo yksi lapsi joka asuu hänen äitinsä luona.
Ilman masennusta en luultavasti olisi koskaan edes pysynyt suhteessa näin pitkään. 27v aikana ennen tapaamistamme en ollut saanut luotua yhtään seurustelu tai edes seksi suhdetta. Vaikka minua on sanottu komeaksi ja hyväksi sosiaalisissa suhteissa (silloin kun en ole aivan pohjalla) mutta aika harva edes harkitsisi suhdetta vakavasti masentuneen kanssa.
Naisystäväni on hyvä tukemaan minua ja on hyvin mahdollista että olisin jo tappanut itseni ilman hänen jokapäivästä tukeaan skypen kautta, Terveydenhuolto on jo aika luovuttanut kohdallani ja en saa edes hoitajan aikaa. Olen menossa yksityiseen terapiaan mikä viimeinen mahdollisuuteni parantua.
Ennen terapiaa minun pitää nyt päättää menenkö naimisiin.
Rakkaudesta en tiedä olenko koskaan ketään rakastanutkaan ja voiko masentunut rakastaa tai mitä se ylipäätänsä on.
Välitän kyllä hänestä ja olen huolissaan jos hänellä on ongelmia.
Nyt vielä enemmän kun olen lopettanut turruttavat lääkkeet.
Pahin tilanne olisi jos lopettaisin suhteen ja eläisin loppu ikäni yksin.
Mutta toisaalta pelkään sitoutua vain häneen loppuiäkseni mitä jos tulen parempaan kuntoon ja minulle tulee muita mahdollisuuksia kuin hän muuttuuko mieleni. Hän on Aasialaiseksi ja ikäisekseen hyvin säilynyt ja ok näköinen mutta aina löytyy paremman näköisiä ja suomalaiset ovat taas eritavalla mukavia ja kauniita josta olen jäänyt tavallaan kokonaan paitsi ja nuoruus on jo mennyt sairauden aikana ja loputkin elämästä menee jos en uskalla tehdä mitään. Luotan häneen mutta en itseeni.
Onko kukaan mennyt vakavasti masentuneena naimisiin?
Tämmöisen miehen on hyvin vaikea löytää naista varsinkin kun itsetunto on alamaissa eikä kykenen itse aloitetta tekemään. En juo alkoholia enkä tykkää humalaisista tämä on Suomessa aika kova miinus.
Jokunen vuosi sitten olin niin hyvässä kunnossa että jaksoin käydä Aasiassa (ei thaimaa).
Matkustaminen masentuneena on todella rankkaa mutta yksi hotellin työntekijä 9v vanhempi nainen tuli aina juttelemaan minulle ja ystävystyimme ja myöhemmin olemme tapailleet ja jutelleet skypessä jo 3 vuotta. En oikein uskonut että suhteesta tulee mitään enkä ole koskaan ajatellut että menisin naimisiin ainakaan ulkomaalaisen kanssa.
Mutta nyt tilanne on se että jos suhdetta aikoo jatkaa pitäisi naimisiin mennä koska emme voi loputtomiin olla erimaissa jos olemme yhdessä.
Myös jos haluamme yhteisiä lapsia koskaan aika alkaa loppua häneltä. Hänellä on jo yksi lapsi joka asuu hänen äitinsä luona.
Ilman masennusta en luultavasti olisi koskaan edes pysynyt suhteessa näin pitkään. 27v aikana ennen tapaamistamme en ollut saanut luotua yhtään seurustelu tai edes seksi suhdetta. Vaikka minua on sanottu komeaksi ja hyväksi sosiaalisissa suhteissa (silloin kun en ole aivan pohjalla) mutta aika harva edes harkitsisi suhdetta vakavasti masentuneen kanssa.
Naisystäväni on hyvä tukemaan minua ja on hyvin mahdollista että olisin jo tappanut itseni ilman hänen jokapäivästä tukeaan skypen kautta, Terveydenhuolto on jo aika luovuttanut kohdallani ja en saa edes hoitajan aikaa. Olen menossa yksityiseen terapiaan mikä viimeinen mahdollisuuteni parantua.
Ennen terapiaa minun pitää nyt päättää menenkö naimisiin.
Rakkaudesta en tiedä olenko koskaan ketään rakastanutkaan ja voiko masentunut rakastaa tai mitä se ylipäätänsä on.
Välitän kyllä hänestä ja olen huolissaan jos hänellä on ongelmia.
Nyt vielä enemmän kun olen lopettanut turruttavat lääkkeet.
Pahin tilanne olisi jos lopettaisin suhteen ja eläisin loppu ikäni yksin.
Mutta toisaalta pelkään sitoutua vain häneen loppuiäkseni mitä jos tulen parempaan kuntoon ja minulle tulee muita mahdollisuuksia kuin hän muuttuuko mieleni. Hän on Aasialaiseksi ja ikäisekseen hyvin säilynyt ja ok näköinen mutta aina löytyy paremman näköisiä ja suomalaiset ovat taas eritavalla mukavia ja kauniita josta olen jäänyt tavallaan kokonaan paitsi ja nuoruus on jo mennyt sairauden aikana ja loputkin elämästä menee jos en uskalla tehdä mitään. Luotan häneen mutta en itseeni.
Onko kukaan mennyt vakavasti masentuneena naimisiin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No?
Heippa!
En ole mutta luin kuitenkin kirjoituksesi.(jos yhtään lohduttaa) Mietin itsekin mitä elämä olisi tuonut, jos en olisikaan ollut masentunut. Jos eiolisi näitä ongelmia. Kuulosti hienolta, että olet pystynyt tekemään reissun ulkomaille masentuneena sekä ystävystymään siellä.
En oikein osaa antaa mitään vastauksia, ei kuulosta helpolle tuo mitä joydut miettimään, joten tsemiä sen kanssa! :)
Pysyn mieluummin sinkkuna.
Joo menen hänen luokseen joksikin aikaa ja teen päätöksen siellä, Toisaalta ilman riskiä ei ole elämää.
Olen mennyt naimisiin masentuneena. Olin masentunut sitä ennen, silloin ja aina sen jälkeen. En ymmärrä miksi joku halusi minut taakakseen, mutta omapa oli mokansa. Noh onhan tuo vähän väläytellyt että alkaa olemaan homma kohta finito jos ei ala ukko paranemaan. Harmi sinänsä, mutta ei voi minkään. Naimisiin menin koska ei ketään muutakaan olisi ollut.
Heteromiehet......................