Neuroleptien injektiot

Ja Abilifyn mainoksessa tietysti näkyvästi kerrotaan, että "100 % ERITYISKORVATTAVA (112)". Eli veronmaksajat maksavat nämä hyvin kalliit injektiolääkkeet lopulta.

Inektiohoitojen paremmuus tutkimuksissa perustuu sosiaalipuolen kontaktiin. Potilaan käydessä kerran kuussa vastaanotolla tulee automaattisesti siinä sivussa hoidettua myös sosiaaliasiat, asunto, raha. Sosiaalipuolen ongelmistahan ihminen sinne sairaalaan joutuu. Sama tapahtui aikanaan pillereiden kanssa. Ne on yleisessä käytössä koska kuolleisuuden havaittiin olevan jonkin verran alempi lääkkeitä syövien parissa. No lääkkeitä syövät olivat "hoidon" piirissä ja heillä oli asunnot jne...Sen kummemmin pillereillä ja/tai injektioilla ei ole mitään vaikutusta uusiutuviin sairaalahoitoihin ja kuolleisuuteen jos tehtäisiin yksikin tutkimus jossa sosiaalipalvelut olisi varmistettu yhtä kattaviksi. Ei lääketehtaat sellasta maksa. Tietävät lopputuloksen, eli se että lääkkeettömät selviävät silloin paremmin. Ihminen usein myös kiristetään tilanteeseen jossa sosiaalipalvelut(varsinkin asunto ja toimeentulotuki, eli tärkeimmät)ovat riippuvaisia lääkkeen otosta. Ei tarvi olla huippututkija huomatakseen kuinka mahtavalta se lääke saadaan tuossa tilanteessa näyttämään. Kyllä ilman asuntoa ja rahaa sairastuu äkkiä, ja kuoleekin suht nopeasti.

Uhhuh kyllä on vastenmielistä luettavaa. Yök. Noin härski tuotteiden esilletuominen Orionilta, aivan kuin jokainen lääkäri ei näitä tuotteitta tuntisi jo entuudestaan, tai psykiatrit olisivat lukutaidottomia. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa ja seurata miten tuosta markkinointitilaisuudesta joku saa jotain asiaa irti. Ohjelma vaikutti sekavalta ja heppoiselta.

Alkuosan aiheet ovat sillisalaattia. Sitten lopussa on esimerkiksi: “Potilaan motivointi hoitoon”, Ylilääkäri Eila Sailas, Kellokosken sairaala. Suomeksi “Potilaan motivointi hoitoon” tarkoittaa sitä, että pitää syödä niidä lääkkeitä, joita he määräävät. Siinä puheenvuorossa taas kerran todennäköisesti tuodaan esiin potilaan “adherenssin lisääminen”, ja mikäs onkaan parempaa adherenssin lisäämiseen kuin samassa kutsussa mainostetut uudet neurolepti-injektiot. Hänen puheenvuoronsa jälkeen on äänessä toki:

20.25–20.40 otsuka Pharman/oy H. lundbeck ab:n puheenvuoro

Muutkin ylilääkärit luennoillaan laulavat näiden uusien neurolepti-injektioiden mahtavaa voimaa, esimerkiksi joku toinen ylilääkäri Väyrynen. Mustia aikoja elämme.

onhan tuo toiminta niin läpinäkyvää lääkemarkkinointia, että hävettää psykiatriayhdistyksen puolesta. "adherenssin lisääminen"-koulutus on kapulakielestä käännettynä "miten manipuloida asiakas käyttämään tuotteita riippumatta seuraamuksista tai henkilön omista näkemyksistä." toisin sanoen lääkemarkkinointitekniikoiden opettelua vastaanottotyöskentelyä varten. oksettavaa puuhaa luvassa kaikille omatunnon omaaville.

Hah. Suomen Psykiatriayhdistys on vaihtanut etusivulleen linkin ohjelman kertovaan pdf:ään, josta on poistettu lääketehtaiden mainokset.

http://www.psy.fi
http://www.psy.fi/images/doc_ja_pdf/psypaivat_kevat2015.pdf

Lukevatko psykiatrit Suomi24:ää?

Viiden vuoden tulokset potilaista, joille annettiin Abilifya (aripiprazole) joko injektionia tai suun kautta pillereinä. Molemmissa ryhmissä tulokset olivat yhtä huonoja.

Background: This study examined 5-year outcomes of patients prescribed risperidone long-acting injection (RLAI) or aripiprazole in a clinical setting, using treatment discontinuation as a measure of effectiveness.
Method: Patients who received RLAI or aripiprazole in the 18 months following their respective UK launches were included. Two-year outcome data were previously reported for these cohorts; this study reported an additional 3 years of follow up for each group. Data were collected from pharmacy records and by retrospective case note review. Patients were classified as continuers or discontinuers at 5 years and reasons for treatment discontinuation noted.
Results: The number of patients remaining on treatment at 2 years (and included in this study) was 28/84 and 27/92 for RLAI and aripiprazole respectively. Two patients treated with RLAI and three treated with aripiprazole were lost to follow up. Therefore, 5-year outcome data were available for 50 patients. Fifteen patients from each group were continuers at 5 years. Of these, four receiving RLAI and three receiving aripiprazole were coprescribed other antipsychotics at study endpoint. Reasons for discontinuation of RLAI and aripiprazole respectively were lack of effect (n = 4; n = 4), adverse effects (n = 3; n = 1), noncompliance or patient choice (n = 2; n = 4) and patient death (n = 2; n = 0).

Conclusion: There was no significant difference between the proportions of patients continuing RLAI or aripiprazole for 5 years. Continuation rates were relatively low (18% and 16% of the original RLAI and aripiprazole cohorts respectively), whilst coprescription of other antipsychotics at endpoint was relatively common. Lack of effectiveness was the most common reason for discontinuation of both compounds. These findings suggested that clinical effectiveness was somewhat disappointing, although the long period of follow up and number of patients previously treated with clozapine in the original cohorts were confounding factors.