Hei!
Haimme eilen uuden sekarotuisen uros koiranpennun (2kk Nalle) Helsingistä Kuopioon.
Perheeseemme kuului siis jo ennestään myös sekarotuinen uros koira (2v Luca).
Annoimme koirien tavata ensin ulkona ''puolueettomalla'' maalla, missä Luca haisteli pentua innoissaan (ei arvannut vielä, että koira on tulossa meille asumaan).
Sisälle mentäessä Luca ei ollutkaan enää niin innoissaan, vaan ns. ''masentui'' heti. Lucan voisi jopa sanoa alistuvan pennulle, koska antaa tämän syödä ruokaansa (ei ärähdä pennulle), antaa nukkua omalla pedillään ja lähtee siitä itse pois sängyn alle (ei ärähdä tästäkään) jne. Luca lähtee heti pois, jos pentu yrittää tulla hänen luokseen. Luca ei myöskään anna minun, eikä tyttöystäväni silittää oikein itseään vaan välttelee meitä. Luca on alunperin tyttöystäväni koira ja oli alkuun mustasukkainen minustakin. Hyvin apea ilme kasvoillaan katselee siis sivusta, kun pentua silittelemme jne.
Ruoka on Lucalle maistunut myös huonosti.
Tiedän, että pentu on ollut meillä vasta n. päivän ja se on lyhyt aika, mutta kun yritimme etsiä erilaisia kokemuksia netistä, niin emme löytäneet yhtään vastaavanlaista kokemusta. Muissa tapauksissa perheen vanhempi koira on ottanut pennun vastaan hyvin agressiivisesti ja alistavasti tai jopa hyvin, kun taas meidän Luca on apea ja ''masentunut''.
Pennusta luopuminen olisi kauheaa, emmekä sitä aio tehdä vielä hetkeen tietenkään, mutta jos Luca ei ''piristy'' ja palaa omaksi itsekseen, on se silloin välttämätöntä.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, vai täytyykö ajan vain kulua?
Haimme eilen uuden sekarotuisen uros koiranpennun (2kk Nalle) Helsingistä Kuopioon.
Perheeseemme kuului siis jo ennestään myös sekarotuinen uros koira (2v Luca).
Annoimme koirien tavata ensin ulkona ''puolueettomalla'' maalla, missä Luca haisteli pentua innoissaan (ei arvannut vielä, että koira on tulossa meille asumaan).
Sisälle mentäessä Luca ei ollutkaan enää niin innoissaan, vaan ns. ''masentui'' heti. Lucan voisi jopa sanoa alistuvan pennulle, koska antaa tämän syödä ruokaansa (ei ärähdä pennulle), antaa nukkua omalla pedillään ja lähtee siitä itse pois sängyn alle (ei ärähdä tästäkään) jne. Luca lähtee heti pois, jos pentu yrittää tulla hänen luokseen. Luca ei myöskään anna minun, eikä tyttöystäväni silittää oikein itseään vaan välttelee meitä. Luca on alunperin tyttöystäväni koira ja oli alkuun mustasukkainen minustakin. Hyvin apea ilme kasvoillaan katselee siis sivusta, kun pentua silittelemme jne.
Ruoka on Lucalle maistunut myös huonosti.
Tiedän, että pentu on ollut meillä vasta n. päivän ja se on lyhyt aika, mutta kun yritimme etsiä erilaisia kokemuksia netistä, niin emme löytäneet yhtään vastaavanlaista kokemusta. Muissa tapauksissa perheen vanhempi koira on ottanut pennun vastaan hyvin agressiivisesti ja alistavasti tai jopa hyvin, kun taas meidän Luca on apea ja ''masentunut''.
Pennusta luopuminen olisi kauheaa, emmekä sitä aio tehdä vielä hetkeen tietenkään, mutta jos Luca ei ''piristy'' ja palaa omaksi itsekseen, on se silloin välttämätöntä.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, vai täytyykö ajan vain kulua?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.