Onko teatterissa ja elokuvissakäynti syntiä?

Lapsena pyhäkoulun opetus antoi ymmärtää, että teatteri ja elokuvat olivat syntiä.
Minä kävin harvoin elokuvissa, niitä ei paikkakunnalla nähtykään, teatterista puhumattakaan, mutta suurena murheena minulla oli, että on olemassa ihmisiä, jotka tekivät elokuvia, näyttelivät niissä, ja teattereissa. Kuinka surinkaan heidän puolestaan, kun ymmärsin,. että heille ei oltu kerrottu, että he elivät synnissä, onnettomat.
Lapsille pitää kertoa asiat ilman epäselvyyksiä. Tuollaiset epämääräiset syntikäsitykset saattavat aiheuttaa lapselle vuosien trauman.
Kuinka paljon virheitä uskonnon nimissä onkaan tehty.

Olen vain kerran käynyt teatterissa, kun kutsu (kutsuvieras) osui kohdalle. Siellä ei ollut mitään varsinaista teatteriesitystä, vaan piti kai olla jonkinlainen tanssiesitys. Tanssijoitakaan ei kyllä nähty. Nähtiin vain näyttämön keskellä kyyhöttävä lakanaan kääriytynyt hahmo, ehkä se oli nainen. Odotin vain, että se lakana putoaisi taikka heitettäisiin syrjään, ja paljastuisi ehkä alaston nainen. Niin ei tapahtunut. Musiikista en muista mitään - oliko sitä vain ei? -, koska en pidä musiikista ja aina suljen siltä korvani.

Tuosta tapauksesta on jo kauan, mutta se on jäänyt mieleeni, koska mitään ei tapahtunut. Varmaan tuollainen turhuuden passka on syntiä, koska mitään ei siis tapahdu. Ja olipa se syntiä tai ei, ei semmoisen katselemisesta ainakaan mitään parane maksaa.