Miksi me vielä täällä mädännytään

Niinpä. Ollaan sen verran ujoja, että kyllä pitää olla ihan varma asioista. Olen varmistunut homman nimestä monta kertaa, mutta epäilyksen tullen eiku takas:)

Ja ei tässä ole ollutkaan muuta reittiä.

Moni muukin käsittelee täällä pettymyksiään.

Täällä ei kukaan tiedä yhtään mitään mistään. Tiedoille tämä on vallan väärä osoite.

Onkaan se homman nimi _____________?

mutta ei se yksipuolisella miettimisellä kummene.
Se päätös toisesta tavasta kommunikoida toisin on yhteisen päätöksen takana.

niinhän sitä luulisi, että tietää juuri hänen täällä keikkuvan, mutta mutta, kun ei voi tietää 100 % varmuudella. Välillä olen hyvinkin varma, että se täytyy olla juuri hän jne. Mutta sitten taas alkaa järkeilemään, että jos vaikka sittenkin jne. Ja kun on jo kerran siipensä polttanut, niin se jättää muistiin niin syvän jäljen, että ei uskalla tarttua enään "härkää sarvista" (sanan varsinaisella merkityksellä;DD). Jos olisin varma, että se on juuri hän, niin olisin laittanut jo viestin. Ihmisillä sisimmissään on äärettömän herkkä hylätyksi tulemisen pelko, nolous, vaikka kuinka luottaisi itseensä. Ja kuitenkin on niin paljon menetettävää vaikka toisaalta, kun ajattelen, niin juuri sinä varmasti ymmärtäisit, mutta kun pitäisi kehdata nähdä jatkossakin:D Toisaalta, jos viesti menisi väärään osoitteeseen, niin siinähän ei ole mitään menetettävää, mutta jos viesti meneekin oikeaan osoitteeseen, ja toinen on, "että kiitos, mutta ei kiitos". Silloin joutuisi muuttamaan pois Suomesta:DD Olen ajatellut, että ensi viikolla on pakko nähdä, jos se olet sinä. Olisi ensinnäkin aivan ihanaa nähdä ja olisi kiva myös vähän jutellakin hieman, miltä kuulostaa? Toisaalta ymmärtää, että eihän kukaan voi loukkaantua siitä, että jollakin on kova ikävä juuri SINUA, mutta kun se häpeän riskiraja on niin matala

Samaa olen ihmetellyt rakkaani