Olen kärsinyt jonkin aikaa ahdistuksesta, masennuksesta ja pahasta unettomuudesta. Olin myös aiemmin ylikuntoinen ja paloin fyysisesti loppuun. Nyt vähän ajan huilailujen jälkeen (tosin psyykkisesti aika huonossa kunnossa vielä) ajattelin alkaa käymään tanssitunnilla kerran viikossa. En siis ole nyt n. 2 vuoteen harrastanut aktiivisesti mitään (ennen sitä ihan lapsesta asti 2-5 kertaa viikossa eri lajeja). Ajattelin että liikunnan kautta voisin saada lisäenergiaa kun siitä niin paljon puhutaan masennuksen ja ahdistuksen ehkäisijänä. Toisin kävi. Ensimmäisen tanssitunnin jälkeen ("tanssillinen kuntotunti", eli aika rankka) olin aivan kuollut enkä pystynyt rentoutumaan ollenkaan ja olin todella ns. kuilun pohjalla psyykkisesti monta päivää. Viikkoa myöhemmin olin sitten toisen kerran tunnilla. Sen jälkeen en päässyt sängystä ylös neljään päivään, edes suihkuun. Kolmannen kerran jälkeen olen ollut niin ahdistunut ja masentunut etten enää tunnista itseäni. Aikaisemmin jaksoin käydä tapaamassa ihmisiä 1-2 kertaa viikossa, nyt en ole liikkunut kotoa muualle kuin lähikauppaan. Eli ei tämä liikunta ole mitään auttanut, vaan pahentanut viisimiljoonakertaisesti...! Mistä tämä johtuu? Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
Liikunta pahentaa masennusta??
Zds
7267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En voi kirjoittaa kuin omasta kokemuksesta. Jouduin yhdessä vaiheessa masennusta lopettamaan liikunnan, koska kielteiset ja pahat ajatukset tulvivat sen aikana mieleen. Tämä on todennäköisesti sen peruja, että liikunnan kehossa aikaan saama muutos muistuttaa stressireaktion taistele tai pakene-tilaa. Itselläni on myös useamman vuoden tauko liikunnasta ja jopa lyhyt kävelylenkki vie puhdin täysin pois.
Kiinnostavaa kuulla kokemuksistasi. Mulla taas ei pelkkä kävelylenkki väsytä mitenkään erityisemmin, mutta ei siis myöskään piristä tai kohenna mielialaa ollenkaan. Vaikken tanssitunnilla ehdi ajatella mitään ikäviä, niin sinne mennessä olen kyllä ollut todella ärtynyt, stressaantunut ja huonolla tuulella (kuten joka päivä, normitila), ja tuntuu siltä että nämä tuntemukset vain vahvistuvat kymmenkertaisesti tunnin jälkeen, ja erityisesti seuraavina päivinä. Muutun ihan raivotautiseksi. Voi olla, että tuo stressitila vain pahenee rankasta liikunnasta, niinkuin ehdotit. Luin jostain että kortisoli- ja adrenaliinitasot nousevat rasittavan liikunnan aikana, eikä se välttämättä ole ahdistuneelle/masentuneelle olleenkaan hyvä asia, vaan voi pahentaa oireita... Joogatunnille siis... tai jotain...
Joissain uupumustiloissa liikunta ei ole lääke. Kokeile ja toimi niin kuin sinulle hyvä on.
Mitä masennusta tanssiminen oikein pahentaa? Sitäkö, että tanssiminen tuo sinun mieleesi kaikki koululiikuntatunnit, joissa sinua pilkattiin lihavaksi ja rumaksi? Sitä masennusta, joka johtuu siitä, että menetit kaiken silloin, kun lopetit kilpaurheilun ja menetit elämäntarkoituksesi? Vai pahentaako tanssiminen masennustasi siitä, että menetit puolisosi syöpään? Menetit työpaikkkasi ja elät täydellisessä velkahelvetissä? Ihmisillä on erilaisia elämäntarinoita masennuksensa taustalla. Tuskin kaikki jäykistyvät kauhusta kankeaksi yhden tanssitunnin takia päiväkausiksi. Viestistäsi tekee helposti tulkinnan, että sinulla on ongelmia kehonkuvasi ja yleensä itsetuntosi kanssa. Pelkkä rankan liikunnan aiheuttama fysiologinen stressi tuskin saa noin rajua reaktiota aikaan. Mutta jos fyysinen suoritus sosiaalisessa tilanteessa herätttää ihmisessä ajatuksia omasta kelpaamattomuudesta ja kyvyttömyydestä, niin se voi kyllä ahdistaa aika lailla, jos kokee ettei voi tehdä asialle mitään. Tämä voi tietenkin liittyä yleisemmin huonoon itsetuntoon ja epäonnistumisen pelkoon. Minusta ei kannata lopettaa liikuntaa tuon vuoksi, vaan yrittää sitä kautta tutustua myös omiin pelkoihinsa ja oppia voittamaan niitä.
Tuli vähän samaa mieleen. Miksi pakottaa itseään painostavaan tilanteeseen? Miksi ei käy lenkillä yksin, kuntoile yksin, aloittaa siten että päättää unohtaa negatiiviset asiat. Lähtee lenkille kun huomaa että aurinkopaistaa hienosti, tai ilta on ihanan pimeä. Pyrkii tietoisesti syrjäyttämään kaiken negatiivisen ajattelun luoden vain myönteisiä ajatuksia. Sitten vähitellen voi tutustua niihin pelkoihinsa, jos enää kokee tarvetta. Minusta ulkona on tärkeä huomata esim. oravan liikkeet, hiihtäjien luistelutyyli, kaikki mahdollinen ulkopuolinen, jota ei voi yhdistää omiin sisäisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Liian paljon omien synkkien pelkojen ja tunteiden pohdiskelu vie taas terapiaan ja lopun elämää saa sitten pyöriä lääkkeissä ja laitoksissa. Antaa vaan menneiden olla ja luo uutta hyvää, vaikka mitä muut sanoisivat.
Liikunta on masennukseen yhtä hyvä lääke kuin alkoholi. Eli siirtää oireita hetkellisesti, sitten ne tulee kahta kauheampana. Alakuloisuuteen liikunta kyllä auttaa (kuten alkoholikin) ja hyvin moni ihminen ei erota masennusta ja alakuloisuutta toisistaan. Masennus pitää kokea ennen kuin sen ymmärtää! Tämä kaikentietävät varmaan sanovat syöpäpotilaallekin, että ota nyt itseäsi niskasta kiinni niin kyllä se siitä..
No ei tämä toki ole syy itseään rapakuntoon päästää, siitä seuraa sitten taas uusia ongelmia. Mutta kohtuus kaikessa!
CFS/ME (krooninen väsymysoireyhtymä/ myelginen enkefalomyelitti) Jospa sinulla on tällainen neurologinen sairaus. >>>>Silloin ei liikunta ainakaan rasittava sovi.