Porvarillinen kyylääminen Suomessa

On merkillistä miksi vapausoikeuksia muka kannattavat päättäjät ovat vain jatkuvasti näitä vapauksia kaventamassa. Ei poliitikkoa, joka ei lähes päivittäin hilluisi mediassa panemassa kansalaisia kuriin milloin missäkin asiassa. Erityisesti porvarin outo into yhä tiukempaan kansalaisen ”kyyläämiseen” ällistyttää. Ovatko tämän päivän porvarit kommunisteja? Kommunistinhan voisi olettaa olevan altis kannattamaan kansalaisen yhteiskunnallista ohjausta. Sen sijaan porvarin olettaisi kannattavan ajatusta itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan kykenevästä kansalaisesta. Mutta ei. Porvarillinen politiikka tänä päivänä on kuin vainoharhaisuuden tauti, jossa jo omat kuvitelmatkin käyvät perusteluna mitä oudoimmille päännousemille.

Erityisen kärkkäästi porvarit ovat sananvapauden kimpussa. Porvarin pyrkimyksenä on estää kaikki mielipiteenilmaisu, joka ei edistä porvarillisia päämääriä. Ainoa sallittu viestinnän muoto porvarillisen käsityksen mukaan on vain se viestintä, joka lisää porvarin tuottoja. Siis lähinnä myyntiä edistävä viestintä: mainoslehtiset ja tietysti myös perinteiset propagandan välineet, kuten sanomalehdet, kaupallinen radio ja televisio. Myös Yleisradio alkaa yhä enenevästi porvarillistua ja tavoitteeksi näyttää muodostuneen välittää kuvaa Suomesta nimenomaan läntisenä porvarivaltiona.

Suorastaan kummalliselta kuulostaa, kun oikein ministeri katsoo jonkun hullun terroristin hirmutekojen vaativan nimenomaan kansalaisten väliseen viestintään puuttumista: viranomaisille lisää oikeuksia verkkoviestinnän valvontaan. Perusteluhan olettaa, että rikollinen ilmoittaa netissä missä ja milloin hän aikoo hirmutekonsa tehdä. Ovatko tämän päivän rikolliset näin tyhmiä? Vaiko ministeri?

Monessa tapauksessa poliittinen päättäjä heittelee näitä ”verkkokyyläämisen” vaatimuksia ikään kuin siinä luulossa, että tuolla on paha kansa, jonka valvontaa pitää kiristää, ja tässä, hei, olemme me, hyvikset, useinkin ministerit, jotka sitten katsomme, mikä sinulle, kansalainen, sopii ja mikä ei.

Nythän on kuitenkin niin, etteivät varsinaiset emäkonnat suinkaan ole yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita, kapitalistiseen työhön sopeutumattomia työn vieroksujia ja muita kapitalistisen median persoonallisuushäiriöisiksi luokittelemia, vaan kokonaisia valtioita ja erityisesti niiden johtohenkilöitä. Jopa niin sanottuja päätöksentekijöitä.

Näin ollen päätöksentekijä, joka vaatii lisää urkintaoikeutta, vaatii siis itse asiassa lisää oikeuksia harjoittaa omia laittomuuksiaan. Konna siis ikään kuin vaatii lisää oikeutta konnuuden harjoittamiseen, sillä konnuuttahan esimerkiksi murtautuminen tietoverkkoihin on mitä suurimmassa määrin. Etenkin jos samalla katoaa lähes koko ihmiskunnan älypuhelinten SIM –korttien salausavaimet. Tosin jos viranomaisen oikeudet ulotetaan hyväksymään tietomurrot ja kansalaisten postin lukeminen ja puhelimen kuuntelu, niin tokihan tässä konnuus voidaan poliittisella päätöksellä muuttaa (förvandla) ihan jopa viranomaistoiminnaksi.

Poliittisen päättäjän kannattaa muistaa, että ”konnuuden” määrän kasvattaminen urkkiminen sallimalla, voi osua myös omaan nilkkaan. Poliitikko itse voi joutua näkymättömän linssin (eräänlaisen peltipoliisin) tarkasteluun tai poliitikolta voidaan viedä pahimmassa tapauksessa jopa identiteetti, mikä sitten lieneekin.

Toivottavasti Keskusta ei lähde tässä urkkimisasiassa ”kaljanlantrauslinjalle”. Mainitulla linjalla tarkoitan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden pyrkimys on vain lisätä kaikkea tarpeetonta säätämistä. Sen sijaan kaikesta tarpeettomasta säätämisestä pois pääseminen on hyvästä ja johtaa kansakunnan hyvinvoinnin lisääntymiseen.