ääh ahdistaa vaan. tilanne on se että hain tälle alalle opiskelemaan kun luulin että pitäisin työstä ja pisteet ei olleet hirveän hyvät joten vaihtoehtoja oli vähän, mutta se oli sitten iso virhe. Olen nyt toisen vuoden opiskelija ja vielä olisi reilu vuosi jäljellä, että ei siinä mitään, voisin käydä koulun loppuun mutta tässä on reilun puolen vuoden aikana tapahtunut kaikkea niin että fyysinen terveys on hyvin heikko, tämä ala vielä kipeyttää entisestään, eikä henkisessäkään hyvinvoinnissa ole enää kehumista ja yksityiselämässäkin on kaikkea murhetta kokoajan..
kun tätä työtä en voi tehdä todellakaan valmistumisen jälkeen niin ei ole edes motivaatiota jatkaa, ja olenkin löytänyt sopivan koulun itselleni, alan josta oikeasti tykkään. "Ongelmana" on hyvä ystäväni, joka on samalla luokalla kanssani ja kun kerroin koulun vaihtamis suunnitelmista ohimennen, hän sanoi että "turha on sitten soitella enää jos jätän hänet tänne kouluun yksin" ( asumme koulun asuntolassa pikkukylässä, ja muut luokkalaiset asuvat muualla, joten vapaa-ajallamme olemme aina kahdestaan.) tavallaan ymmärrän häntä koska hän jäisi todellakin ihan yksin tänne, mutta en vaan voi elämääni suunnitella hänen mukaansa, kun tässä on oma terveyskin kyseessä. Näistä asioista olen hänelle puhunut mutta ei hän kuuntele, niin kovapäinen kun on. Pelottaa että jos toteutan suunnitelmani, meillä menee välit sitten poikki sen takia ihan oikeasti, ja eipä minulla muita hyviä ystäviä juurikaan ole.. empä nyt tiiä mitä tällä teksillä haen, piti vaan saada purkautua tunteista. kertokaa toki omista koulun keskeytyksistä ja onko kaverit sitten suuttunut ym.
kun tätä työtä en voi tehdä todellakaan valmistumisen jälkeen niin ei ole edes motivaatiota jatkaa, ja olenkin löytänyt sopivan koulun itselleni, alan josta oikeasti tykkään. "Ongelmana" on hyvä ystäväni, joka on samalla luokalla kanssani ja kun kerroin koulun vaihtamis suunnitelmista ohimennen, hän sanoi että "turha on sitten soitella enää jos jätän hänet tänne kouluun yksin" ( asumme koulun asuntolassa pikkukylässä, ja muut luokkalaiset asuvat muualla, joten vapaa-ajallamme olemme aina kahdestaan.) tavallaan ymmärrän häntä koska hän jäisi todellakin ihan yksin tänne, mutta en vaan voi elämääni suunnitella hänen mukaansa, kun tässä on oma terveyskin kyseessä. Näistä asioista olen hänelle puhunut mutta ei hän kuuntele, niin kovapäinen kun on. Pelottaa että jos toteutan suunnitelmani, meillä menee välit sitten poikki sen takia ihan oikeasti, ja eipä minulla muita hyviä ystäviä juurikaan ole.. empä nyt tiiä mitä tällä teksillä haen, piti vaan saada purkautua tunteista. kertokaa toki omista koulun keskeytyksistä ja onko kaverit sitten suuttunut ym.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Loppujen lopuksi ihmisen pitää ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan. Se on kaverin ihan oma valinta, ettei hän kykene haluamaan sinulle parasta. Ei sinusta ole kaverillekaan iloa, jos ajat itsesi loppuun. Sitä voisit kyllä miettiä onko kyse kuitenkaan hyvästä ystävästä, jos hänelle tärkeintä ei ole sinun hyvinvointisi vaan se, ettei hän itse jää yksin asuntolaan.
Mutta noin asiaan liittyen ja liittymättä, kannattaa miettiä tarkasti tuo alan vaihto ihan taloudelliselta kannalta. Älä jätä itseäsi tyhjän päälle, jos olet opintotuen varassa tällä hetkellä.
Ystäväsi ajattelee vain itseään. Sinä et voi opiskella ystävän etkä ystävyyden takia, sillä sinun on elettävä oma elämäsi itse.
Mutta mieti tarkoin, mikä paranee, jos nyt keskeytät opintosi. Paraneeko tulevaisuutesi sillä tavalla? Sinun on joka tapauksessa hankittava ammatti. Miten opintojen keskeyttäminen palvelisi tätä tarkoitusta? Onko se toinen ala sitten parempi? Kuinka paljon tiedät siitä? Entä jos sitten taas huomaat erehtyneesi alan valinnassa?
Ammattia ei valita ystävien takia, vaan oman elämän takia. Se on tärkein asia.
Mutta loppujen lopuksi, auttaisiko välivuosi ilman koulua kokoamaan itsesi ja ajatuksesi? Saisit vähän aikaa kasvaa vielä ja aikuistua ennen opiskelun jatkamista tavalla taikka toisella.