Olen 18-vuotias tyttö ja olen ollut aika arka ja ujo koko ikäni. Uskallan puhua tuntemattomille ihmisille, kunhan ne ovat joko naispuolisia tai vanhoja ihmisiä. Koulun pojat ovat mahdottomuus. Olen ihastunut samassa lukiossa olevaan poikaan. En ole koskaan jutellut enkä ollut missään muussakaan tekemisessä pojan kanssa. Se, että en enää näe koulun jälkeen poikaa, harmittaa kovasti. Mietin jo mitä voisin hänelle sanoa, mutta en ole siitäkään varma. Tein testin. Menin juttelemaan eräälle toiselle, täysin tuntemattomalle pojalle. Tervehdin häntä. Hän katsoi minua kummaksuen ja minulle tuli ahdistava olo. Ääni väristen ja kuin paperista luettuani kysyin, mitä hän yksin istuskelee. Olin sen verran hätääntynyt, että en edes osannut kuunnella, mitä hän vastaa. Taisi sanoa että kunhan vain istuskelee. Menin ihan lukkoon ja poistuin paikalta. Käteni alkoi tärisemään sen jälkeen ja ajattelin, mitä *** oikein tein. Tunsin tehneeni jotain todella typerää.
Se puhetapa on hävettävä, jolla puhun. En osaa olla luonteva ja kaikki asiat tulevat kuin lukisin jostain paperista. Minun kasvot tekevät pakkoliikkeitä. Se on erittäin inhottavaa ja hävettävää. Saako pakkoliikkeisiin jotain lievitystä? En mielellään alkaisi käyttämään mitään lääkkeitä. Onko sellaista ns. "kotihoitoa" olemassa? Kuinka keskustelu voidaan edes aloittaa tuntemattoman kanssa? Tai miten voi olla rento ja jutella luontevasti? Voiko jännitystä oikeasti edes lieventää? On inhottavaa kun haluaisi kovasti tutustua toiseen, mutta se ei onnistu tämän ärsyttävän vaivan takia. Siksi en varmaan koskaan saa edes poikaystävää, kun en uskalla sanoa mitään.
Se puhetapa on hävettävä, jolla puhun. En osaa olla luonteva ja kaikki asiat tulevat kuin lukisin jostain paperista. Minun kasvot tekevät pakkoliikkeitä. Se on erittäin inhottavaa ja hävettävää. Saako pakkoliikkeisiin jotain lievitystä? En mielellään alkaisi käyttämään mitään lääkkeitä. Onko sellaista ns. "kotihoitoa" olemassa? Kuinka keskustelu voidaan edes aloittaa tuntemattoman kanssa? Tai miten voi olla rento ja jutella luontevasti? Voiko jännitystä oikeasti edes lieventää? On inhottavaa kun haluaisi kovasti tutustua toiseen, mutta se ei onnistu tämän ärsyttävän vaivan takia. Siksi en varmaan koskaan saa edes poikaystävää, kun en uskalla sanoa mitään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla ihan sama ongelma vastakkaisen sukupuolen kanssa ja olen jo 26-vuotias mies enkä ole edes uskaltanut ketään naista lähestyä tämän ongelman takia. Olen jo lähes varma että yksin tulen viettämään koko elämäni kun ei tähänkään asti ole tullut naisiin tutustumisesta mitään. :(
Voi ei :( Joskus kuulin sellaisesta kuin EFT-tapping tekniikasta. Eräs ilta kokeilin ja aivan kuin se olisi auttanut! Mutta sitten kun sille oikeasti olisi tarvetta niin eipä enää ehdikään. Koulussa ei hirveästi viitsi alkaa itseä taputtelemaan. :D
Illalla, kotona yksin istuskellessa kyllä tuntuu, että "Minä uskallan! Jos nyt olisin koulussa niin menisin juttelemaan" tosipaikan tullessa niin ei vain tapahdu.. Höh, toivottavasti ainakin vanhetessa jännitys häviäisi. Harmi, ettei niin ole käynyt Sinulle. :( Todella inhottava vaiva.
Onko sinua lähestytty? Miten silloin toimit? Minua ei ole lähestytty, varmasti monet huomaa, että olen hiljainen ja siksi en ole niin kiinnostava henkilö.
No pari kertaa baarissa joku nainen on tullut juttelemaan ja olen kyllä silloin uskaltanut jutella mutta ei sekään sitten kuitenkaan ole mihinkään johtanut. :(
Aijaa :( Toisaalta, helpompaa olisi itselle, jos joku lähestyisi. Varmaan osaisin itsekin puhua luontevammin, jos en ole se aloitteentekijä.
Olihan se minullekkin helpompaa kun nainen tuli ensin juttelemaan mutta en sitten osannut viedä asioita siihen suuntaan että olisin päässyt pois pelkältä kaverisektrorilta. Ainahan siinä niin käy että naiset alkavat pitämään minua pelkästään kaverina vaikka itse haluaisin paljon enemmän.