.."Syvälle se upposi niin, aivan kuin jäädäkseen iäksi kii.."
Taisin saada isomman tällin kuin sinä...
.."Elin maailmassain luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa..."
...olen täysin kiinni tässä tunteessa, edelleen..en osaa analysoida tunteitani, en uloskirjata sinua sydämestäni....
Toivon vain, että olet siellä ja tunnet samoin...
Taisin saada isomman tällin kuin sinä...
.."Elin maailmassain luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa..."
...olen täysin kiinni tässä tunteessa, edelleen..en osaa analysoida tunteitani, en uloskirjata sinua sydämestäni....
Toivon vain, että olet siellä ja tunnet samoin...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos olisit...olet ajatuksissani kaiken aikaa... ikävä :(
Kysy häneltä niin tiedät.
Viimeisen irl yhteyden perusteella en voi ottaa yhteyttä.
Miksi luoja ei anna mahdollisuutta olla lähellä vaan se laittaa olemaan etäällä.
Miksi luoja ei poista mielestä vaan piinaa jatkuvalla kuvalla hänestä ajatusten sopukoissa.
Luoja nauttii kun pieni kärsii..
Tunne saattaa olla molemminpuolinen..
Jos eilisen perusteelta kysytään, niin valloitit sydämeni. Osaat olla hellä >3
I love you.
Haluatko sen olevan vain muistikuva?
Se ei ole pelkkä muistikuva..se on jokapäiväinen ajatus, haave, loputon kaipuu ja ikävä ihmisestä joka kolahti niin kovaa ettei loppua ole näkyvissä. Haaveilen meistä loppuun asti...sydän ei päästä irti vaikka vastaan taistelisin. Sen on aika, etäisyys ja jokainen karkuun juostu kilometri todistanut. Itseään voi yrittää huijata, mutta sydäntä ei.
Olen yksin tunteitteni kanssa...ehkä hän on siellä jossain, ehkä ei. Tänne kirjoittaminen helpottaa...
Ehkäpä jospa tuo mieskin haluaisi tietää tuon mitä tunnet.
Tuollaisen voisin kirjoittaa itse sillä erotuksella, että se olisi naiselle. Varmaan ne karkuun juostut kilometrit ovat lisänneet epävarmuuden pilviin. Järkeni yrittää saada minut unohtamaan, mutta sydän ei anna hetkenkään rauhaa. Vaikka aikaa edellisestä kohtaamisesta on kulunut jo paljon niin en voi unohtaa..
kauanko aikaa on kulunut?
Ihan liian kauan. Sanoisin, että ainakin seitsemän kuukautta. Luultavasti minäkin olen yksipuolisesti näiden tuntemuksieni kanssa. Siihen päädyin niiden karkuun juoksemisien perusteella, vaikka se olikin kyllä molemminpuolista.
Kiitos, kun lopultakin kuuntelet sydäntäsi, olen odottanut tätä hetkeä, jolloin annat sydämesi voittaa etkä mielesi. Olet tervetullut ja aikaahan ei ole kulunut kuin 6 kk.
On siitä jo yli 7 kk. Mutta en ajattele häntä enää joka hetki. En ajattele heti kun herään tai ennen kuin nukahdan. En enää ajattle unettomina öinä tai kesken unien. En enää mieti mitä olisi voinut olla ja miksi ei ollut. En enää mieti mikä minussa oli vikana kun en kelvannut. En enää mieti sylinsä pehmeyttä, enkä tuoksuaan. En enää muista sitä sielujen yhteisointua, enkä yhteisiä nauruja. En enää halua ajatella, enkä muistaa. Mutta kerran kuulin jostain aivan kuin hänen naurunsa, muistin suudelmat, muistin liikaa. En halua enää muistaa....
Muutama kuukausi, mitä tuo nyt on, ei vielä mitään, mutta kun puhutaan vuosista ja vuosista ja lisää vuosista ja yhä tuntee samoin jotakuta kohtaan.
Mä olen lähinnä jämähtänyt vierineisiin vuosiin, en osaa oikein olla miettimättä, silti koen että ohi on.