Hei. Olen 19v poika. Tahdon kysyä mikä minua vaivaa. Olen alkanut epäilemään mielenterveyttäni. Elämäni on melko hankalaa koska minulla on näitä oireita: 1. Välillä nukkuminen yhtä helvettiä, ei saa unta ja välillä taas ei mitään ongelmia nukkumisessa. 2. Yhtä äkkiä tavallisessa arjessa tulee aivan järetön paniikki enkä tiedä mistä se johtuu.. Saatan "jäätyä" hetkeksi kunnes paniikki rauhottuu. 3. Pelottaa joku asia mutten tiedä mikä.. 4. Ajatus ei kulje, en saa mitään päästä ulos.. Aivan kun ajatukset vain kaikuisi päässä.. 5. Suurimman osan ajasta ajatuksia liikkuu aivan liikaa ja keskittyminen melkein mahdotonta. 6. Aivan järjettönät asiat jää päähän.. Esim joku ääni voi jäädä päähän soimaan joka tekee keskittymisesta mahdotonta. 7. Usein Pakko naputtaa\rummuttaa\muuten liikutella käsiä ja jalkoja\jännuttää lihaksia, joskus niin paljon päivässä että illalla on täysin uupunut. 8. Vaivun omiin maailmoihini. Saatan miettiä jotain asiaa niin että kaikki ympärillä oleva menee aivan ohi. Esim joku puhuu minulle mutta kesken kaiken havahdun enkä muista mitään niinkuin en olisi kuullut. 9. Välillä tuntuu todella epätodelliselta ja tuntuu kuin olisi jotenkin "sumuinen olo" jopa monta päivää. Niinkuin olisi unessa.
Elän melko normaalia elämää, opiskelen, seurustelen yms. Kenellekkään en ole asiasta kertonut vaan mennyt eteenpäin väkisin ja yrittänyt peitellä kaikkea muilta mutta nyt esim. Paniiki ja pelkotilat yleistynyt ja mietin mikä vaivaa. Jos jollain ollut samoja ongelmia niin kertokaa mitä olette tehneet. Muutenkin jos jollain tarjota neuvoja niin kiitän.
Elän melko normaalia elämää, opiskelen, seurustelen yms. Kenellekkään en ole asiasta kertonut vaan mennyt eteenpäin väkisin ja yrittänyt peitellä kaikkea muilta mutta nyt esim. Paniiki ja pelkotilat yleistynyt ja mietin mikä vaivaa. Jos jollain ollut samoja ongelmia niin kertokaa mitä olette tehneet. Muutenkin jos jollain tarjota neuvoja niin kiitän.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vaikuttaa että käyt ylikierroksilla, sinulla on stressiä. Eivät aivotkaan jaksa määräänsä enempää. On järkevää pysähtyä, kun ymmärtää että tämä mennä ohi ihan itsestään. Kannattaa nyt hiljentää tahtia, antaa keholle ja mielellle lepoa.
Juttelu asioista ammattilaisen kanssa auttaisi purkamaan stressiä ja saanut johtolankoja, esim, mikä on pelkosi taustalla.
Viisautta hoitaa myös mielensä terveyttä. Et ole mielisairas. Ihan normaalia tuollainen uupumus nykyihmisellä.
Myös puhuminen ystävien kanssa ja jokin hyvä ajanvietto, ei dokaaminen on rentouttavaa, reippailu luonossa´, ym.
Vedätkö jotain kamaa (laillisia tai laittomia huumeita/'psyykenlääkkeitä')?
En käytä mitään kamaa.. Mitään lääkitystäkään ei ole koskaan ollutkaan. En edes juo kun todella harvoin silloinkin maltillisesti.
Kavereitakin on ja vietän heidän kanssaan aikaa paljonkin mutta nykyisin vähemmän johtuen noista oireista. Välillä en saa mitään järkevää suusta ulos vaikka tiedän tarkalleen mitä yritän sanoa.
Urheilua olen harrastanut pienen ikäni. Kaikista pahinta on paniikki kohtaukset joden syytä en tiedä. Epätietoisuus.
Paniikkikohtauksiin on yleensä syyt alitajunnassa. Monilla lääkitys auttaa ja tietenkin terapia.
Onko sinulla lapsena sattunut tilanteita, että olet joutunut olemaan varuillaan, on yllätetty ikävällä tavalla, tai ole mielestäsi pahasti, möhlinyt tai joutunut naurunalaiseksi.
Ei ole ollut mitään näistä. "Onko sinulla lapsena sattunut tilanteita, että olet joutunut olemaan varuillaan, on yllätetty ikävällä tavalla, tai ole mielestäsi pahasti, möhlinyt tai joutunut naurunalaiseksi."
Ei mitenkään minun nolaamiseen liittyvää, mutta ikäviä tapahtumia on lapsuudessa on.
Hermot vaa kireel. Tohon on sinäänsä turha sanoo hirveesti mitää, koska jos sanomine auttas ni sul ei ois tota ongelmaa. En halua huolestuttaa, mutta jos katsotaan asiaa aivan kliiniseltä kantilta niin nuo ovat psykoosin esioireet suoraan oppikirjasta.. Seuraavaksi oppikirjan mukaan joko eristäydyt lisää ja alat saamaan erilaisia harhaluuloja tai pahimmillaan harha-aistimuksia keskittymiskykysi kadotessa siten, että et suoriudu enää arkipäivästä kunnolla TAI alat ottamaan iisimmim, löydät asioita, joista nautit ja pystyt puhumaan kokemuksistasi rehellisesti läheisille. Jos yksi neuvo pitää antaa, niin älä vaan eristäydy ihmisistä, vaan puhu heille. Toisaalta kokemuksesta tiedän, että neuvo ei välttämättä vain tunnu toteuttamiskelpoiselta. Jumalan siunausta..
Mitä nyt tehdä? Hakea apua jostain?
Käy lääkärissä. Jollei opiskelupaikan kautta niin terveyskeskukseen.
Mites seurustelukumppani, voitko hänelle puhua?
Ja noi ei ole "psykoosin esioireet suoraan oppikirjasta.." Täällä piisaa noita höpisijöitä.
Itsellä oli melko täsmälleen samaa ennenkuin lähdin laitoshoitoon. Olen vähän skeptinen tulisiko elämästä ikinä muuttaa mitään, mutta jos olisin halunnut välttää laitoshoidon niin olisin vain lyönyt jarrut täysillä päälle ja lopettanut yrittämisen ja sanonut läheisille, että nyt ei pää kestä.
Yritin itse vähän samanlaisessa tilanteessa tajuta jotain, joka vaikutti olevan "toisella puolella" ja tuo pakkomielteeni vei laitoshoitoon. Toisaalta jälkikäteen tajusinkin asian ja koin elämäni muuttuneen lopullisesti laitoshoidossa. En enää stressaa ja tiedän olevani jo perillä.
Länsimainen yhteiskunta ei oikein osaa suhtautua yksilön kriiseihin, vaikka ne ovat yksilölle itselleen ratkaiseva osa elämää. En oikein usko, että noita kriisejä tulisi vältellä tai niihin hakeutua. Parasta antaa kaiken vaan mennä omalla painollaan ja uskoa Jumalaan/universumiin/tuuriinsa sen verran, että kun tekee minkä jaksaa niin se riittää.
Anna mennä vaan eli puhu muille, jos uskallat ja tahdot tai älä puhu, jos et uskalla tai tahdo. Kriisi tulee tai ei tule ja se on hyvä asia tai ei ole. Jos tuntuu, että lääkärin pitäis päästä niin ei sekään huono idea oo. Ne osaa oikein virallisesti määrittää sun mielenterveyden. :D Toisaalta aika äkkiä luultavasti tajuat näiden asioiden epämääräisyyyden. Itse tiedät aina parhaiten, kunhan tiedät kuka oot. Kriisi syntyy vaan siitä, että et tiedä.. Sit pitää etsiä! :) Toivottavasti tarinointia oli edes kiva lukea.
Kiitos tästä. ! Mietiskelen mitä tehdä. Itse ehkä vähän skeptinen noita lääkäreitä/terapeutteja kohtaan..
Niin minäkin, mutta sekin niin riippuu lääkäristä. Monet tajuavat, että he vain kuuntelevat ja sanovat oman mielipiteensä. Pääasia on se, että saisit jollekkin, johon voit jotenkin luottaa tai josta pidät puhua pelkäämättä mitään tuomioita tms.. Lääkäritkin turhan usein vaan just tuomitsee ja se on heidän paheensa. Mutta puhuminen monesti auttaa ja lääkärit takuuvarmasti pysyvät vaiti ja kuuntelevat, vaikka et kertoisikaan ihan kaikkea.
Eivät terapeutit paranna sinua vaan jos ovat taitavia kuuntelevat ja ohjaavat sinua keskusteluissa löytämään ne oikeat johtolangat mielen ongelmille. Siinä keskustelun aikana tulee itselle oivalluksia ja mieli kevenee puhumalla. Kun kipeitä asioita tulee esille, saattaa istunnon jälkeen jopa olla raskaampi ja väsynyt olo, mutta sitä tietä se eheytyminen käy.
Voisitko puhua läheisille tai sanoa vaikka tyttikselle, että sulla on vähän rankkaa nyt jaksamisen kanssa tai jotain? Ymmärrän, jos sekin tuntuu vaikealta. En itse puhunut kellekkään ennenkuin romahdin täysin, mutta en tiedä sitten kannattaako sekään sinun tilanteessasi. Jos uskaltaisit puhua niin et ainakaan olisi yksin tai satunnaisen nettihörhön ;) varassa asian kanssa?
Aika mahdotonta sano, mikä oireita aiheuttaa. Se kuitenkin on selvää, että sinulla ei ole hyvä olla ja olet huolestunut itsestäsi. Sille laittaisin nyt painoarvoa.
Opiskelijaterveydenhoito voisi olla hyvä paikka. Kysehän voi olla vaikka kilpirauhasen liikatoiminnasta tai mistä vain.
Paniikkihäiristöstä sen verran, että välttämättä sen aiheuttajana ei ole mitään traumaattista tapahtumaa. On vanha käsitys, että sen pohjana olisi jokin elämäntapahtuma. Paniikkihäiriön syntyä ei oikein tunneta, hoidosta kyllä tiedetään jotakin. En kuitenkaan sano, että sinulla mikään paniikkihäiriö on.
Jos kyse on psyykkisestä, niin ehkä ahdistusoireista..ei välttämättä mistään vakavammasta kuitenkaan kuin neuroottistasoisesta oireilusta. Siltä tuo minusta kuulostaa.
Yks juttu:
"7. Usein Pakko naputtaa\rummuttaa\muuten liikutella käsiä ja jalkoja\jännuttää lihaksia, joskus niin paljon päivässä että illalla on täysin uupunut."
Miksi tarkkailet itseäsi? Miksi et saisi rummuttaa? Onko joku kertonut sinulle, tai oletko lukenut mediasta, että olet rauhaton, tai että rauhaton ihminen rummuttaa käsiään ja jalkojaan, mikä voi väsyttää ja sellaiseen saa apua mielenterveyden ammattilaiselta? tms. Kohta 1 myös voi kertoa liiasta tarkkailusta, sekä moni muukin kohta. Ota iisisti.
Miksi sinussa olisi mitään vikaa? Kohdenna vain tarmosi ja energiasi johonkin hyvään harrastukseen. Syö hyvin, nuku hyvin, lopeta liika kahvinjuonti, karkit, pelaaminen tai tietokoneen tai television käyttö, liiku, ole ihmisten kanssa, laita toisten puheet sivuun ja suhtaudu itsenäisemmin asioihisi. Jos tuttavasi puhuvat liikaa sinusta, kokeile puhua liikaa heistä ja katso kenen pinna pettää, tai vaihda sellaisia tuttuja, jotka tarkkailevat aivan liikaa sinua ja elämääsi ja antavat sinulle ohjeita. Elä itse äläkä elä muiden elämää.
Toinen juttu: "4. Ajatus ei kulje, en saa mitään päästä ulos.. Aivan kun ajatukset vain kaikuisi päässä.. "
Jos ajatus ei kulje, ei silloin ole ajatuksia tai on vain yksi. Eli miten et saa sitä yhtä ajatusta ulos, tai voisitkaan saada jos et ajattele mitään? Miten siis voi kaikua, jos ei ajattele? Kenties tarkoitat että koet ettet pysty ajattelemaan jonkin asian seurauksia tai suhteita, ja miten siitä eteenpäin. Kannattaa ehkä ottaa yksi asia kerrallaan ihan perustasolla ja lähteä keskustelemaan hyvän ja keskustelutaitoisen kaverin kanssa, joka ei väitä aina vastaan. Lisäksi on hyvä tiedostaa että olet vasta 19 vuotias. Jos luulit että aivosi ovat jo kypstä, erehdyit. Joudut kasvamaan vielä melkein 30 vuotta ennenkuin voit sanoa aivosi olevan kypsät. Älä siis stressaa liikaa, lainaa kirjastosta kirja - opettele ajattelemaan tms. lue ja ota ihan iisisti.
Opettele katsomaan ympärillesi. Keskeytä se sisäänpäin kääntyminen ja asioiden pohtiminen. Katso ja seuraa mitä muut tekevät. Älä arvostele heitä vaan tarkkaile. Jos pohdit, pohdi jotain konkreettista asiaa, esim. moottoriöljyn vaihtaminen saabista, älä sitä mitä itse tekisit ja miten kaveri tekee, ja miksi hän tekee väärin ja miksi pitää maksaa veroja polttoaineista kun sinun mielestä olisi parempi kun jokainen saisi ajaa ilmaiseksi koska se on niin hauskaa ja kaupasta voi hakea olutta kun haluaa juoda pullon koska viime viikolla sammuin liian aikaisin ja sitten oli paha krapula kun ei saanut juoda oikein että musta tuntuu vähän pahalta että jos juon nyt niin juon kunnolla ja sit musta tuntuu hyvältä...
Vaihdat öljyt päässäsi, ja sen kun olet tehnyt, olet tyytyväinen ja mietit sitten miten voit koota moottorin, googletat netistä tietoa, ja kun lihakset jännittyvät liikaa ja väsähdät, lepäät hetken ja et istu koneen ääreen vaan lähdet lenkille ja katsot miten vanhukset liukastelevat kadulla ja verta valuu kerrostalon rapuista asti kun perheväkivaltaelokuvaa kuvataan.
ok... jos ei millään auta niin sen tiedän omasta kokemuksesta etteivät lääkkeet ratkaise mitään paitsi tuhoavat aivoja ja peittävät oireita, mutta keskusteluterapia voi ratkaista sellaisia blokkeja, jotka ovat esim. esteenä opiskelulle tai vaikka sosiaalisiin tilanteisiin...
Kakkonen ei ole mulle tuttu, mutta kyse voi olla stressistä, mutta me jotkut vaan käydään ylikierroksilla.