estää ottamasta yhteyttä kaivattuusi?
Mies, mikä sinua
kaikkinaisethaluutietää
50311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Aika joka on kulunut edellisestä "kanssa käymisestä", pelko torjunnasta ja itsensä nolaamisesta. Itse kun en tunne kovinkaan hyvin kyseistä naista johon haluaisin tutustua, joten pelkään jomman kumman vain tykästyvän ja toinen joutuu sen takia kärsimään. Tiedän, että kuulostaa itsekeskeiseltä itsensä suojelemiselta. Ehkä nämä asiat ovat "turhaa" pelkoa, mutta otan nämä jutut turhan vakavasti. Pitäisi varmaan vaan heittää joskus vapaalle ja tajuta ettei sen tarvitse välttämättä olla vakavaa. Mutta moni mies minä mukaan lukien ajattelee näitä asioita liian vakavasti. Se on jännä, kun muuten on aika huumorintajuinen luonne, mutta kun kyse on omasta ja jonkun muun elämään liittyvistä asioista, niin niitä pohditaan savuten korvista.
no mutta, ei kai sitä heti mennä naimisiin tai tarvitse alkaa edes seurustelemaan, voihan sitä aloittaa vaikka kaveri pohjalta ensin. Eihän sitä kukaan voi tietää, tuleeko mistään mitään milloinkaan kenenkään kanssa
Hyvä huomio, mutta kun ajatusmaailma on joka jutussa, että pelattava varman päälle. Varmuuden vuoksi, että tulee näpeille mahdollisimman vähän. Eli periaatteessa epävarmuus tekee sen. Kun ei tiedä mitä tapahtuu ja kaikki langat ei ole omissa käsissä. Pitäisi pystyä luottamaan kanssa ihmisiin. Myös epäonnistumisen pelko on ainakin miehillä syvälle juurtunut. Omista mokauksista ei hiiskuta sanaakaan, mutta kaikki missä itse ja naapurikin on onnistunut omitaan omaksi kunniaksi. Olisi muuten kiva kuulla onko naisilla samaa? Pitäisi vaan ottaa asiat kevyemmin. Ja vaikka kuinka pelottaisi tilanteet, todeta vain, että kävi miten kävi. Ettei se ole niin vakavaa ja elämä on pitkä aika uusille tilaisuuksille. Jotkut vain pysähtyvät näiden edessä pohtimaan asioita, joskus niin pitkäksi ajaksi että ne karkaavat käsistä.
Jep jep. Täällä yksi ihan samanlainen. Olen nainen. Olen aina ollut sellainen, etten osaa ottaa asioita kevyesti. En myöskään sen vuoksi "uskalla" oikein käydä treffeillä, jos on netissä tavattu. Mun mielestä kun tarvii kommuniokoida toisen kanssa, jotta pääsee vähän juvälle miten synkkaa toisen kanssa. Voihan tietysti puhua puhelimessa, mutta aina parempi jos samalla näkee toisen. Ihminenhän kun ei pelkästään näe, vaan tulkitsee kokoajan ympäristöä ja ihmisiä.
Mulla on vieläpä epäonnistumisia takana, vaikka olen ollut rohkea ja naisena tehnyt aloitteitakin. Luulisi muuttuvan järkevämmäksi ja toiminnalta johdonmukaiseksi kun ikää tulee lisää, mutta tuntuu olevan päinvastoin. Pelko vain kasvaa ja arkuus on tiukempaa. Heittäytyminen aina vaan vaikeampaa. Kaipa tämä mun luonnekin vaikuttaa, kun olen lisäksi sellainen mietiskelijä/pohdiskelija.
Tuntuu hassulta ikävöidä henkilöä, jonka olen kerran tavannut. Mutta hän vain teki sellaisen vaikutuksen, etten saa mielestä. Nyt en enää uskalla ottaa yhteyttä, kun aikaa kulunut (2kk).
Hienoa savuten, että otat toisenkin ihmisen huomioon. Mutta liika epävarmuus ja toimimattomuus voi estää elämisen. Etkä voi olettamalla tietää toisen asioista.
Lisään vielä, että on kyllä ihan hienoa tuo että otat toisenkin ihmisen huomioon. Itsellä on ollut myös tällaista, että likaa miettii sitä toista ja itse jopa jollain lailla pelkään tämän toisen tykästyvän. Sitten jos en itse tykästykään tarpeeksi, niin en halua aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Siksi haluan aina olla itse äärettömän varma omasta kiinnostumisestani, ennekuin uskallan heittäytyä. Kuitenkin sitäkin pelkää, jos saakin pakit eikä kelpaakaan. Eli ei ole helppoa. Nyt kun kirjoitan tämän, niin kyllä tuntuu olevan tosi sekavia omat ajatukset. Ei niinkun mitään logiikkaa.
Samoja ajatuksia, kuin minulla. Itsensä suojelemisen kannalta tälläinen käytös on kaikkein loogisinta. Mutta tiedän, että jos haluaa saada vastakaikua tunteilleen, niin pitää ensin kertoa tunteistaan. Eli pitää laittaa itsensä tilanteeseen, jossa voi olla haavottuvainen. Hemmetin vaikeaa... Kun olen omaa asiaani pohtinut, niin ainakin itseäni loukkaisi, se miten edellisen kerran hoidin tilanteen. Eli olisiko ollut silloin parempi katsoa tuleeko siitä mitään, vaikka olisi pelännyt, että vain toiselle syntyy yksipuolisia tunteita. Kumpi tapa nyt satutti kumpaa enemmän ja milloin? Itse ainakin nyt kärsin jälkikäteen tästä, hän luultavasti kärsi silloin. Mutta vielä ollaan hengissä ja silloin on mahdollisuus hoitaa asia kuntoon, tai ainakin saada päätös tälle tarinalle.
kun en tiedä aivan 100% varmasti kenen luona olisi paras olla ja minua pelottaa kaikki niin hirveästi.
Ja on myös vähän semmonen tunne ettei minun kanssani voi olla.
Olen ottanut jo lälläslää. Ei natsannut.
Tulin torjutuksi muutamaan kertaankin ja en enää halua satuttaa itseäni.
Samaa ihmistä kuitenkin edelleen haluan.
Kuulinko nimeni mainittavan?
T: Kai Vattu
sopiva hetki taas koittaa, molemmat innostuvat taas touhuun tutulla intohimolla. R-k
Ei mikään estä
Vaimo ja lapset
Ja ketä Pmies kaipasikaan, minuako, jolla myös mies ja lapset,,
olen kanssa ottanut mutta kiinnostus ei ollut molemmin puolin riittävää ja ei välttämättä muutenkaan kannattavaa.
Täällä on moni argumentoinut hyviä syitä olla ottamatta yhteyttä kaivattuun. Elina on erittäin vaativa ja voisi siis jopa käydä, ettei Tosimieskään riitä hänelle. Tietenkin sekin, että olen jonkin verran vanhempi ja muuta. Aivan samalla tavalla, kuin moni muukin kommentoinut voin olla täysin väärässä omien luulojeni kanssa ja Elina hyppäisi riemusta kiljuen syliini. Sellaisen riskin ottaminen kuitenkin voisi pahimmillaan johtaa oman mielenterveyden täydelliseen romahtamiseen ja siinä on aika riittävä syy vain ikävöidä. Tämä palstailu, kun ei vielä vie turmiolle-ainakaan toivottavasti!:-))
Muista sitten olla avoin Satu-Elinalle ja kertoa hänelle kaikki mielenterveysonkelmasi ja vuosikymmenen palstavonkumiset ;) Jos ne hyväksyy niin on kyllä melkoinen Äiti Amma
Suunsoitto sikseen. Mikä on Satu-Elina? En minä täällä kymmentä vuotta ole vonkunut. Kait sitä sitten vähän mieli järkkyy tällaisesta-vähemmästäkin!
Oot niin monta kertaa jääny kiinni noista jutuistasi että eikö nolota yhtään ??
Eikö itseäsi nolota kysyä edes tuollaista.
Minua ei nolota, tai hetkauta oikein mikään nykyään. Tämä on ikävää touhua ja haluaisin jo lähteä täältä Elinan kanssa,,,:-)
Tuskin lääkäri antaa sun mielenterveyden romahtaa, kävi miten kävi.
Ja viestiä tulee vielä... mielenterveydestä pidetään huolta.
Kivaa!:-) Sähköpostini janoaa viestiä LL-kaunottarilta, sanotaan nyt sitten näin.
Oikein monikossa ;)
Olet tosiaan hullu tyyppi ja vielä hullumpia ne, jotka laittavat sähköpostia!
Tänä viikonloppuna on ollut oikein säpinää postissa!:-) Kyllä minä vähän olen hullu, mutta onneksi vähemmän tyhmä!:-))
En ota yhteyttä häneen, koska olen jo useamman kerran tehnyt niin ilman merkittävää vastakaikua. Lisäksi hän käyttäytyy oudosti seurassani, joten otaksun sen johtuvan siitä, että hän pitää minua jotenkin vastenmielisenä.
Kuule näin naisena sanoisin, että naiselta tuollainen outo käytös voi olla ujoutta! Tai hänkin ajattelee, että tästä on paettava, minä en riitä. Älä herranen aika luovuta, naiset ovat monesti aika kompleksisia. Et varmasti ole vastenmielinen. Nainen menee lukkoon. Tiedän, koska näin olen mm. itse tehnyt. Mies takuulla luuli, että olen töykeä ja torjuin hänet, mutta en USKALTANUT katsoa silmiin enkä puhua! Älkäää pliis niin helpolla heittäkö äijät hanskoja tiskiin. Minäkin tekisin melkein mitä vaan, että saisin vielä sellaisen mahdollisuuden, että pääsisin juttelemaan uudestaan ja nyt en mokaisi enkä juoksisi karkuun. Puristaisin vaikka pöytää, että pysyisin siinä paikallani :) Minulla kävi arkisessa työtilanteessa ihana mies lähestymässä, mutta tajuan, että takuulla annoin kuvan, että älä ukko lähesty. Ujouksissani olin sitten tyly vaikka olisin siinä hetkessä halunnut suoraan kahvittelemaan. Ajattele, miten typerää!
En kelpaa koulutetulle, kielitaitoiselle, hienostoperheen naiselle. Itse kokenut rankan lapsuuden pienenä poikana. Ei sellaista daamia voisi viedä vanhempien luo kylään
Jos tämä hienostoperheen daami rakastaa sinua aidosti, ei sun taustoilla pitäisi olla niin paljon merkitystä. Mutta jos rakastaa.
Tärkeintä se, millainen ihminen sinä tällä hetkellä olet.
Taustoilla on yllättävän paljon vaikutusta. Voipi olla niin, että tämä white trash-ihminen, joka ei ole käynyt kouluja, eikä koulut ja töissä olo pahemmin kiinnosta, ainoastaan loisiminen toisten kustannuksella, alkaa kadehtia tätä ahkeraa hienostoperheen kasvattia siinä määrin, että yrittää tuhota koko tämän ahkaran ihmisen elämän, työsuhteet, seurustelusuhteet, kaverisuhteet, sukulaissuhteet, hyvän maineen jne. silkasta kateudesta tai sitten roikkuu hampaat irvessä tässä hienostoperheen kasvatissa, koska haluaa tästä elättäjän itselleen kun itse ei viitsi kouluttautua eikä hakea töihin.
Jos tällä loisijalla on yhtään heikompi itsetunto, niin se käy todella pahasti itsetunnolle, että joku toinen on (ahkeruudellaan) edennyt ja menestynyt elämässään. Lopulta käy niin, että tämä laiskamato katkeroituu niin syvästi kun muilla on hienot työpaikat, hienot seurustelukumppanit ja hienot statukset ja pullea lompakko (omalla ahkeruudella ansaittu). Hän ei ymmärrä yhtään, että ahkeruudella saavuttaisi itsekin paljon.
Myöskin elämänarvot tällä loisijalla ja hienostoperheen kasvatilla voivat olla täysin erilaiset. Hienostoperheen kasvatti arvostaa ahkeruutta ja terveitä elämäntapoja, loisijalle on taas tärkeintä madella kaikesta mistä aita matalin, käyttää muita hyväksi ja lusmuilla yhteiskunnan varoilla alesiidukkaa lipittäen ja haukkuen Suolipalstoilla kuin kaikki ihmiset ovat kamalia. Sen minkä loisija käyttää katkerana haukkumiseen päihdehöyryissä, sen hienostoperheen asukki käyttään hyödykseen aivan toisella tapaa.
Kukaan tuskin haluaa siis seurustella hyvin kateellisen ja katkeroituneen ihmisen kanssa. Siksi on tärkeää, että on suunnilleen saman tasoiset elämänarvot ja sosioekonomiset taustat. Silloin keskinäinen ymmärtämyskin on paljon parempi. Kouluttamaton loisimiseen tottunut tuskin ymmärtää miten paljon opiskeluun ja työntekoon kuluu aikaa, eikä myöskään ymmärrä miksi ylipäätään kukaan haluaa opiskella tai tehdä mitään töitä missään, parempihan on vain maata kotona tai kököttää 24h netissä haukkuen muita siitä mitä itsellä ei ole. Huonon itsetunnon omaava on myös hyvin helposti kateellinen ihan mille tahansa asialle; ulkonäölle, harrastuksille ja matkustelulle, mitkä maksavat paljon, sukulaisille, älykkyydelle, yleissivistykselle, asunnoille, vaatteille, ihan mille tahansa.
Siksi kannattaa valita seuransa huolella ja hyväksyä omaksi seurakseen vain terveitsetuntoisia ja samoista sosioekonomisista piireistä kuin itse.
Tämä oli hyvä kommentti. Ei koulutus ole se olennaisin asia vaan enemmänkin se miten suhtautuu elämään ja elämiseen. Onko viitseliäisyyttä ja yritteliäisyyttä. Ja työttömäksikin nykypäivänä voi joutua kuka tahansa, sekin on ymmärrettävää. Mutta toinen juttu on sitten löytää tietä siinäkin eteenpäin. Mutta kyllä sellaisessakin tilanteessa oman rakkaimman tuki olisi hurjan tärkeää, että eiköhän parisuhteessa ole enemmän kyse rakkaudesta ja hyvän olon tunteesta kuin statuksesta.
Mutta aito rakkaus pitää osata näyttää, eikä piilotella ja salailla sitä muilta. Kyllä senkin voi tehdä hienotunteisesti. Miksette usko rakkauden voimaan. ilkeilyllä ja toisen parjaamisella ei muutakuin karkota ihastuksen kohteen luotaan.
Siitä tuli niin rakastunu viimex että oli seota,vaikka diili oli selkee!!ja saahan siltä suomen parasta*
JEES JUU NOU1111111111111111111
Järkeä käyttäen !! EN lähde juoksemaan sellaisen perään "JOKA" ei jää odottelemaan,vaikka tietääkin asian olevan toisin.
mistä tiedät miten toinen ihminen näkee asiat jos et juttele?
Nyt tiedät ettei ihmisillä voi leikkiä.
Kommentoija""otaopiksesi" Olen samaa mieltä kanssasi,ja asiat saavat täten olla ja mennä.
Tunteeni eivät ole leikin asia kun olen tosissani toista (nainen) ihmistä kohtaan tunteitteni kanssa.
Lähestymiskielto?
Se on vaan hidaste, jos siihen tilanteeseen asti on päästy.
häkki heiluu jos noin ajattelet
kiitos alan jo ymmärtämään miksi näin..
Turhaa kiusata sellasta joka ei vakavammin ole kiinnostunut.
Ei tupata kun ei tykätä.
Ehkä se on ollut vain puolikas totuus...ettei tykkää..Jospa järki ja tunteet vaan taistelee..
yhteiskunnan luomat paineet. vähäiset harrastus mahdollisuudet. harrastukset kirkastaa mieltä puhumaan halutuille kiinnostuksen kohteille. minua ollaan kiusattu siinä missä harrastin ennen, olen herkkä nykyään minulla kestää tehdä asioita mutta en ole kumminkaan mikään saamaton. minua ollaan käytetty hyväksi ennen. en luota, pelkään että minut nolataan.