Ihastuminen mukautuu vihastumiseksi, kun itsetunto ei riitä puolustamaan ihastumisen tunnetta yhteisön paineessa, siis ulkoisesti, mutta tunne sisimmässä ei muutu.
Onko mahdollista
jäljillä
15312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
yksi tapa peitellä totuutta, melko yleistäkin.
Yhteisösi on sinulle tärkeämpi kuin "ihastumisesi" kohde. Mielistele siis heitä hänen kustannuksellaan, mutta älä odota häneltä arvostusta "sisäisille himoillesi" sen jälkeen.
aivan samoin ajattelin sanoa, onko jokin yhteisön mielipide tärkeämpi kuin omat tunteesi. häpeätkö kenties häntä niinpaljon että et kehtaa kuitenkaan rakkauttasi / ihastustasi osoittaa (työ) yhteisön keskuudessa. uskallatko edes jutella hänelle muiden nähden,jos muutenkaan. tuskin rohkenet edes moikata etteivaan "yhteisökaverit" näe. todennäköisesti vielä yhdyt pilkkaamaan häntä muidenmukana, ja seläntakana. se on tosirakkautta se.
En usko tuohon. Mutta ihmiset on erilaisii.
Et ole oikeasti ihastunut?
Mulla menee just noin. Peitän tunteeni ja annan toisille väärää kuvaa ihastumisen kohteesta, siis että se on joku muu kuin hän,,typerää tosiaan mutta työyhteisössä työrauha ja välit tulehtuu, siksi näin. Mutta ei vihaa vaan välinpitämätöntä näyttelen.
Harmittaahan se, kun ihastukseni kohde joutuu asemansa vuoksi esittämään välinpitätöntä, mutta näytteleminen on niin läpinäkyvää, et se saa sydämenkin hymyilemään...
:) :)
Ihme pelaamista teillä. Itse teen töitä eikä mun tartte feikata. Mutta taitaa teidän elämänne ja suhteenne kaatua pelaamiseen. mutta jos se oli kaiken arvoista. Itse kierrän kaukaa ihmiset jos huomaan että hän pelaa ja esittää muuta.
et voi tietää työyhteisön suhtautumista, kuinka ihastumisiin suhtaudutaan. Se kateus jopa parisuhteessa olevilla on järkyttävää, kun ei kiinnostus kohdistukaan heihin.
Toiselle ei halua tunteitaan tuoda julki, jos pelkää torjuntaa ja kyllähän ympäristön paineet aina jonkin verran vaikuttaa. Mutta ei ympäristö saa mielestäni määrittää suhdetta. Ei oikeasti halua toisen lähelle, jos antaa vaikuttaa.
Joo, eihän mulla riitä töissä itsetunto osoittaa minkään sortin kiinnostusta työkaveriin. Jos joku edes vihjaa jotain niin tulee joku käsittämätön puolustautumisreaktio "NO EIKÄ" ja muutenkin jäykistelen ja suolapatsastelen ihastuksen ollessa lähellä muiden työkavereiden kanssa. Jos ollaan kahden niin uskallan olla rennommin. Työpaikka nyt vaan vaikuttaa olevan äärimmäisen vaikea (ja ehkä vääräkin) paikka millekään romansseille ainakin meikäläisen kohdalla sen työyhteisöpaineen takia.
Niiinhän sä hädissäs vakuuttelit, ettet ole ihastunut. En kyllä ymmärrä miksi? Minä sentään olin aikuinen ja kerroin tunteeni rehellisesti.
Työpaikka ei ole sovelias paikka ihastumiselle. Asiat pitää hoitaa vapaa-ajalla. Voithan työaikana kertoa toiselle pitäväsi tästä ja sopia jotain tai ottaa vapaa-aikana yhteyttä. Mielestäni suhdekuviot eivät saa häiritä omaa eikä kenenkään muunkaan työntekoa. tsemppiä toivotan kuitenkin teille samassa työpaikassa ihastuneille, kyllähän sielläkin aina suhteita syntyy.
Joo, no enpä minäkään kyllä sen puoleen ole mitään ihastuksen tunnustuksia kuullut, joten taitaa olla joku toinen tyyppi kyseessä, sorry :)