rakas J. Kuopiossa

prööt

Mun omaisuutta jäi maanantaina Kuopioon.. lupasivat laittaa postissa. Ei o kuulunu. Mutta ootellaanhan.

Minulla on sinua aina suuri ikävä. Elämä on niin muuttunut, kun et ole enää saavutettavissa.

Kirjoitin niin paljon puutaheinää. Tyhjiä sanoja. Mutta tämä tunne kuitenkin on yhtä elossa kuin silloin sen herättyä. Minun hurmaava ja huumaava muistoni. En koskaan unohda sitä, kun eka kerran näin sinut. En koskaan ylipäätään unohda sinua. Miten voisin. Ainoan ihmisen, joka kykeni herättämään sellaisen tunteen.

Sinun elämäsi ja minun. Niissä ole mitään yhteistä. Nukutaan ja syödään molemmat ja eletään kuten ihmiset tekevät. Hyvin eri tavoin silti. Se johtuu siitä, mitä sinulla on ja minulla ei. Ei se sinänsä ole mikään arvo. Ainakaan minulle. Enkä löytäisi onneani siitä. En viitsisi edes etsiä.. Ajattelukyky ja tunneäly ovat hyviä omistaa. Ehkä meillä kuitenkin on jotain yhteistä.

Luottaako seuraavaan elämään. Sinä et voi muistaa mutta silloin, kun näin sinut ekaa kertaa ja katsahit minuun ja käännyit pois ja sitten käännyit uudelleen ikään kuin olisit nähnyt tutun. Ilmeesi näytti siltä.Hankala selittää. Ehkä me sivuamme toisiamme vaan aina.

Minä en osannut. En tiennyt enkä ymmärtänyt. Mutta minun sydämeni tuntee sinut. Vaikka sinä et tuntisikaan minua siellä. Missään. Enää koskaan.

minä kaipaan sinua.