Uusliberalismi
Termi uusliberalismi syntyi Margaret Thatcherin pääministerikaudella Iso-Britanniassa. Termi lähti liikkeelle vasemmistolaisesta päivälehdistöstä ja viittasi alun perin tiukkaan finanssikuriin, sosiaaliturvajärjestelmän karsimiseen sekä muihin oikeistolaisen talouspolitiikan osiin. Nimi tuli siitä, että Thatcher perusteli politiikkaansa tunnetun liberaalin filosofin ja taloustieteilijän Friedrich Hayekin näkemyksillä. Termi on alusta asti ollut pilkkaava. Tämä käy selvästi ilmi jo siitä, että kukaan ei ikinä sano itse olevansa uusliberaali; termiä "uusliberaali" käyttävät vain sen vastustajat.
Thatcherin hallituksen politiikka kokonaisuudessaan oli kuitenkin konservatiivista, ei liberaalia. Niinpä sen sisäpolitiikan ja varsinkin ulkopolitiikan liittäminen liberalismiin on harhaanjohtavaa. Sama pätee 1980-luvun toiseen merkittävään uusliberaaliksi kutsuttuun hallintoon, jota johti Ronald Reagan.
Siitä huolimatta termi on yleistynyt koskemaan kaikkea ei-vasemmistolaista politiikkaa, ja kun vasemmistoon nykyään kuuluu erittäin monenlaisia ryhmittymiä, uusliberalismista on muodostunut roskakorikäsite. Nykyään se voi viitata yhtä hyvin kaupanvapauttamiseen kuin länsimaiden protektionismiin. Uusliberaalia ulkopolitiikkaa voi olla sekä multilateralismi että unilateralismi. Syytettyjen listalle joutuvat paitsi keynesiläisen taloustieteen suositukset (esim. Bretton–Woods -instituutiot), myös uusklassisen. Esimerkiksi WTO, IMF, Maailmanpankki, EU ja EMU ovat globalisaation vastustajien mielestä uusliberaaleja instituutioita. Toisaalta globalisaation vastustajien mielestä mm. Milton Friedman on uusliberaali taloustieteilijä. Kuitenkin juuri Milton Friedman on vaatinut WTO:n, IMF:n, Maailmanpankin, EU:n ja EMUn lakkauttamista sosialistisina instituutioina.
Uusliberalismista voidaan syyttää oikeistoa, äärioikeistoa, keskustaa, liberaaleja ja joskus jopa toisia vasemmistolaisia. Se kytkee yhteen peräti sodanlietsojia ja pasifisteja.
Uusliberalismi on käsitteenä hyvin ristiriitainen ja huonosti määritelty, joten olisikin suositeltavaa, ettei sitä sellaisenaan juuri käytettäisi, ellei sitä ensin määritellä täsmällisesti. Nykyään esimerkiksi olisi useimmiten parempi korvata se uuskonservatismilla, joka on johtava ei-vasemmistolainen aate.
Termi uusliberalismi syntyi Margaret Thatcherin pääministerikaudella Iso-Britanniassa. Termi lähti liikkeelle vasemmistolaisesta päivälehdistöstä ja viittasi alun perin tiukkaan finanssikuriin, sosiaaliturvajärjestelmän karsimiseen sekä muihin oikeistolaisen talouspolitiikan osiin. Nimi tuli siitä, että Thatcher perusteli politiikkaansa tunnetun liberaalin filosofin ja taloustieteilijän Friedrich Hayekin näkemyksillä. Termi on alusta asti ollut pilkkaava. Tämä käy selvästi ilmi jo siitä, että kukaan ei ikinä sano itse olevansa uusliberaali; termiä "uusliberaali" käyttävät vain sen vastustajat.
Thatcherin hallituksen politiikka kokonaisuudessaan oli kuitenkin konservatiivista, ei liberaalia. Niinpä sen sisäpolitiikan ja varsinkin ulkopolitiikan liittäminen liberalismiin on harhaanjohtavaa. Sama pätee 1980-luvun toiseen merkittävään uusliberaaliksi kutsuttuun hallintoon, jota johti Ronald Reagan.
Siitä huolimatta termi on yleistynyt koskemaan kaikkea ei-vasemmistolaista politiikkaa, ja kun vasemmistoon nykyään kuuluu erittäin monenlaisia ryhmittymiä, uusliberalismista on muodostunut roskakorikäsite. Nykyään se voi viitata yhtä hyvin kaupanvapauttamiseen kuin länsimaiden protektionismiin. Uusliberaalia ulkopolitiikkaa voi olla sekä multilateralismi että unilateralismi. Syytettyjen listalle joutuvat paitsi keynesiläisen taloustieteen suositukset (esim. Bretton–Woods -instituutiot), myös uusklassisen. Esimerkiksi WTO, IMF, Maailmanpankki, EU ja EMU ovat globalisaation vastustajien mielestä uusliberaaleja instituutioita. Toisaalta globalisaation vastustajien mielestä mm. Milton Friedman on uusliberaali taloustieteilijä. Kuitenkin juuri Milton Friedman on vaatinut WTO:n, IMF:n, Maailmanpankin, EU:n ja EMUn lakkauttamista sosialistisina instituutioina.
Uusliberalismista voidaan syyttää oikeistoa, äärioikeistoa, keskustaa, liberaaleja ja joskus jopa toisia vasemmistolaisia. Se kytkee yhteen peräti sodanlietsojia ja pasifisteja.
Uusliberalismi on käsitteenä hyvin ristiriitainen ja huonosti määritelty, joten olisikin suositeltavaa, ettei sitä sellaisenaan juuri käytettäisi, ellei sitä ensin määritellä täsmällisesti. Nykyään esimerkiksi olisi useimmiten parempi korvata se uuskonservatismilla, joka on johtava ei-vasemmistolainen aate.
Vastaukset 1
Vanhimmat
termi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000427&posting=22000000005498565