Lain ja evankeliumin tehtävät
Sillä Kristus on lain loppu jokaiselle uskovalle vanhurskaudeksi. (Room. 10:4)
Pyhä Paavali puhui näin oman kokemuksensa ja Raamatun todistuksen
mukaisesti, että ihminen vanhurskautetaan uskosta Jeesukseen Kristukseen; ei lain töistä, ei omalla parannuksella eikä siveydellä, vaan ainoastaan uskon kautta. Tästä ymmärretään, että ne,jotka luulevat pelastuvansa lain kautta eli omalla parannuksella, pettyvät sangen
kovasti. Kristus on lain loppu ja täyttymys vanhurskaudeksi niille, jotka uskovat. On totta, mitä Paavali kirjoittaa, että laki ei voi tehdä eläväksi. Ihminen ei pelastu laista vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen. Laista tulee synnin tunto mutta ei uskoa eikä rakkautta. Jos siis ihminen tahtoo pelastua, hänen täytyy uskoa ei ainoastaan se, että hän on luonnostaan vihan
lapsi, vaan myös se, että hänet luetaan vanhurskaaksi uskosta. Hän ei tule vanhurskaaksi lain töistä eikä lain kirouksesta. Lutherin uskon ydin on se, että ihminen ei saa omantunnon rauhaa siveydellään eikä omalla parannuksellaan. Herännyt ihminen ei saa omantunnon rauhaa lain kirouksesta eli omantunnon soimauksista. Ihminen ei voi maksaa katumuksellaan syntiään, vaikka tuska olisi kuinka suuri. Jos hän ei tahdo vajota kokonaan helvettiin, hänen täytyy uskoa, että katuville on armo tarjona, että ihminen luetaan vanhurskaaksi uskosta, että Vapahtajan ansion kautta hän tulee sovitetuksi ja hänen verellään puhdistetuksi. Tätä
Paavali tarkoittaa, kun hän sanoo Roomalaiskirjeen kymmenennessä luvussa, että
Kristus on lain loppu ja täyttymys vanhurskaudeksi niille, jotka uskovat.
Meidän täytyy asettaa tämä painava totuus niiden eteen, jotka laki on särkenyt
ja joita lain kirous on painanut helvettiin, mutta ei niiden eteen, jotka ovat ottaneet
itselleen väärän lohdutuksen kuolleella uskolla. Lain tarkoitus on särkeä suruttoman
syntisen sydän, ja evankeliumin tarkoitus on lohduttaa nöyrää ja särjettyä sydäntä.
Lain tarkoitus on, että ihminen tuntee ja katuu syntejään, mutta evankeliumista
katuva syntinen saa tuntea armoa. Lain tarkoitus on tehdä reikä suruttoman ihmisen omaantuntoon, ja evankeliumin tarkoitus on vuodattaa armon ja ilon öljyä omantunnon haavoihin. Lain kirouksella ihminen täytyy painaa helvettiin ja evankeliumin avulla nostaa sieltä ylös. Laki vaikuttaa omantunnon poltetta ja sydämen ahdistusta, ja evankeliumi antaa
rauhan Jeesuksessa Kristuksessa tapahtuneen sovinnon kautta. Laki tekee ihmisen sydämen kovaksi ja kylmäksi. Laki saa ihmisen tuntemaan, että hänellä on kivisydän. Mutta Jumala on luvannut evankeliumin kautta ottaa pois kivisen sydämen hänen lihastaan. Jos
siis laki vaikuttaa kauhistuksen synnistä, niin evankeliumi vaikuttaa armon ja rakkauden. Jos Jumalan laki on voimallinen leikkaamaan terävällä miekalla sydämen paiseita, niin evankeliumi on voimallinen parantamaan sydämen haavoja. Laki leikkaa, evankeliumi parantaa. Laki polttaa, evankeliumi jäähdyttää. Laki repii auki oman tunnon haavat, evankeliumi sitoo ne. Laki kaivaa myrkkyä ulos ihmisen sydämestä, evankeliumi antaa
syötäväksi voita ja hunajaa. Suruttomat ihmiset ovat niin hienoja, että he tahtoisivat syödä aina makeaa. He nielevät mielellään voita ja hunajaa, mutta karvaat lääkkeet he sylkevät ulos suustaan. He tahtoisivat kuulla aivan suloisia sanoja, mutta eivät viitsi kuunnella lain
kovuutta. Minkä tähden he haluavat aivan armoa ja makeutta? Sen tähden, että hunaja on
makeampaa kuin koiruoho ja sokeri on makeampaa kuin suola. Mutta jos hunajaan sekoittuu myrkkyä, vatsaan tulee matoja ja koko ruumis mätänee. Ihminen on jo äidin maidossa niellyt käärmeen myrkkyä. Jos nyt sellaiselle, joka on jo täynnä myrkkyä, annetaan vielä sokeria ja hunajaa, seurauksena on kuoleman tauti. Oikea lääkäri antaa ensin karvaita lääkkeitä, että myrkkyä niellyt potilas pääsisi oksentamaan, ja sitten vasta maitoa. Lääkkeiden antamisessa ja ottamisessa on kuitenkin oltava kohtuus, ettei sairaalle aiheutuisi vahinkoa. Jos sairas on ottanut vastaan karvaat lääkkeet ja jos ne ovat vaikuttaneet tarpeellisella tavalla, hänelle
tulee antaa vähän viiniä ja maitoa, mutta ei siis ennen kuin oksennuslääkkeet ovat
vaikuttaneet. Meidän täytyy antaa oksennuslääkkeitä ihmisille niin kauan, kun he
ovat täynnä myrkkyä. Mutta niille, jotka ovat oksentaneet myrkyn ulos, meidän
täytyy antaa vähän viiniä ja maitoa eli puhua heille uskosta.
Saarna toisena pääsiäisen ajan sunnuntaina
1
<50
Vastaukset
- näino
Ei ihan mahtunut yhdelle sivulle saarnan alkuosakaan, joten jatkan:
Päivän evankeliumi antaa meille sopivan tilaisuuden puhua uskon vanhurskaudesta, joka on ydin Lutherin opissa. Koska kuollut usko on tänä aikana juurtunut monien ihmisten päähän, meidän täytyy tehdä joitakin rajaviivoja kuolleen uskon ja elävän uskon väliin. Auttakoon Herra, että voisimme tehdä niitä terävällä veitsellä, ja antakoon heränneille tarkat silmät erottamaan näitä uskon rajaviivoja. Anna myös kuuroille ja mykille hyvät
korvat kuulla, mitä Johannes kuiskaa Jeesuksen korvaan: ”Herra, kuka se on, joka
sinut pettää?” — ”Se, jolle minä annan kastetun palan.” Sen palan jälkeen perkele meni Juudakseen. Pane myös kätesi sen haavan päälle, joka alkoi vuotaa verta, kun Pietari veti
miekan tupesta ja hakkasi ylipapin palvelijalta oikean korvan pois. Mitä Pietari kiivaudessaan hakkaa, se Jeesuksen täytyy parantaa. Aamen.
Kuule murheellisten sydänten huokaukset nimesi tähden: Isä meidän, joka olet taivaissa.
Loppu-, eli evankeliumiosassa LLL. puhuu kanaanilaisen naisen uskoskosta ja vertaa sitä mm juutalaisten, luonnollisen siveyden uskoon. En voi olla lainaamatta siitäkään muutamia jakeita:
Hän tunnusti olevansa kelvoton pääsemään osalliseksi Jeesuksen armosta.
Tällainen oman kelvottomuuden tunto on ensimmäinen merkki siitä, että ihminen on tullut nöyräksi ja omissa silmissään huonoksi. Kun ihminen alkaa tuntea, että hän on elänyt niin kuin pakana ja ettei hän kristittyihin verrattuna ole parempi kuin koira, joka istuu kristittyjen pöydän alla ja etsii putoavia muruja, hän on todella nöyryytetty.
Luonnollinen siveys ei tunnusta olevan sa pakana kristittyihin verrattuna. Se ei
löydä itsestään pakanan olemusta eikä tunne olevansa pakana, vaikka olisi kuinka siveä. Kanaanilainen nainen oli pakana ja myös tunsi sen. Hän piti itseään
koirana, joka tyytyy muruihin. Luonnollinen siveys ei pidä koirana itseään vaan
kristittyjä, jotka aina haukkuvat sitä.
Turkkilaiset ja pakanat kutsuvat kristittyjä koiriksi, mutta itseään he pitävät Jumalan lapsina. Miksi he tekevät näin?
Varmaankin sen tähden, että he ovat eläneet siveästi. Siveys on tarttunut päähän
niin lujasti, ettei kukaan voi moittia heitä vääryydestä.
Myös kristilliset turkkilaiset ja kristilliset pakanat pitävät kristittyjä koirina ja
itseään Jumalan lapsina. Ja mitäpä muita kristityt ovatkaan maailman mielestä kuin
koiria, jotka syövät muruja ja haukkuvat maailman siveitä ihmisiä.
Myöskään kuolleen uskon tunnustajat, jotka omistavat Jumalan armolupauksia
ilman oikeaa katumusta, eivät ole sellaisia penikoita, jotka istuvat pöydän alla ja
syövät muruja, vaan he ovat isoja herroja, jotka istuvat pöydässä ja juhlivat. He
eivät juo armoa lusikasta vaan maljasta. Milloinpa varkaalla ei olisi varaa juoda ja
syödä runsaasti, kun hän on saanut jumalanviljaa ilman vaivaa. Hän ei suinkaan
säästä, niin kauan kuin varastettua tavaraa riittää.
Jos armonvaras saadaan verekseltään kiinni, hänelle tulee hätä, ja jos huorintekijä tavataan riettaudestaan, hän peittää silmänsä. Näin käy myös armonvarkaille, kun heidät tavoitetaan: he jäävät paljaiksi. Nyt armonvarkaat istuvat pöydässä ja juhlivat, mutta talon penikat istuvat pöydän alla ja syövät muruja.
Kun ihminen oikein herää ja alkaa tuntea syntinsä, hän tulee ensiksi kelvottomaksi ja pakanaksi, vaikka hän aiemmin on mielestään ollut kristitty. Viimein hän tulee aivan koiraksi ja penikaksi, vaikka hän on luullut olleensa siveä ja kunniallinen ihminen. Siveän ihmisen ei ole helppoa riisua päältään maailman silmissä kiiltävää siveyttä ja ruveta tunnustamaan
entisiä ”kauniita” tekojaan, joita hän tähän asti on peittänyt siveyden peitolla, eikä
armonvarkaan ole helppoa tuoda varastettua tavaraa takaisin.
Se, joka on elänyt varastamalla, ei raski palauttaa varastettua tavaraa, ennen
kuin viskaali tulee ja ottaa aivan kaiken, mikä on varastettua. Kunniallisen ihmisen ei ole helppoa tulla koiraksi ja penikaksi ja ruveta syömään muruja. Ihmisen
täytyy kuitenkin tulla koiran kaltaiseksi, ennen kuin hän viitsii syödä muruja.
Kanaanilainen nainen piti itseään penikkana, kun hän sanoi: ”Totta, Herra.
Penikatkin syövät kuitenkin muruja, jotka putoavat isännän pöydältä.”
Sananlasku sanoo: kun hiiri on kylläinen, jauhot tulevat karvaiksi. Minä luulen kuitenkin, että pettuleipä on parastaruokaa raskaan työn tekijälle. Jokapäiväinen risti on se pettuleipä ja jokapäiväinen rukous on pettuleivän höyste. Kärsivällisyys on kristityn maito. Jos hän joutuisi joskus suureen ahdistukseen, kun perkele alkaisi vaivata häntä tai hänen
lapsiaan surkeasti, hänen täytyisi tulla penikaksi, istua pöydän alla ja kerjätä
muutamia armon muruja. Armon murut eivät kuitenkaan ole jokapäiväistä ruokaa.
Armonvarkaat syövät leveästi varastamaansa tavaraa. Perkele ei vaivaa heitä
epäilyksillä eikä kiusauksilla, eikä heillä ole omantunnon vaivaa. He eivät haluaisi
tulla koiriksi ja kerjätä muruja. (Jäi vähän kesken)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial281828Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1571802Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3511550- 1471181
Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2131164Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221128- 111004
- 285995
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt4979Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks49938