Mitä tehdä, mihin mennä nyt

lehmänläjä kirjoitti:

Mua sanottiin huoraks ja päätin näyttää sen toteen. Rikoin tän perheen, ja tänään kerron sen miehelle. Kattelin jo juna- ja laivalippuja, selviäisin ehkä Köpikseen asti ennenku rahat loppuu. En mä tiedä mitä muutakaan tehdä, kun ei oo paikkaa mihin mennä.

SSRIt toimii sen verran hyvin, etten tähän hetkeen asti oo ajatellut kuolemaa. Nyt sekin alkais kuulostaa ihan hyvältä, ei jäis mikään auki, enkä jäis suremaan mun tyttöäni. Tossa se ottaa ensiaskeleitaan ja itkasee välillä, ihan kun se tietäis että huomenna tähän aikaan äiti ei oo täällä enää, koska äiti ei jaksa enää elää, koska äitin elämän tarkotus tuntuu olevan satuttaa. Tänään mä satutan vielä viimesen kerran, se on vääjäämätöntä. Mut en tiedä miten, mut onko sillä väliäkää enää? Voisin kai mä mennä hoitoonki, mut en mä jaksa enää alottaa kaikkea alusta sitten joskus..

Oon aika sekava tekstissäni, enkä tiiä miks kirjotan. Ehkä mä toivon et joku muu kertoo mitä tehdä, musta ei oo koskaan ollu tekemään päätöksiä. Tai ehkä vaan olis kiva kuulla et kaikki viel järjestyy, elää nää pari tuntia siinä utopiassa ennenku mies tulee töistä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä