Et taida oikein ymmärtää, että hyvin monet asiat olivat ennen ja ovat yhä suuressa osassa maailmaa aivan toisin kuin nykyään meidän omassa, rikkaassa nykyonnelassamme:
- Ihmisen suhde Jumalaan ja uskontoon nähtiin eri tavalla kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Uskonto – siis se mitä katsottiin uskonnon olevan – vaikutti arkiseenkin elämään joka hetki. Ei uskonto ollut vain jotain ”minuuden kehittämistä” tai ”oman jumalakuvan rakentelua” tai muuta postmodernia huvittelua.
- Eri asioita pidettiin tärkeinä kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Kuolema oli aina lähellä. Jokainen oli sen myös nähnyt läheltä. Vaimot kuolivat, aviomiehet kuolivat, suuri osa lapsista kuoli. Vanhemmat kuolivat usein hyvinkin nuorina. Näin on yhä asian laita suuressa osassa maailmaa.
- Lapsuus ja aikuisuus nähtiin eri tavalla kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Nykyisen kaltaiseen lapsuuden viettämiseen tai suojelemiseen ei ollut useimmiten varaa sen paremmin köyhillä kuin rikkaillakaan. Näin on yhä suuressa osassa maailmaa.
- Todellakin nykyinen, lähinnä rikkaissa hyvinvointivaltioissa vallitseva käsitys lapsuuden ja aikuisuuden välisestä erosta on aika nuori; se syntyi vasta valistusajan myötä eli 1700-luvulla ja omaksuttiin varsin hitaasti elintason kohotessa ja naisten koulutuksen ja oikeuksien lisääntyessä. Köyhemmissä maissahan on yhä meidän käsityksistämme jyrkästikin poikkeavia käsityksiä tästä seikasta. Olosuhteet ovat niin erilaiset rikkailla ja köyhillä.
- Eivät ne entisajan köyhätkään erityisesti halunneet lapsia naida: Monien, hyvin monien vain oli pakko entisaikoina mennä naimisiin lapsina. Muutakaan turvaa ei ollut. Ei ollut kansakouluja, ei ollut yhteiskunnan tarjoamaa sosiaaliturvaa, ei ollut lastensuojelua. Vaihtoehtona olisi ollut nälkiintyminen, kerjuulla eläminen, prostituutio, rikollisuus. Tämä ON yhä arkipäivää suuressa osassa maailmaa. Ei siinä paljoa rakkaudesta puheltu tai puhella. Rakkausasiat hoideltiin hyvin tavallisesti avioliiton ulkopuolella, varsinkin kun avioero oli yleensä mahdoton.
- Avioliiton tarkoitus ja merkitys nähtiin eri tavalla kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Rakkaudesta laulettiin balladeissa ja siitä kerrottiin satuja. Tosielämässä avioliitto oli köyhillä aikuiselämän tuki ja turva, lapset vanhuuden eläke – jos vanhaksi ylipäätään elettiin. Rikkailla avioliitto oli tavallisimmin taloudellinen liitto, jonka tarkoituksena oli lisätä omaisuutta ja/tai hankkia hyviä taloudellisia suhteita. Näin oli ennen ja näin on yhä suuressa osassa maailmaa sekä rikkaiden että köyhien kohdalla. Ruhtinaiden avioliitot puolestaan olivat poliittisia. Lapsivaimoja otettiin, jos ja kun se oli poliittisesti hyödyllistä. Ja lapsia tehtiin heidän kanssaan heti kun se oli mahdollista. Suuri määrä lapsi-äitejä kuoli tietenkin lapsivuoteeseen.
Itse olen sitä mieltä, että nykyisen, taloudellisesti rikkaan yhteiskuntamme suurimpia etuja on, että ihmisten ei ole pakko mennä naimisiin lapsina. Köyhemmissä yhteiskunnissa tätä etua ei useinkaan ole. Silloin jos ne rikastuvat, ne myös hankkivat tämän edun, koska niillä on varaa maksaa siitä ja koska siitä myös kannattaa maksaa. Moderni, rikas yhteiskunta ei pysyisi pitkään pystyssä, jos lapsiavioliitot sallittaisiin. Moderni, rikas yhteiskunta vaatii pystyssä pysyäkseen suurin piirtein kaikki käytettävissä olevat lahjakkuusreservit – jos ei muuten niin työttömiksi reserviin. Silloin kaikki on koulutettava ainakin vähimmäistasolle eli aikuisikään saakka. Se taas ei olisi mahdollista, jos porukka menisi pentuina naimisiin.
- Ihmisen suhde Jumalaan ja uskontoon nähtiin eri tavalla kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Uskonto – siis se mitä katsottiin uskonnon olevan – vaikutti arkiseenkin elämään joka hetki. Ei uskonto ollut vain jotain ”minuuden kehittämistä” tai ”oman jumalakuvan rakentelua” tai muuta postmodernia huvittelua.
- Eri asioita pidettiin tärkeinä kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Kuolema oli aina lähellä. Jokainen oli sen myös nähnyt läheltä. Vaimot kuolivat, aviomiehet kuolivat, suuri osa lapsista kuoli. Vanhemmat kuolivat usein hyvinkin nuorina. Näin on yhä asian laita suuressa osassa maailmaa.
- Lapsuus ja aikuisuus nähtiin eri tavalla kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Nykyisen kaltaiseen lapsuuden viettämiseen tai suojelemiseen ei ollut useimmiten varaa sen paremmin köyhillä kuin rikkaillakaan. Näin on yhä suuressa osassa maailmaa.
- Todellakin nykyinen, lähinnä rikkaissa hyvinvointivaltioissa vallitseva käsitys lapsuuden ja aikuisuuden välisestä erosta on aika nuori; se syntyi vasta valistusajan myötä eli 1700-luvulla ja omaksuttiin varsin hitaasti elintason kohotessa ja naisten koulutuksen ja oikeuksien lisääntyessä. Köyhemmissä maissahan on yhä meidän käsityksistämme jyrkästikin poikkeavia käsityksiä tästä seikasta. Olosuhteet ovat niin erilaiset rikkailla ja köyhillä.
- Eivät ne entisajan köyhätkään erityisesti halunneet lapsia naida: Monien, hyvin monien vain oli pakko entisaikoina mennä naimisiin lapsina. Muutakaan turvaa ei ollut. Ei ollut kansakouluja, ei ollut yhteiskunnan tarjoamaa sosiaaliturvaa, ei ollut lastensuojelua. Vaihtoehtona olisi ollut nälkiintyminen, kerjuulla eläminen, prostituutio, rikollisuus. Tämä ON yhä arkipäivää suuressa osassa maailmaa. Ei siinä paljoa rakkaudesta puheltu tai puhella. Rakkausasiat hoideltiin hyvin tavallisesti avioliiton ulkopuolella, varsinkin kun avioero oli yleensä mahdoton.
- Avioliiton tarkoitus ja merkitys nähtiin eri tavalla kuin meidän omassa nykyonnelassamme. Rakkaudesta laulettiin balladeissa ja siitä kerrottiin satuja. Tosielämässä avioliitto oli köyhillä aikuiselämän tuki ja turva, lapset vanhuuden eläke – jos vanhaksi ylipäätään elettiin. Rikkailla avioliitto oli tavallisimmin taloudellinen liitto, jonka tarkoituksena oli lisätä omaisuutta ja/tai hankkia hyviä taloudellisia suhteita. Näin oli ennen ja näin on yhä suuressa osassa maailmaa sekä rikkaiden että köyhien kohdalla. Ruhtinaiden avioliitot puolestaan olivat poliittisia. Lapsivaimoja otettiin, jos ja kun se oli poliittisesti hyödyllistä. Ja lapsia tehtiin heidän kanssaan heti kun se oli mahdollista. Suuri määrä lapsi-äitejä kuoli tietenkin lapsivuoteeseen.
Itse olen sitä mieltä, että nykyisen, taloudellisesti rikkaan yhteiskuntamme suurimpia etuja on, että ihmisten ei ole pakko mennä naimisiin lapsina. Köyhemmissä yhteiskunnissa tätä etua ei useinkaan ole. Silloin jos ne rikastuvat, ne myös hankkivat tämän edun, koska niillä on varaa maksaa siitä ja koska siitä myös kannattaa maksaa. Moderni, rikas yhteiskunta ei pysyisi pitkään pystyssä, jos lapsiavioliitot sallittaisiin. Moderni, rikas yhteiskunta vaatii pystyssä pysyäkseen suurin piirtein kaikki käytettävissä olevat lahjakkuusreservit – jos ei muuten niin työttömiksi reserviin. Silloin kaikki on koulutettava ainakin vähimmäistasolle eli aikuisikään saakka. Se taas ei olisi mahdollista, jos porukka menisi pentuina naimisiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>"
Itse olen sitä mieltä, että nykyisen, taloudellisesti rikkaan yhteiskuntamme suurimpia etuja on, että ihmisten ei ole pakko mennä naimisiin lapsina. Köyhemmissä yhteiskunnissa tätä etua ei useinkaan ole."<
Tarkista myös sen 12 vuotta vanha rikkaan henkilö,
ja 12 vuotta vanha Köyheen henkilö*
Esim: Toinen ei osa teke oma ruoka,
toinen osa hoita koko talon asia*
että 9-vuotiaan kanssa naimisiin meno oli johonkin maailmanaikaan täyttä asiaa?
koska en oikein ymmärrä kysymystäsi.
kysymystäsi.
Uskokoon Aabrahamin juttuja kuka uskoo, minä en usko. Tämäkin tarina on jokin yleinen, joka ei sijoitu mihinkään paikkaan tai aikaan. Pitäisikö se olla universaalinen joka paikkaan sopiva?
Ihmiset on kuitenkin kaikkina aikoina saaneet ravintonsa maasta. Lihaa on saatu eläimistä ja kaloista. Näitä ravintoaineita on aina ollut. Ravinnon tuottaminen on tietysti vaatinut ihmisten työtä, mutta tällä lailla ne perheet on eläneet.
Mikä tässä systeemissä aiheuttaa sen, että tytöt pitää naittaa pois 9-13 vuotiaina? Jos he menevät naimisiin 5-10 vuotta myöhemmin, he voivat osallistua perheen työntekoon sinä aikana.
Minun isoisälläni oli 7 tytärtä ja 1 poika. Yksi heistä ei koskaan mennyt naimisiin. Ei kukaan mennyt naimisiin 9-13 vuotiaina. Sellaisesta en koskaan kuullut kerrottavankaan.
Minulla on suvusta tietoja 1600 luvulta saakka. Leivän hankkiminen maasta oli tiukkaa ennen aikaan ja joskus nälkääkin nähtiin. Hätä ja puute ei kuitenkaan pakottanut lapsia naimaan. Miten se olisi puutetta helpottanut?
ESKO. Hän pistää puumerkkinsä alle ja minä samoin.
SEPETEUS. Sinun puumerkkiäs siinä ei tarvita.
ESKO. Mutta minun tyhmän järkeni mukaan, täytyy se siinä löytyä laillisuuden tähden.
SEPETEUS. Poika, tahdotko kinata vanhain ihmisten kanssa?
TOPIAS. Esko!
ESKO. Kinata en tahdo, mutta enpä saa sitä päähäni, ettei oman käteni painamaa puumerkkiä tässä kirjassa tarvita. Minäpä tämän asian alku ja juuri, ja sentähden täytyy nimeni seistä supliikissa myös.
"Itse olen sitä mieltä, että nykyisen, taloudellisesti rikkaan yhteiskuntamme suurimpia etuja on, että ihmisten ei ole pakko mennä naimisiin lapsina."
SAAVATKO HE SINUN PUOLESTASI MENNÄ?