Hei.Lapsellani epäillään nyt olevan ADHD, mutta se hiljasen unelmoijan tyyppi.Tällanen jää helpommin huomaamatta,ja ensin epäiltiin dysfasiaa.
Mennään tammikuussa tutkimuksiin.Lapsi on ikäistensä tasolla,mutta sitten yhtäkkiä ei ymmärrä,mitä halutaan.Tyttö on ollut arka,ja on nyt tarhassa tullut rohkeammaksi.Puhe on ollut epäselvää,ja joskus saa tankata,eikä vaan mene perille.Joskus taas tajuaa heti,huomioi ja on täysin mukana.
Tunteeko joku tämäntyyppisen ADHD lapsen tai aikusen?Miten on mennyt?
Mennään tammikuussa tutkimuksiin.Lapsi on ikäistensä tasolla,mutta sitten yhtäkkiä ei ymmärrä,mitä halutaan.Tyttö on ollut arka,ja on nyt tarhassa tullut rohkeammaksi.Puhe on ollut epäselvää,ja joskus saa tankata,eikä vaan mene perille.Joskus taas tajuaa heti,huomioi ja on täysin mukana.
Tunteeko joku tämäntyyppisen ADHD lapsen tai aikusen?Miten on mennyt?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä olenko ollut ihan kuvailemasi kaltainen lapsena, mutta ujo ja hiljainen, syrjäänvetäytyvä olen ollut.
Olin se outo haaveilijatyyppi, joka koulussa aina ihan säikähti, kun opettaja kysyi jotain. En ollut kuunnellut, kun olin vajonnut omaan maailmaani.
En tiedä puhuinko epäselvästi, ymmärryksen kanssa ei varmasti ollut ongelmaa, jos jotain ongelmia oli, ne johtuivat todennäköisesti keskittymisvaikeuksista, eli en jaksanut tai pystynyt keskittymään toiseen ihmiseen niin, että olisin tajunnut mitä hän sanoi. Vieläkin on hieman sitä ongelmaa.
Kun joku puhuu minulle, silmäni yleensä harhailevat minne sattuu, en vain pysty katsomaan toiseen, sillä jos alan katsomaan pelkästään häneen, hänen puheensa alkaa mennä minulta aivan ohi korvien. Vaikka siis katson puhekumppaniani kauniisti silmiin, en välttämättä ole ollenkaan siinä vastapäätä, voin ajatuksissani olla tuhansien kilometrien päässä vaikka Alpeilla, suihkimassa rinteitä alas auringonpaisteessa! Havahdun, kun toinen kysyy minulta jotain ja tunnen olevani täysi ääliö, kun minulla ei ole hajuakaan mistä hän on juuri puhunut. Noloa!
Nykyään minulla on pahana tapana olla itse päällimmäisenä äänessä. Keskeytän muita ja puhun päälle. Olen hyvä tutustumaan ihmisiin - mutta vain jos he ovat hyviä tutustumaan minuun. Aistin toisten asenteet ja ajatukset voimakkaasti ja jos tunnen, että minusta ei pidetä, hautaudun taas omaan maailmaani. Olen tällaisissa tilanteissa yleensä seinäkukkasena sohvannurkassa, makuuhuoneessa tai vessassa. Ja haluan lähteä kotiin mitänopeamminsenparempi.
Mutta jos aistin, että minusta pidetään ja olen muiden mielestä kiinnostava, niin huhhuh. Silloin olen suunapäänä puhumassa, kertomassa ja tekemässä asioita! Tanssin pöydillä ja halaan kaikkia! Silloin olen kaiken keskipiste. Muiden mielestä varmasti ärsyttävyyteenkin saakka. Jos minulla on mukanani edes yksi hyvä ystäväni, jonka seurassa voin olla edes suurinpiirtein oma itseni, ei minua paljon liikuta mitä muut, minulle tuntemattomat ihmiset minusta ajattelevat. Kunhan eivät vain pidä minua tyhmänä. Tai no, nykyään saavat pitää vaikka tyhmänä, sillä eivätpä tiedä kuinka väärässä ovatkaan! Kävin vuosi sitten Mensan älykkyystestissä ja pärjäsin hienosti! Nyt on kukkarossa Mensan jäsenkortti =) Siihen yhdistykseen oli ihan pakko liittyä, ei sitä kuitenkaan ihan jokapojalla tai -tytöllä ole älykkyyskorttia kukkarossaan! *LOL*
Olen elämässäni pärjännyt ihan hyvin, mutta itsestäni kuitenkin tuntuu, että olen jotenkuten alisuoriutuja. Tiedän, että minussa olisi paukkuja paljon enempäänkin, mutta kun vain keksisi sen tavan, alueen tai minkä tahansa, mikä jaksaisi kiinnostaa. Olen yleensä pidetty työpaikoilla ja omaksi meriitikseni täytyy mainita, että olen saanut kaikki ne työpaikat, mihin olen onnistunut pääsemään haastatteluun. Ja niitä työpaikkoja sitten onkin ollut. Valmistuin vuonna -97 ja sen jälkeen olen ollut 6 eri työpaikassa... Tai no, 2 eri firmassa, mutta olen firmojen sisällä vaihtanut paikkaa. Keskimäärin siis vain vähän reilu vuosi per paikka.
Olen nimittäin äärettömän huono kestämään rutiineja. Opin nopeasti ja kun olen oppinut jonkin työn, se muuttuu rutiiniksi. Lyhin pestini oli vain 3 kuukautta, kun jo halusin pois... Kitkuttelu tylsässä työssä kuitenkin tappaa minut ja siksi on pakko päästä pois. Vaikka järki kuinka sanoisi, että jatka vaan, ei näytä hyvältä, jos vaihtaa paikkaa vuoden välein... Ei voi mitään, kun menojalkaa alkaa vipattamaan, sitä on pakko totella.
"ujo ja hiljainen, syrjäänvetäytyvä. Haaveilijatyyppi, joka koulussa aina ihan säikähti, kun opettaja kysyi jotain. En ollut kuunnellut, kun olin vajonnut omaan maailmaani.Kun joku puhuu minulle, silmäni yleensä harhailevat minne sattuu, en vain pysty katsomaan toiseen."
Vau! kun kerroit minkälainen olit pienenä niin aivan kuin lukisin omasta tyttärestäni! olenkin hieman ihmetellyt kun hän ei koskaan katso puhujaa silmiin. Ja toisinaa hän on suorastaan railakas, yli-iloinen jne.
Kiva juttu!
Monesti ADD on juuri kuvaamasilainen, adhd oireyhtymään liittyy usein hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta, ADD oireyhtymä voi joskus näyttäytyä ikään kuina autistisena käyttäytymisenä syrjäänvetäytymisenä jne..onko todellakin lapsellasi myös impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus että ADHD kriteerit täyttyvät, muuten kyse voisi olla pelkästä ADD:Stä ilman hyperaktiivisuutta
Sekotan noita kirjainmerkityksiä.Mutta melko varmasti tarkoitti juuri ADD:ta.Mutta kyse oli logopedistä ja tarhanopesta.Menen asiantuntijalle sitten tammikuussa.Saa nähdä.Olen masennuksen sunmuun takia ollut lääkärissä ja nyt ongelmien keskellä samaa epäillään mullakin.Mulla tosin ei ollut lapsena puhe tai oppimisvaikeuksia,(paitsi saamattomuus)Muuten kuvaus sopisi muhunkin.
Oireyhtymän virallinen nimitys on AD/HD, joka pitää sisällään sekä tuon inattentiivisen että hyperaktiivisen muodon. Sitähän varten se kauttaviiva tuossa on ;-) Toki useasti inattentiivisten kohdalla puhutaan ADD:stä, jopa lääkärit näin tekevät. Ymmärrettävää, sillä spesifioihan tuo heti tyypin...
muuta kuin adhd yhtä hyvin lapsellasi voisi epäillä olevan
ashberger....Minulla on poika jolla epäilään olevan tämä...
En asu Suomessa.Minusta oireet viittaa myös enemmän ADHD suuntaan.Asiantuntija osaa varmaan katsoa tuonkin mahdollisuuden.
On hyvä, että saadaan asiaan selvyys.Tosin minua häiritsee niputtaa tyttö tiettyyn muottiin.Täytyy kysellä sitten tammikuussa enemmän.Oletko ollut poikasi kanssa jo tutkimuksissa?
ollut tutkimuksissa josta odottelen vastausta diagnoosi on hyvä olla koska moniin erikois kouluihin ei pääse jos ei ole diagnoosi minulla oli kyllä tuuri että ei sitä tarvinnu ja lapseni käy erikois-luokkaa ja koulun käynti sujuu nyt mikä ei normaali koulussa toiminnut.
Minulla tyttö (kohta 13 v) on juuri add (kahdella pojalla (14, kohta 11) taas ADHD, toisella tosi vaikeana). 9 v:llä ei kumpaakaan. He ovat toistensa vastakohtia mutta paljon samaakin löytyy. ADD on hidas, toisaikainen, helposti huomaamaton ja syrjäytyvä. Ei omaa mitään rutiineja tms. aina tavarat hukassa, toisinaan skarppina ja toisinaan saa ihan "herätellä". Tuntityöskentely onnistuu ihan ok mutta haittana se hitaus ja toisaikaisuus, varsinkin kun kokeissakin laitetaan aikaraja.
ADHD pojat taas niitä nopeita, extemporeja, äänekkäitä, aina varmasti huomataan. Se on huomattavana erona että tämän add tytön huone on tosi sekamelska ja ihmettelen aina että löytää edes jotain (eipä löydäkkään). Pojilla taas tavarat järjestyksessä ja paikoillaan. Pojat heräävät aamuisin nopeasti ja ovat pikavauhtia pukeissa, syöneenä kouluvalmiina. Tyttö...huh...edelleen saa herätellä, hoputella, muistutella...ja silti on aina se viimeinen lähtijä ja kiire jo bussille.
Asbergerit ja muut oireyhtymät on suljettu pois. Nämä kolme käyvät EMU-opetuksessa pienryhmässä, hyvä koulumuoto ja auttaa meillä paljon sekä itsetunnoissa että lasten koulunkäynnin myönteisyydessä. Vaikea ADHD-poika on jatkuvassa aikuisen valvonnassa, toimintaterapiassa 1 x viikko, Concerta lääkitys sekä lievä masennuslääkitys. Hoitotaho ottaa säännöllisesti osastojaksoille. Kaikki käyneet läpi laajat kartoitukset ja arviot, kaikilla kielelliset erityisvaikeudet, mutta mielestäni ei mitenkään hankalat.