Meillä on koulussa neljän hengen kaveriporukka. Ollaan tunnettu melko kauan ja pystyn kertomaan heille melkein mitä vain. Ennen me käytiin usein toistemme luona, vietettiin leffa-iltoja. Itse en aina päässyt tulemaan pitkän välimatkan takia.
Nyt viime kesänä matkustelin jonkin verran ja näin heitä harvemmin. Sillä välin he tutustuivat uusiin ihmisiin ja bilettivät.
Nykyään koulussa heidän kanssaan kaikki on kuin ennenkin [on mukavaa ja naureskellaan], juttelenkin heidän kanssa whatsappissa iltasin [paitsi se on viime viikkoina vähentynyt], mutta enää he eivät pyydä mua mukaan jos näkevät vapaa-ajalla. He bilettävät ja juovat yhdessä ja yhden uuden ystävänsä kanssa. Itseäni ei paljoa juominen kiinnosta, mutta porukassa on toinenkin joka ei juo paljoa, mutta hänet kutsutaan aina mukaan.
Olen puhunut asiasta yhden ystävän kanssa joka on tässä porukassa, mutta ei se mitään auta.
Tuntuu että olen erkaantumassa heistä.
On mulla pari muutakin ystävää, mutta heille en pysty avautumaan asioista. Kumpikin on sellainen että hänen kanssaan en juttele asioista [pojista, kauneusjutuista jne] vaan ennemmin me touhutaan yhdessä [leivotaan, katotaan leffoja].
Olen ysillä eli ens vuonna lukioon niin ehkä sieltä löytäisin uusia ystäviä, mutta kun tämä kaveriporukkakin tulee samaan lukioon kuin minä niin pahoin pelkään että jään heidän perään roikkumaan enkä tutustu uusiin ihmisiin.
Käyn ystävien luona kerran kuussa. Vapaa-aika menee harrastuksen, koulu kirjojen ja kotona loikoilun parissa. Tunnen itseni yksinäiseksi. Haluisin edes yhden parhaan ystävän jolle voin kertoa mitä vain ja nähtäisiin usein.
Mitä tekisin? Tämä ei ehkä ole sopivin palsta tälle sillä en koe tätä kiusaamisena, mutta laitampa silti.
Nyt viime kesänä matkustelin jonkin verran ja näin heitä harvemmin. Sillä välin he tutustuivat uusiin ihmisiin ja bilettivät.
Nykyään koulussa heidän kanssaan kaikki on kuin ennenkin [on mukavaa ja naureskellaan], juttelenkin heidän kanssa whatsappissa iltasin [paitsi se on viime viikkoina vähentynyt], mutta enää he eivät pyydä mua mukaan jos näkevät vapaa-ajalla. He bilettävät ja juovat yhdessä ja yhden uuden ystävänsä kanssa. Itseäni ei paljoa juominen kiinnosta, mutta porukassa on toinenkin joka ei juo paljoa, mutta hänet kutsutaan aina mukaan.
Olen puhunut asiasta yhden ystävän kanssa joka on tässä porukassa, mutta ei se mitään auta.
Tuntuu että olen erkaantumassa heistä.
On mulla pari muutakin ystävää, mutta heille en pysty avautumaan asioista. Kumpikin on sellainen että hänen kanssaan en juttele asioista [pojista, kauneusjutuista jne] vaan ennemmin me touhutaan yhdessä [leivotaan, katotaan leffoja].
Olen ysillä eli ens vuonna lukioon niin ehkä sieltä löytäisin uusia ystäviä, mutta kun tämä kaveriporukkakin tulee samaan lukioon kuin minä niin pahoin pelkään että jään heidän perään roikkumaan enkä tutustu uusiin ihmisiin.
Käyn ystävien luona kerran kuussa. Vapaa-aika menee harrastuksen, koulu kirjojen ja kotona loikoilun parissa. Tunnen itseni yksinäiseksi. Haluisin edes yhden parhaan ystävän jolle voin kertoa mitä vain ja nähtäisiin usein.
Mitä tekisin? Tämä ei ehkä ole sopivin palsta tälle sillä en koe tätä kiusaamisena, mutta laitampa silti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
missäs asut?
Joo, mä haluisin sanoa tähän vaan sen, että mulla ei ole kavereita ollenkaan. Olen välitunnit yksin, ruokatunnit yksin, oppitunnit yksin...koulun tapahtumat yksin.. lomat yksin... vapaa-ajan yksin.. Mun kaverit alko syrjii mua n. kk sit ja ihan ilman mitään syytä. Arvaa onko mulla kurja olo?
Joo, tiiän et joillai ei oo ollenkaa kavereita ja joitakin vielä kiusataan. En pidäkkää omaa tilannetta niin kamalana, mutta ei sekään kivaa ole.
Ehkä pitäisi olla onnellinen, että ylipäätään on kavereita ja oon lapsesta asti tullut toimeen yksinäänkin.
Hei.
On ikävää joutua olemaan ja elämään yksin. Yksinäisiä on paljon, liian paljon. Yksinäisiä on kaikenikäisissä, myös työssä käyvissä ja myös ikäihmisissä. Ajattelen, että jokainen ihminen tarvitsee muita, että on helpompaa ja hauskempaa elää täällä maailmassa, kun voi jakaa asioita jonkun kanssa. On ihan hyvä juttu, että tulee toimeen ja pärjää yksinkin, mutta jos joutuu jatkuvasti olemaan itsekseen, niin se on varmasti kurjaa sellaisellekin, joka viihtyy yksin. Jokainen kaipaa kaveria. Syrjiminen ja yksin jättäminen on asia, johon voi yrittää tehdä muutosta. Onko mahdollista mennä kuitenkin mukaan porukoihin? Onko mahdollista pyytää jotakuta elokuviin tai jonnekin? Voiko tilanteeseen yrittää vaikuttaa? Kannattaisi yrittää. Sitten voi tietysti harrastuksista löytää uusia tuttavuuksia.
Kaikkea hyvää,
Pirkko-pappi
Sinä joka koet "kavereites ns.jättäneen sinut.ole onnellinen sillä mitä sä selaisilla kavereilla teet? ole enemin yksin ja katos tarkaan kenen porukoihin ryhdyt,,nykyään on niin monenlaista ja kyl se kunnon pari suhde akanaan sitten korvaa nuo nuoruuden kaveri suhteet..eteenpäin vaan...ja ala hrrastaa jotakin vaikka tanssi kurseille ja seuraa ei puutu..
Kiitos vastauksesta. Pitää kai yrittää ja voisi kanssa löytää uusiakin kavereita.
Sattumalta harrastan jo tanssia :-) Siellä on muutama hyvä kaveri, mutta en tapaa heitä vapaa-ajalla. Ovat niin kiireisiä.
Hei vielä,
kiva kuulla että sinulla on myönteinen asenne uusien kavereiden löytämiseen - siitä se lähtee. Ja tanssiharrastuksen kautta voi tulla helpostikin uusia kavereita. Voithan itse olla asiassa aktiivinen.
Kevätiloa ja elämänrohkeutta sinulle,
Pirkko-pappi