kuopiolaiselle

Sairaana makoilen ja luen näitä juttuja. Tuli jotenkin kauhea olo, kun mietin mitähän sinä minusta tosissasi aikoinaan ajattelit ja mikä ajatuksesi muutti.

en minä itestäni mitään liikoja kuvittele mutta tunnen oman arvoni. Ja sinun. Olen pahoillani, kun en osannut sitä oikein tavoin ilmi tuoda. Puhua väärään aikaan vääriä sanoja, siinä olen taitava. En ymmärtä, miksi selitän. Sellainen minä vaan oon. Ihmisrt ovat omien kokemuksiensa muokkaamia.

Kun tajusin aikoinaan, ettet halunnut minua elämääsi, tuntui hirveältä. Niin viaton ja aito se tunteeni oli. On. Kauneinta ja syvintä minussa ja sitä sinä loukkasit. Mutta eihän siihen olisi kukaan muu kyennytkään.

Minä olin niin "sekaisin" silloin. Eikä tilanne ollut helppo, sinulle yhtään enempää tai vähempää. Yritän ymmärtää mitä läpi kävit.. ja selitän käytöstäsi minua kohtaan osaksi sillä.

Täällä on paljon ihmisiä, joita on satutettu ja loukattu, en ole siis ainutkertainen senkään suhteen.

se mikä harmittaa myös, on se, ettet oppinut tuntemaan minua niin hyvin, että olisit ymmärtänyt leikinlaskuani ja itseironiaani. Pidit sitä sitten ehkä typeränä ja mauttomana. Eihän kukaan ole niin tyhmä, että tosissaan lasten taideteoksia haukkuu. Kun kerroin saman kaverilleni, hän nauroi vääränä. Mutta me ollaanki tunnettu 20 vuotta ja juuri huumori oli se, mikä meidät yhdisti.

Elämässä sattuu ja tapahtuu.

olen pahoillani, ettet pystynyt enää luottamaan minuun. Niin kävi minullekin suhteessa itseeni ja sinuun. Kaksinaamainen ihmishirviö. Mutta sinä et koskasn tiennyt totuutta. Etkä kokenut sen olevan totuuden löymisen arvoista.

olisi se ollut. Kaiken arvoista.