Jos voisit kelata ajan takaisin siihen hetkeen, kun tunsimme hetken toistemme läheisyyden ja lämmön.
Kun saisi palata siihen hetkeen...kun vielä kerran saisi nähdä tutut kasvot. Kasvot joita on etsinyt kaikista vastaantulevista...löytämättä kuitenkaan.
Kaipuu polttaa ja raastaa sielua...miksi tunnen kuten tunnen. Miksi en häntä mielestäni saa. Mikä hänessä oli niin erityistä, poikkeuksellista...Hän teki minuun niin syvän vaikutuksen, pysyvän jäljen. Rakastuin häneen.
Kun saisi palata siihen hetkeen...kun vielä kerran saisi nähdä tutut kasvot. Kasvot joita on etsinyt kaikista vastaantulevista...löytämättä kuitenkaan.
Kaipuu polttaa ja raastaa sielua...miksi tunnen kuten tunnen. Miksi en häntä mielestäni saa. Mikä hänessä oli niin erityistä, poikkeuksellista...Hän teki minuun niin syvän vaikutuksen, pysyvän jäljen. Rakastuin häneen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En varmaan toisin, mutta jatkaa voisin siitä mihin jäätiin.
Niimpä, mutta meillä kummallakaan taida tuo ylpeys antaa taas vaihteeksi periksi?
no joo.. siltä ainakin vaikuttaa..mutt ylpeys käy lankeemuksen edellä..puss..
Jos tilanne olisi mikä se on nyt, niin varmasti tekisin toisin. En päästäisi häntä karkuun enkä itse lähtisi karkuun. Mutta jos tilanteeni olisi sama mikä se oli silloin, niin en tiedä. Voi olla, että asia hoituisi samalla tavalla kuin se meni silloin. Vaikka jälkikäteen kironnut omaa idioottimaisuuttani, niin tietyllä tavalla olen kuitenkin tyytyväinen, että en aiheuttanut hänelle harmia omilla ongelmillani ja vajaavaisuuksillani. Mutta kaipaan kuitenkin sitä mahdollisuutta, mikä silloin oli edessäni.
Vieläkö haluaisit antaa mahdollisuuden sille, mikä silloin jäi kesken?...jatkaa sitä tunnetta ja kokeilla voisiko siitä olla vaikka loppuelämän kestävää tarinaa. Ei ole ennen vastaantullut vastaavaa...näin ajatuksia sekoittavaa tunnetta. Kumpa saisimme hetken olla kahden ja selvittää tätä tilannetta....vielä jos todella molemmat olemme kiinni tässä tunteessa.
Mikä estää kahdenkeskisen hetken, jos todella on tullut vastaan jotain ainutlaatuisen tuntuista.
En ole aloittaja, mutta mitä jos toinen ei vaan oikein tule vastaan? Tai kerro että mieli on muuttunut jos se on muuttunut?
Nyt tulikin vaikeita kysymyksiä vastauksina. Tuohon kun osaisikin vastata.
Tietenkin haluaisin, etenkin nyt asioiden ollessa "kunnossa". Mutta pelkään pahoin, että se juna hänen kanssaan on mennyt jo.
et voi tietää ellet kysy ja selvitä asiaa.
Itsellä on pelkona juuri tuo mielen muuttuminen. Mutta en voi olettaa, että hän ilmottaisi, vaikka tekstiviestillä asiasta. -En välitä sinusta enään! T: Ex-ihastelija- En minäkään niin itsekeskeinen ole, että tuollaista odottaisin. Mutta jos olisi jokin keino, tietää varmasti tunteeko hän enään samalla tavalla, vai tunsiko silloinkaan mitään. Vai oliko kaikki vain omaa harhakuvaa, joka syntyi pienestä asiasta. Kiva olisi vaan tietää... Pitäisi varmaan laittaa tekstaria.
Miten hän tunnusti ihastuneensa?
No, sitä en häneltä ole suoraan kuullut. Mutta sanotaan, että minulle hyvin läheisestä lähteestä kuulin asiasta. Ja sen jälkeen hän yritti ottaa yhteyttä ja sopia tapaamisia. Eli tästä juuri tämä, oliko se kuitenkin omaa harhakuvaa silloin? Kiva olisi tosissaan tietää, missä tilanteessa nyt ollaan.
No olisitko itse valmis sitten menemään toista vastaan jotenkin? Mistä tulkitset että juna on jo mennyt? Eli mistä tulkitset että hänen mielensä olisi muuttunut tms? Jos toinen on selvästi koittanut sopia tapaamisia miksi koet sen harhakuvaksi? Kyselen ja mietin koska olen itse vähän samassa jamassa, tosin olen ollut se yhteyttä ottava osapuoli.
Kun viimeisestä yhteydestä on kulunut jo jonkun aikaa ja miettii kuinka paljon itsekin olen muuttunut sinä aikana, niin tuntuu itsekeskeiseltä odottaa hänen pysyneen samana. Että hän siellä "odottaisi" minua, joka on ollut mitä on ollut. Ja tiedän, että ainoa konsti mennä häntä vastaan tässä asiassa, on ottaa härkää sarvista ja itse ottaa yhteyttä jotain kanavaa pitkin.
Eihän sitä totta tosiaan voi olettaa että toinen olisi ajatustenlukija. Jos se toinen on aikoinaan uskaltanut kysyä tapaamista, eiköhän se ole aika paljon rohkeutta vaatinut. Että sinulle ajattelisin, meni syteen tai saveen, etpä kysymättä tiedä asioiden tilaa, yhteyttä kannattaa ottaa, niinhän ne asiat selviää.
Muistikuva hänestä on lämmin ja miellyttävä.Mieluusti pitäisin sylissä. Jos taivaanmerkistöt, kuu ja merivirrat ym.luontomerkit vaan antaa mahdollisuuden niin voisin jatkaa sitä huumaava ajatuksia sekottavaa tunnetta.
Antaisin taivaanmerkistöjen, luontomerkkien jatkaa omaa kulkuaan. En välittäisi niistä. Tahtoisin vain tavata sinut ja jatkaa siitä mihin jäimme...sitä huumaavaa tunnetta mille loppua ei ole näkyvissä. Olet minulle jotain erityistä...vaikket sitä irl perusteella uskoisikaan.
En tekisi olen kertonut mitä ajattelen mutta se ei näytä kiinnostavan. Yleensäkään mielipiteeni eivät kiinnosta vastaus kaikkin mielipiteisiini yleensä on että no mutta asiat ovat niinkuin ovat eikä niille mitään mahda.
Tekisin jotain toisin.
Kysyisin yhden kysymyksen?
No miksi et kysy?
Itse samassa tilanteessa tavallaan, mutta olen jättänyt tilanteen ns. hänen käsiinsä, jos hän seurusteleekin tai ei tunne samoin. En lähde enää tekemään aloitteita. Otan ein einä ja kyllän kyllänä.
Omassa tapauksessani en tiedä oliko mitään hetkeä johon olisi tullut tarttua. Olen tehnyt vähän, tuskin tarpeeksi, toivottavasti en liikaa.
Kuka tietää. Hän on hämmentävä mies.