Yksinpurjehdittava Suursaaren voittaja. Millä moinen voisi onnistua.
40 000 -50 000 maksava kisavene
17-14
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suursaaressa minimimiehistö on kolme henkilöä. Maailmalla suositut double hander kisat eivät ole ottaneet tulta Suomessa. Suursaaren osalta kyse on ihmeellisestä järjestäjien vastustuksesta.
Suursaaressa on myös monia luokkia. Jos haluaa voittaa minkä tahansa luokan, niin pienet LYS luokat lienee tuossa mielessä helpoimpia. Edelleen jos tavoitelee vain voittoa, niin kannattaisi etsiä vene, jossa kerroin on "eniten pielessä". Joskus tällaiseksi on mainittu esim. Sunwind27. Tuolla rahalla sellaisen varmasti pystyy hankkimaan ja varustelemaan viimeisen päälle, jotta voiton mahdollisuudet maksimoituvat. Mutta ei Suursaaressakaan voi voittoa ostaa, lopulta sen tekevät kaikissa luokissa hyvät purjehtijat...
Kisaa lyssissä. Ja niin, että hanki kertoimeen nähden joko nopea kevyen tai kovan tuulen vene. Siellä on aika paljon nopeita kevyen kelin veneitä, niin siksi hyvä kovan kelin vene. Ja varmaan, kuten edellä sanottiin, pienen lyssin vene.
Kerran olen ollut suursaaressa ajoimme silloin mitaleille, lyssissä 2012. Siinä auttoi se, että luokassamme keskeytti 15 ja maaliin pääsi ehkä 7. Tämä sijoitus, vaikka 3 oksensi ja makasi reporankana koko viimeisen yön. Ainakaan viiteen tuntiin silloin ei kannella ollut kuin ohjaaja. Mutta vene oli hyvä ja helppo ajaa kovan tuulen luovissa.
Suursaareen osallistumisella tarkoitin lähinnä sitä että otan kavereista mukaan välttämättömän miehistön kaljakorien kanssa. Veneen on oltava yksinpurjehdittava eikä kännistä miehistöä tarvita laidalle painoksi.
Jotenkin kuulostaa ettei saaren kierto ole se juttu?
Jakomäki, jossa Espoon hampit pesii koko kesän olisi reitillä - olisiko se teille?
Suursaarta ei voiteta jos miehistö ei kryssillä hengaa laidalla koko ajan; oli vene mikä tahansa. Voittamisesta on omaa kokemusta; kovan työn takana on...
Tätä hampaat irvessä kisaamista ja kipparien komentelua on tullut koettua ilman suurempaa menestystä. Mielessä kävi ajatus että josko rennommalla meingillä saisi tapahtumasta ainakin omalle venekunnalle mukavan viikonlopun. Kisojenhan pitäisi olla kesän kohokohtia purjehduskaudessa, ei mitään v-käyrän nostatustapahtumia.
Voihan sen saaren kiertää mukavaa viikonloppua viettäen. Mutta ajatus siitä, että rennolla viikonloppupurjehduksella samalla voittaisi Suomen suurimman avomerikisan, on kutakuinkin absurdi. Kyllä siellä jokaisessa luokassa on niitäkin, jotka kisaavat tosissaan, vaikka luokat eivät kaikki samoja tasoltaan olekaan.
Ja kun lähdetään kilpailemaan, on tarkoitus voittaa. Ja voittoon pyrkivällä tiimillä se kisa on kohokohta, v-käyrä kohoaa aivan muista syistä kuin voittoon pyrkimisestä. Monessa lajissa voittajalta vaaditaan joukon parasta kivunsietokykyä. Purjehduksessa vaaditaan enimmäkseen muita ominaisuuksia, mutta omistautumista tekemiseen ainakin. Se omistautuminen kisasta sen kohokohdan tekee.
Itsellä on tunne, että hyvään sijaan pääsee helpoiten kovalla tuulella, kun jopa puolet jättää leikin kesken. Mutta silti voidaan tarvia vuosia, että olot ovat kohillaan.
Ja silloin ne kaljatkin jäävät rantaan lipitettäviksi. Oon huomannut, että 10 m/s ei enään juomat maistu.