Olen sekaisin...

Hei, tarvitsen apuanne..Viime vuonna olin onnellinen 13v tyttö, painoin 52kg ja olin vähän reilu 160cm pitkä. Vuosi 2014 oli juuri alkanut, päätin aloittaa herkkulakon, se oli uudenvuoden lupaukseni, no siitä se helvetti sitten alkoi. Aluksi jätin herkut pois, pikkuhiljaa aloin syömään hyvin terveellisesti, ehkä liiankin. Ensin paino tippui 49 kiloon, sitten 47 ja vähitellen 45 kiloon. Pelkäsin lihovani joka kerta jos söin vähänkin epäterveellisesti tai omasta mielestäni liikaa, eli toisinsanoen pelkäsin jokaista suupalaa jonka söin, joten söin todella säännöllisesti ja terveellisesti, läheiseni kauhistelivat kuinka laiha olen ja syönkö minä ollenkaan mitään. No sen jälkeen kun se paino tippui 45 kiloon ei enää näkynyt kuukautisia, säikähdinhän minä, mutta jatkoin typeryyttäni. Olin todella laiha, luutkin paistoi läpi. No pikkuhiljaa talvi eteni ja laihduin vähän lisää, käytin todella paljon aikaa syömisen ajatteluun, ja oikeastaan suurimman osan ajastani käytin siihen, että mietin mitä saan syödä ja mitä en. Järkihän siinä alkoi mennä, kun mietin, että jos nyt söin tuon ja tuon verran, niin nyt en saa enää syödä tämän verran jne.. Kaupungillakin kun käveli ja koulussa, sain katseita itseeni, lähinnä jalkoihini, olihan ne kuin tikut. Se ahdisti. Pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja yhdessä vaiheessa laskin jopa 1 juustosiivun kaloritkin. Ajattelutapani ei ollut mielestäni anoreksiaan viittaava, koska söinhän minä ruokaa, mutta nimenomaan mahdollisimman terveellisesti ja suunnittelin päiväni ruoat, joten lähinnä sairastin kaiketi ortoreksiaa. No yksi aamu menin sitten vaa'alle, tai no joka aamuhan minä siinä kävin tarkistamassa painoni, ettei se vaan ole noussut, no aamupainoni oli sitten 43.8, siinä vaiheessa tuntui samaan aikaan hemmetin hyvältä ja myös huonolta. No en välittänyt, vaan merkitsin aamupainoni muistiin ja jatkoin normaalisti elämääni. No kesäloma alkoi olla lähellä ja laiha olin edelleen. Olin kuitenkin huolestunut hiukan, koska menkkoja ei näkynyt, mutta en välittänyt sen enempää. Mutta kuitenkin sitten menin sinne terveydenhoitajalle lähinnä siksi, koska ystäväni pakotti. No terveydenhoitajankin mielestä olin liian laiha ja siitä sitten soitto lähtikin kotiin. No, aloin syömään vähän enemmän ja paino alkoi pikkuhiljaa nousta, kun saavutin sen 47 kg painon ja kesälomalla menkat alkoi taas, oli se kyllä hyvä tunne. No kesällä sitten painoa alkoi tulla lisää ja kesäloman loppuessa paino oli lähes 50 taas. Aloitin 8 luokan, painoa alkoi tulla lisää vielä, mikä oli ilmeisesti hyvä juttu, koska mieleni oli terve kuitenkin jo pidemmän aikaa, puolet kesälomasta, 8 luokan syksyn talven. Itseasiassa, 8 luokan syksyllä olin sokeririippuvainen, söin joka päivä herkkuja, sillä tavalla lihotin itseäni, vaikka ei sekään mikään hyvä juttu ollut. Tällä hetkellä olen 164 cm pitkä ja painan n.55 kg. Olin jo yhdessä vaiheessa oikeasti iloinen saavutuksestani, että pystyin voittamaan kauheat ajatukset siitä, että olen läski. No enhän minä nytkään ole mikään läski hoikkahan minä muitten mielestä olen, mutta nyt on taas alkanut tuntua ikävästi siltä, että pahat syömishäiriömäiset ajatukset on alkanut tulla minun mieleeni. En uskalla puhua tästä kenellekkään, koska jos puhun terveveydenhoitajalle tästä, hän soittaa kotiin, ja siitähän se soppa syntyisi taas.. Siis tämä on kauheeta, ihan pari viikkoa sitten olin jollain tavalla onnellinen, kävin kavereiden kanssa syömässäkin, oli mulla jo ehkä silloin taas vähän sellanen fiilis, että oon kamala läski. En pysty puhumaan edes mun parhaalle ystävällekkään. Itse asiassa tässä pari viikkoa sitten, sovin itselleni, että olen herkkulakossa, taas kerran. Tällä kertaa en niin vakavasti kuitenkaan. No koulussahan on kotitaloutta, joten siellä syön todella vähän herkkuja.. Ja tulihan tossa lomallakin syötyä herkkuja, mutta ei mitenkään ahmimalla, ja sekin silti kaduttaa. Mä en vaan saa näitä ajatuksia pois mun mielestäni. Tää paska alkoi siis 7 luokalla, kesti melkein koko 7 luokan ajan, kesällä olin terve 8 luokan syksyn (paitsi olin sokeririippuvainen) ja osan 8 luokan tästä talvesta..Mutta ei, nyt tää touhu on näyttävästi alkanut uudestaan, mutta ei vielä vakavasti..Mutta taas kun katson peiliin, näen läskin surkean ihmisen. Olen epäonnistunut kaikessa. Viime vuonna kun laihdutin ja laihduin, tajusin, että olen onnistunut edes jossain, sain joltain henkilöiltä kehuja kuinka olen laihtunut, totta kai se tuntui hyvältä. Nyt niitä kehuja ei tule mistään ja on tyhjä olo. Mun mieli on vaan niin sekaisin. Musta tuntuu, että mulla on ollu koko elämäni ajan jonkinlainen syömishäiriö, koska jo ala-asteella 5 luokalla yritin laihduttaa ja pidin itseäni läskinä, vaikka en ollut. Silloin se ei ollut niin vakavaa, paitsi nyt ylä-asteella. Nyt nää kaikki syömisasiat on alkanu pikkuhiljaa tulla takas mun ajatuksiin, ja en tiiä kestääkö mun kroppa tai mieli uudestaan sitä paskaa kierrettä, että lasketaan jonkun kurkkupalan kalorit ja koko ajan käydään vaa'alla ;( Auttakaa mua jotenki...