Sunnuntaihiihtäjän suksien voitelu, my way

Ikää on päälle 60 ja hiihtelemme vaimon kanssa yleensä perätoukuria rauhallista vauhtia perinteistä. Kerran tai pari kertaa vuodessa pohjustan sukset parafiinillä autotallissa. Sulatan voiteen vanhalla silitysraudalla 2-3 lämpötila-asennossa. Vanhat voiteet poistan puukolla kaapimalla. Enkä niin kovin tarkkaan edes. Sitten sulatan luistoparafiinia pohjaan ja tasoitan silitysraudalla. Keskelle sitten pitovoidetta sinistä tai vihreätä. Mitään siklejä tai harjoja en omista ja tasoituskorkinkin olen heittänyt roskiin.
Kun sitten lähdetään ladulle, otan taskuun kelinmukaista ja hieman lämpimämmän kelin pitovoidetta 2-3 purkkia. Jos lipsuu, voitelutauko ennen seuraavaa nousua ja pohjaan pitoa purkista ilman tasoittamista tai pieni tasoitus kämmenellä jotta pysyy paremmin. Pito toimii paremmin, kun se ei ole tasaisesti. Pitoalue määräytyy sen mukaan, miten hyvää pitoa halutaan, aluksi lyhyempi 30-40 cm mutta jos tarvitaan lisää pitoa, pitoalue on puoli suksea tai laitan selvästi lämpimämmän kelin voidetta tai joskus liisteriäkin.
Usein sukset toimii kohtuu hyvin. Pito ei ole aina nanosuksen luokkaa, mutta luisto on yleensä selvästi parempi. Mutta jos ei ole kiire edetä, ei pidon tarvitse seinäpito ollakaan.
Joskus noita pehmeitä voiteita joutuu kaapimaan pois, kun pakkaset lisääntyy.