En tiedä miksi mutta juominen tuottaa minulle hyvää oloa. En juo koska minulla olisi elämä päin helvettiä vaan pikemminki siksi kun asiat ovat aina liian hyvin. Kuitenkin jos jatkan tätä juomistani tiedän että silloin elämätäni ja läheisteni elämästä tulee yhtä helvettiä. Onko muilla tälläisia kokemuksia että juo siksi ettei elämä olisi aina liian täydellistä?
Olen alkoholisti
Alkomahoolimaistuu
22501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
V i t t u mikä tekosyy. Kuule alkoholisti voi olla vaikka ympärillä olisi millaiset puitteet: huonot / hyvät, työtä / ei työtä, sairauksia / terve, parisuhde/ yksinäinen jne.
Se mikä eron tekee, on että haluaako juoda vai ei.
Miksi sitten niin moni kukkahattu paasaa että "usein tapahtuva juomisen tarve on merkki siitä että on jotain vialla"
Koska jos juot vaikka ei olisikaan ulkoisesti mitään vialla, on päänsisällä jtn ''vialla''.
Juominen on mainio konsti saada hyvä ja täydellinen elämä huonommaksi, jopa helvetilliseksi.
Hyvä että tiedostat ongelman ja sen mihin juominen johtaa. Aika ja nyt lopettaa juominen.
Käsittääkseni viina vaikuttaa ihmisen hyvänolonelimeen. Sijaitsee korvien välissä. Olen kokenut saman tunteen. Tulin rohkeammaksi, vahvemmaksi , en tuntenut olevani eristyksissä, tulin komeaksi ja itsevarmemmaksi. Näitä avuja tarvitsin kun lähdin tyttöjä katselemaan.
Niinkauan kun juominen on hauskaa, eihän se tunnu pahalta. Kokemukseni kertoo, että ympäristö huomaa vaikeudet paljon aiemmin, jos homma menee överiksi. Ellei juoja huomaa mitään on hän avun ulkopuolella. Valitettavasti. Minulla alkoholi oli paras asianajaja...
"Kokemukseni kertoo, että ympäristö huomaa vaikeudet paljon aiemmin, jos homma menee överiksi."
Juuri näin!!! eikä alkoholiongelmasta kärsivä huomaa sitä siinä vaiheessakaan, tai ainakaan tunnusta ongelmaksi tai ettei pystyisi lopettamaan tai vähentämään... Mutta ei kuitenkaan halua kuulla tötöilyistään kännissä, niitä on vaikea myöntää edes itselleen.
Itse totesin alkoholistille että jos on kerran valittu tapa, eikä vaa'assa paina yhtään että läheiset kärsivät, niin saa sitten toteuttaa valittua tapaansa yksin. :) Se auttoi minun lähelläni juomiseen mutta katsotaan nyt kuinka pysyvästi ja kärsivätkö muut.
Aloittaja, tuo on turhautumista, tunnistan itse, on sama meininki. En tosin ymmärrä miksi tekisin läheisten elämän helvetiksi. Asuvat jo muualla, pidämme yhteyttä. Kännissä en soittele.
"En tosin ymmärrä miksi tekisin läheisten elämän helvetiksi." Olet tehnyt heille hyvän palveluksen.
Tosin parhaan palveluksen heille tekisit varmasti raitistumalla. Samalla tekisit palveluksen itsellesi.
Tulipa sitä itsekin juotua kun se oli sosiaalista kaverien kesken. Iän myötä krapula koveni ja pieni lapsikin syntyi, tuntui ettei enää jaksa juoda, jotenkin nuutunut olo vaikka kaikki sujuikin.
Vähensin juomista että ehtisin muutakin tekemään. Tämä johti siihen etten enää juurikaan juo. Puolen tai yhden vuoden jälkeen alkoi ärsyttävä olo jos menin joskus juomaan reilummin. Viina on melkein jäänyt pois, juon harvakseltaan mutta nauttien laadusta ja mausta, en humalasta.
Taisi tulla sivistyneet juomatavat. Olo on parempi ja nautin elämästäni enemmän kuin ennen, muussa elämässä on enemmän vivahteita.
Ei kannata lopettaa juomista jos se kerran tuntuu vielä hyvältä. Lopettaminen tai vähentäminen ei sitäpaitsi varmaan onnistuisikaan, sillä kroppa vaatii viinaa.
Mutta satanen vetoa, että jossain vaiheessa juominen ei enään tunnukaan hyvältä. Se on varma se.
Juoppo ratkeaa aina.
Vielä ehdit Alkoon jos heti lähdet.
Ota vaa.
oli sama juttu. sit aloin vaan vähentämään/rajoittamaan juomista ja asiat tosin paranivat rahaa jäi enemmän vein läheisiä matkoille ostin uusia huonekaluja hienon kesä auton ja sit säästän omaan kämppään. joten sain reissata ja törsätä nyt vaan hyväksyn kaiken mitä olen saanut tai saan.
Ai miksi tuottaa hyvää oloa? No siksi kun muuttaa aivokemiaasi. Hyvä että noin jo tunnistat mielihalusi, mutta pelkkä sen "rohkea" jankkaaminen "olen alkoholisti", ei johda mihinkään. Katso itseäsi peilistä ja ole rehellinen. Viina huijaa aivojasi, vajoat siihen yhä syvemmälle,se kietoo sut yhä tiukemmin otteeseensa. Tiedän mistä puhun. Vuosikausia ajattelin halveksuen sitä miten ihmiset MUKA saa mielihyvää musasta, ulkoilusta, ystävistä, mistä vaan tavallisista jutuista. Nauroin näille jutuille pilkallisesti. Kun meinas henki lähteä oli pakko lopettaa. Jopa vaan maistuu kaikki tavalliset asiat mahtavilta. Usko tai et, näin on. Itselleni on yksi hailee miten ympäristöni käyttää/ei käytä alkoholia, jos sillä ei loukata läheisiä. Jo tällä hetkelläkin kuitenkin se kuva jonka näet peilistä, on alkoholin kemian vääristämä, se tila on päässäsi, oli promillet vaiko hetken nollilla. Kevään jatkoa ja mietittävää.
mulla oli vähän samaa. oli syyt mitkä tahansa niin huonoon suuntaan ne asiast menee kun juominen vääjäämättä lisääntyy, jos sairastaa alkoholismia.
Mulla se lähtee tuolla tavalla. Muutaman kuukauden raittiuden jälkeen, asiat alkavat näyttämään hyvältä ja teen suunnitelmia. Sitten jostain, vaikka täysin tiedostaa lopputuloksen, niin kohta on aivan helvetillistä.
tämähän on juuri tätä. monet katsovat maailmaa omasta persesilmästään , niin raittiit kuin alkoholistitkin. ja syyttelevät puolintoisin , sinä teet väärin minä oikein jne. kummatkin. kyllähän maailman näkee toisin riippuen promilleista vai onko nollissa se nyt on selvä , mutta kumpi oikea ? veikkaan että kummatkin. kummatkin ovat ja sillä sipuli.
Itselläni juominen alkoi lähteä käsistä melkein heti kun juomista alkoi harjoitella. Tarkoituksena oli saada humala mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Ongelmat alkoivat tulla reilu parikymppisenä helvetillisten krapuloiden ja morkkisten muodossa. Aina meni pitkäksi, ikinä ei voinut päättää, kuinka moneen kaljaan tänä iltana jää. Kaksvitosena oli elämä tullut siihen pisteeseen, etten enää yksinkertaisesti jaksanut tätä rumbaa psyykkisesti enkä fyysisesti. Ahdistus ja morkkikset alkoivat olla jokapäiväisiä kavereita. Löysin AA-ryhmät ystäväni avustuksella. Siitä lähtien ei ole tarvinnut juoda. Suosittelen lämpimästi, mikäli haluaa lopettaa juomisen.
"morkkikset alkoivat olla jokapäiväisiä kavereita"
Alkoholistit eivät kärsi morkkiksista. Ne ovat amatööreille tyypillisiä oireiluja, jotka toki häviävät ahkeran harjoittelun ja ammattilaistasolle siirtymisen myötä.
Kyllä morkkikset ovat juuri yksi tapa tajuta tunnetasolla, ettei illan juominen ollutkaan niin onnistunutta. Tätä oloa kun toistaa toistamiseen, pohja tulee vastaan kun tulee.
Itse ajautumalla alkoholimaailmaan, alkoholismiin sairastuminen mahdollistuu.
Toinen vaihtoehto on raittius, ei enää kännimoka morkkiksia.
Olen sitten aloittelija enkä aito alkoholisti. Morkkis riivaa joka kännisekoilun jälkeen. Mikä pakko on aina ruveta omalle väellä ilkeilemään.
Ei kokopäiväisellä spurgulla ehkä olekaan morkkista, kun on putki päällä koko ajan mutta myös tuurijuoppo on alkoholisti. "Aito alkoholisti." Dipsomaanilla morkkikset ovat pahoja.