Olen järkeillyt tunteitani sinua kohtaan. Olen tietoisesti kieltäytynyt ajattelemasta sinua. Olen järkeillyt sinun käytöstäsi. Iloitsin jo, että niinhän se olikin meidän suhde on vain yhteistyötä ja ihastumiseni oli vain omaa vilkasta mielikuvitusta. Itsepetosta koko järkeily ja ajatusten kieltäminen. Voi plaah! Viikko sitten aloin epäilemään, olinko kuitenkaan onnistunut, kun tuli taas 'se tunne' kun nähtiin. Voi kakkiainen! Menneellä viikolla nähdessämme totesin, etten ilmeisesti ollut onnistunut. Hiton pää, sydän, mieli tai ihan mikä vaan....
Eilen ja tänään olet väkisin tunkenut ajatuksiini, vaikka kuinka kieltäydyn ajattelemasta sinua, niin hetken päästä taas olet siellä. Haluan päästä irti sinusta, kun meistä ei kuitenkaan voi tulla oikeassa elämässä meitä, mutta mieleni ei suostu uskomaan asiaa. Se vaan toivoo ja kaipaa. Tämä EI OLE reilua.
Eilen ja tänään olet väkisin tunkenut ajatuksiini, vaikka kuinka kieltäydyn ajattelemasta sinua, niin hetken päästä taas olet siellä. Haluan päästä irti sinusta, kun meistä ei kuitenkaan voi tulla oikeassa elämässä meitä, mutta mieleni ei suostu uskomaan asiaa. Se vaan toivoo ja kaipaa. Tämä EI OLE reilua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oho.
Sinun kirjoituksesi natsasi niin yks-yhteen minun tilanteeni kanssa, että....ei pitäisi sanoa mitään. Napsauttaa vain koneesta nopeasti virta kiinni ja mennä nukkumaan, vaikka uni ei tulekaan.
Eksähdin tällaiselle palstalle purkamaan tuntojani, ikäänkuin kokeilemaan, että josko olo vähän kevenisi, jos saan sen edes anonyymisti kirjoittaa johonkin, kun ei tällaisia voi missään ääneen sanoa.
Minäkin olen jyrkästi kieltänyt itseäni ajattelemasta S-naista, ja olen yrittänyt survoa tunteeni johonkin takaraivon kaikkein perimmäiseen lokeroon, mutta siitä huolimatta vajaan vuoden aikana mun ihastuminen on päässyt vaivihkaan kehittymään ihan oikeaksi rakkaudeksi ja nyt mulla on koko ajan rintaa särkevä ikävä. Viikonloput ovat kauheaa kidutusta, kun tahtoisin vain nähdä hänet, eikä uni meinaa tulla. Läheskään!!! Päässä pyörii kaikenlaista, kuten, minkälainen isäpuoli olisin hänen lapsilleen, ja että eikö tämä tunne koskaan mene pois!?! Eikö se edes helpota, edes ihan pikkaisen? Edes hetkeksi!?!
En ole sallinut itseni ajatella häntä, mutta joululomalla näin S-naisesta unta. Unten mailla skarppini petti ja unessani suutelin häntä. Säikähdin niin, että heräsin, mutta tunsin hänen huulensa vielä omillani ja hetken aikaa olin onnellinen.
A-mies.
Ei pitäisi kommentoida mitään, koska kommentointi on A-miehen ajattelemista. Mutta kun... mieli on heikko... jos ja kun saa päivisin ajatukset pidettyä kasassa, niin sitten hän tulee uniin. Ja aamulla joutuu taas aloittamaan alusta ajatusten kuriin laittamisen, kunnes vähän antaa itselleen siimaa, niin kas, kuka se siellä ajatuksissa taas seikkaileekaan... Huokaus....
Ap:n kirjoitus oli kuin omasta elämästäni - olen ollut ihastunut kollgaani, A-mieheen, ensi tapaamisestamme lähtien... josta on jo useampi vuosi. Aika epätoivoista näin yli 4-kymppiseltä, mut mikäs teet, kun 5-kymppinen on mielessä jatkuvasti:-)