Mitä käsityksiä (=lauseita, oppeja, kannanottoja) uskaltaisit puolustaa viimeisenä päivänä autuutesi menettämisen uhalla? Toisin sanoen, mistä olet niin varma, että uskaltaisit panna pääsi pantiksi?
Esimerkki: Tällä palstalla on puolustettu sitä kantaa, että "ehkäisy on syntiä". Entäpä jos viimeisenä päivänä osoittautuu, ettei se olekaan, tai että joskus on ja joskus ei? Miten käy sinun/minun, jos olemme väittäneet että "ehkäisy on syntiä"? Tuomitaanko meidät vääräoppisina?
Toinen esimerkki: Jos opetat, että "Jumala ei koskaan vanhurskauta ketään muutoin kuin uskovaisten saarnaaman sanan kautta", miten arvelet itsellesi käyvän viimeisenä päivänä, jos osoittautuu, että Jumala on (vaikkapa vain yhden kerran) vanhurskauttanut jonkun jollakin muulla tavalla?
(Samantapaisia kysymyksiä voisin tietysti esittää muillekin, esimerkiksi niille, joiden mielestä "se, mitä Raamatussa ei ole kielletty, ei voi olla syntiä".)
Kysyn tätä, koska arvelen, että ihmisillä on erilaisia vaatimustasoja sille, kuinka varma väitteistään pitää olla. Toivon, että oppisimme ilmaisemaan varmuusasteita. Se voisi helpottaa joitakin keskusteluja.
Esimerkki: Tällä palstalla on puolustettu sitä kantaa, että "ehkäisy on syntiä". Entäpä jos viimeisenä päivänä osoittautuu, ettei se olekaan, tai että joskus on ja joskus ei? Miten käy sinun/minun, jos olemme väittäneet että "ehkäisy on syntiä"? Tuomitaanko meidät vääräoppisina?
Toinen esimerkki: Jos opetat, että "Jumala ei koskaan vanhurskauta ketään muutoin kuin uskovaisten saarnaaman sanan kautta", miten arvelet itsellesi käyvän viimeisenä päivänä, jos osoittautuu, että Jumala on (vaikkapa vain yhden kerran) vanhurskauttanut jonkun jollakin muulla tavalla?
(Samantapaisia kysymyksiä voisin tietysti esittää muillekin, esimerkiksi niille, joiden mielestä "se, mitä Raamatussa ei ole kielletty, ei voi olla syntiä".)
Kysyn tätä, koska arvelen, että ihmisillä on erilaisia vaatimustasoja sille, kuinka varma väitteistään pitää olla. Toivon, että oppisimme ilmaisemaan varmuusasteita. Se voisi helpottaa joitakin keskusteluja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sitä käsitystä minä vain puolustan vaikka pääni pantilla (eipä ole kummoinen pantti), että Jeesus lunasti minunkin kuolemattoman sieluni. Sanokoot muut mitä sanovat ja uskokoot miten haluavat. Oikeilla käsityksillä eivät taivaan portit aukea, vaan omalle kohdalle uskotulla evankeliumilla.
Minä en ole päässyt tunnonvaivoista itsekseni, vaan olen aina tarvinnut siihen Jumalan lasten julistamaa armoevankeliumia. Ei ole tarvinnut alkaa syntiluetteloa laatimaan eikä rikkomuksen vakavuutta tutkimaan, kun aina on saarnattu etulahjana kaikki synnit anteeksi. Jos sen jälkeen vihollinen on muistuttanut jostain nimellisestä asiasta, niin sen olen saanut panna aivan sillä nimellä pois. Sillä on senkin synnin napanuora katkaistu ja vihollinen sen suhteen voimattomaksi tehty.
Vaan eipä mene kauan, kun vihollisella on jo uusi ehdotus: "Mitä jos kokeilet tuota tai tuota? Älä ole pikkumainen ja niin tiukka. Anna nyt vähän ruumiillekin jotain huvitusta tai ota edes ryyppy, että tulisi edes hetkeksi hauska olo". Jos hän näin saa lankeamaan, johan muuttuu ääni kellossa: "Ja taas sama homma! Millaisena kristittynä sinä itseäsi pidät, kun kapakkaan lähdet? Ei kuule, et sinä ole kristitty ollenkaan! Turhaan siitä enää parannusta teet, kun et pysy kaidalla tiellä kuin kuukauden tai korkeintaan puoli vuotta. Ja voihan sitä olla sillä lailla toisella jalalla malliksi Jumalan lasten joukossa, että ei tunnu tämä maailma niin pahalta".
Näin se on sielunvihollinen langettanut aikojen alusta asti ihmisiä ja langettaa yhä tänä päivänä. Kiellä uskosi vaikka vähä vähältä, kunhan vain kiellät. Hänelle sopii kaikki.
En uskaltaisi edes ELÄESSÄNI, tällä hetkelläkään turvautua yhteenkään noista perinnäissäännöistä! Vielä vähemmän vaatia niiden noudattamista muilta autuuden ehtoina!
Ainoa, mihin uskon ja luotan, on etä Kristus on sovittanut koko maailman synnit, kaikkien ihmisten kaikki synnit ensimmäisestä viimeiseen ja että uskomalla Kristukseen saa jokainen synnit runsain mitoin anteeksi! Tästä olen niin varma, että uskaltaisin vaatia itse JUMALAA tilille, jos Hän tämän kieltäisi, sillä minä tiedän ettei Jumala valhettele ja mitä Hän sanoo Sanassaan; se on niin ja aamen!
Minulla ei ole tarvetta puolestapuhua perinnäissääntöjen edestä, niinkuin omavanhurskailla lain orjilla jotka puhuvat tähän tapaan:
Kyllä! Sinä pelastut uskon kautta, MUTTA (!) "lisäksi" sinun tulee sitä ja tätä...
Jokainen "mutta" sana ilmoittaa sinut perkeleen palvelijaksi, jonka lausut ensimmäisen lauseen jälkeen!
Jani ja Torfinn, kiitos vastauksistanne. Torfinn on siis valmis puolustamaan sitä, että Kristus on sovittanut koko maailman synnit ja että uskomalla Kristukseen saa synnit anteeksi. Jani sanoo suunnilleen saman asian vähän toisin sanoin. :-)
Vuorokauden sisällä ei ole ilmaantunut ketään, joka haluaisi puolustaa viimeisenä päivänä mitään muita oppilauseita. Tulkitsen tämän niin, että erilaisten väitteiden esittäjät eivät itsekään ole asiastaan varmoja, esittivätpä he asiansa kuinka varmalla äänensävyllä tahansa.
Tämähän ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö olisi lupa esittää arveluita asiasta tai toisesta.