Ärsyttää. Olen 22-vuotias neitsyt, kaunis ja haluttu, mutta aina ajatellut, etten lähde mihinkään ilman tunteita. Tunteita, eli siis ihastusta ja kiinnostusta onkin ollut sitten viimeksi rippileirillä, eli monen monta vuotta sitten. En vain kiinnostu kenestäkään, en osaa tai uskalla luottaa ihmisiin. Silti himot, uteliaisuus ja jonkunmoinen puute sekä turhautuneisuus painavat. Säästänkö turhaan neitsyttäni?
Hyvä miespuolinen ystäväni on jopa ehdottanut, tilanteeni tuntien, että voisimme ryhtyä viettämään aikaa yhdessä maakuuhuoneen puolella. Panokaverit siis muun kaveruuden päälle. En juuri tunne häntä kohtaan fyysistä vetoa, mutta tiedän, että hän olisi hellä ja varovainen vaihtoehto. Olen kuitenkin epävarma, koska tunteita ei ole. Mutta en sitten taas tiedä onko mieltä odottaa? Mitä jos en ihastu kehenkään moniin vuosiin? Tuntuu, että menetät elämästä parhaita ”panovuosia” ja haluaisin minäkin nauttia.
Hyvä miespuolinen ystäväni on jopa ehdottanut, tilanteeni tuntien, että voisimme ryhtyä viettämään aikaa yhdessä maakuuhuoneen puolella. Panokaverit siis muun kaveruuden päälle. En juuri tunne häntä kohtaan fyysistä vetoa, mutta tiedän, että hän olisi hellä ja varovainen vaihtoehto. Olen kuitenkin epävarma, koska tunteita ei ole. Mutta en sitten taas tiedä onko mieltä odottaa? Mitä jos en ihastu kehenkään moniin vuosiin? Tuntuu, että menetät elämästä parhaita ”panovuosia” ja haluaisin minäkin nauttia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.