Miksi ei voisi oppia vain ettei ihastu keneenkään silloin kun elämäntilanne ei ole siihen sopiva? Juuri nyt ei ole hyvä hetki niin miksi olen mennyt ihastumaan. Miksi en voi vain ajatella tuota ihastumista pois. En ihastu usein, joten ei minun kohdallani tuo taito olisi kaikista eniten tarpeen, mutta silti haluaisin osata sanoa edes jotain sen suhteen kehen ihastun. Mutta ei. Kolahdus vain ja sen jälkeen hänen näkemisensä on ollut aina vaikeampaa. Tulen kamalan itsetietoiseksi hänen lähellään vaikka muuten vähät välitän siitä mitä ihmiset ajattelevat. Hulluinta on ettei varsinaisesti edes tunneta. Osa minusta toivoo että joku päivä näen hänen sormessaan kihlasormuksen niin silloin varmaan ihastukseni katoaa pois. Tosin enhän edes tiedä seurusteleeko hän tällä hetkellä.
Helpointa olisi kun osaisi vain olla ihastumatta kehenkään silloin kun elämäntilanne ei anna millekään suhteelle edellytyksiä.
Helpointa olisi kun osaisi vain olla ihastumatta kehenkään silloin kun elämäntilanne ei anna millekään suhteelle edellytyksiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No kuinka vähän te tunnette? Jutteletteko keskenänne tms? Ts. onko tuolla niin väliä jos hän on joku puolituntematon kenen vasenta nimetöntä vilkuilet itsetietoisena.
Niin voisin laittaa tähän: voisin olla ihastumatta hölmöihin, pelaaviin, rumiin, tyhmiin, liian karvaisiin, karvattomiin, köyhiin ym. miehiin. Lapset voisi hankkia sitten, kun on ammatti ja työssä ollut riittävän kauan, rahaa niin että ranteita pakottaa, farmariauto pihassa, kultainen noutaja kotona. Työssäni voisin edetä vaihe vaiheelta, kun se tuntuu hyvältä.
EI ELÄMÄÄ VOI KONTROLLOIDA. SUHTEITA KAATUU JA SUHTEITA SYNTYY. TYÖPAIKKOJA TULEE JA TYÖPAIKKOJA MENEE. LAPSIA SAADAAN, JOS SAADAAN. TERVEYS SÄILYY TAI TERVEYS MENEE.
Muistitko elää, mitä tahansa voi sattua? HUIIII