Nyt olisi paras, jos kokoomus viheltäisi pelin poikki tälle ulkopolitiikasta meuhkaamiselle, ettei Suomella ole muka yhtenäistä linjaa. Ulkopolitiikka on ihan liian tärkeä asia, että sillä ruvetaan politikoimaan.
Media puolestaan on taas kerran aivan hakoteillä, kun ammattitaidottomat politiikan paskatsurnalistit uutispulassaan kirjoittelevat lööppitekstejään puhtaan henkilödraaman perusteella yrittäen repiä ristiriitaa siitä, että pääministerillä ja presidentillä olisi muka eri linja ulkopolitiikassa.
Se on paskapuhetta.
Suomen ulkopolitiikan linja on dokumentoitu virallisin päätöksin. Ne voi kuka tahansa hankkia nähtäväkseen. Ei sitä linjaa ole nyt muutettu mihinkään eikä siitä linjasta pitäisi olla politiikan tsurnalisteillakaan mitään epäselvää, koska toimittajan ammattitaitoon pitäisi kuulua lähteiden löytäminen ja lähdetietojen tarkistaminen.
Jos media edellyttää, että ulkopolitiikan toimijat - pääministeri, ulkoministeri, presidentti - puhuvat kaikki joka puheessaan aina samoja faraaseja aina samoin sanakääntein, niin silloin on poliittinen media edelleen kekkosajan suomettuneessa naftaliinissa tajuamatta mitään siitä, missä nyt mennään. Silloin ollan myös sillä tiellä, että halutaan rajata ulkopolitiikan toimijat vapaan mielipiteenilmaisun ulkopuolelle, ulos siitä keskustalusta, jota kansa käy.
Pitäisihän toimittajien tajuta myös se, että ulkopoliittisissa puheissa painottuvat aina kulloinkin ajankohtaiset asiat. Pitäisihän toimittajien tajuta sekin, että ulkopolitiikan toimijoilla on myös erilainen asenne siihen, mikä on tärkeää ja vähemmän tärkeää.
Jos presidentti puhuu globalisaatiosta sosiaalisena prosessina, niin toki hän silloin tuo esiin kolmannen maailman hankalan aseman. Ei se ole Suomen ulkopolitiikan vastaista.
Jos pääministeri puhuu globalisaatiosta taloudellisena prosessina, niin toki hän silloin tuo esiin Suomen talouskasvun mahdollisuudet ja kansalliset kilpailuedut, joihin meidän pitäisi pyrkiä mm. työelämän rekennemuutoksilla. Ei se ole ristiriidassa presidentin linjan kanssa.
Se taas, että Tuomioja ei ulkopoliittisisa puheissan edes mainitse USAa nimeltä on hänen tapansa ilmaista omaa antiamerikkalaisuuttaan, mutta ei tarkoita, että ulkoministeri olisi eri linjoilla kuin esim. pääministeri.
Se taas, että päämiministeri suhtautuu hyvin realistisesti Suomen osallistumiseen EU:n nopean toiminnan joukkoihin, kun tasavallan presidentti naisena on varovaisempi puheissaan ja ajattelee sinkkiarkkuja enemmän tunnepohjalta, on aivan luonnollista, kun kyseessä on kaksi eri ihmistä.
Tässäkään ei ole mitään ristiriitaa Suomen dokumentoituun, viralliseen ulkopolitiikkaan eikä ristiriitaa edes mainittujen henkilöiden "linjojen" välillä.
Suomessa on nimittäin sananvapaus ja pääministeri sekä presidentti voivat täysin rajoittamatta puhua asioista eri näkökulmista, eri asioita painottaen ja erilaisin lauserakentein, jopa eri asenteella.
Niinpä kokoomus voisi nyt ottaa lusikan kauniiseen käteensä, lopettaa lapsellinen räksyttelynsä ja mennä mukaan ulkopolitiikan sisältöksekusteluun täysin asiapohjalta.
Tämmöisestä pikkupolitikoinnista ja turhien epätietoisuuksien lietsomisesta alkaa kohta olla yhtä paljon haittaa kuin Jäätteenmäen koalitiovalheista.
Eikä siitä muuta seuraa kuin se, että kokoomus jälleen kerran munaa itsensä pahan kerran niin kuin aina ennenkin ruvetessaan räksyttämään keskustalle ilman mitään asiallista omaa vaihtoehtoa siihen, millä tavalla räksytyksen kohteena oleva asia - tässä tapauksessa ulkopolitiikka - pitäisi paremmin hoitaa.
Media puolestaan on taas kerran aivan hakoteillä, kun ammattitaidottomat politiikan paskatsurnalistit uutispulassaan kirjoittelevat lööppitekstejään puhtaan henkilödraaman perusteella yrittäen repiä ristiriitaa siitä, että pääministerillä ja presidentillä olisi muka eri linja ulkopolitiikassa.
Se on paskapuhetta.
Suomen ulkopolitiikan linja on dokumentoitu virallisin päätöksin. Ne voi kuka tahansa hankkia nähtäväkseen. Ei sitä linjaa ole nyt muutettu mihinkään eikä siitä linjasta pitäisi olla politiikan tsurnalisteillakaan mitään epäselvää, koska toimittajan ammattitaitoon pitäisi kuulua lähteiden löytäminen ja lähdetietojen tarkistaminen.
Jos media edellyttää, että ulkopolitiikan toimijat - pääministeri, ulkoministeri, presidentti - puhuvat kaikki joka puheessaan aina samoja faraaseja aina samoin sanakääntein, niin silloin on poliittinen media edelleen kekkosajan suomettuneessa naftaliinissa tajuamatta mitään siitä, missä nyt mennään. Silloin ollan myös sillä tiellä, että halutaan rajata ulkopolitiikan toimijat vapaan mielipiteenilmaisun ulkopuolelle, ulos siitä keskustalusta, jota kansa käy.
Pitäisihän toimittajien tajuta myös se, että ulkopoliittisissa puheissa painottuvat aina kulloinkin ajankohtaiset asiat. Pitäisihän toimittajien tajuta sekin, että ulkopolitiikan toimijoilla on myös erilainen asenne siihen, mikä on tärkeää ja vähemmän tärkeää.
Jos presidentti puhuu globalisaatiosta sosiaalisena prosessina, niin toki hän silloin tuo esiin kolmannen maailman hankalan aseman. Ei se ole Suomen ulkopolitiikan vastaista.
Jos pääministeri puhuu globalisaatiosta taloudellisena prosessina, niin toki hän silloin tuo esiin Suomen talouskasvun mahdollisuudet ja kansalliset kilpailuedut, joihin meidän pitäisi pyrkiä mm. työelämän rekennemuutoksilla. Ei se ole ristiriidassa presidentin linjan kanssa.
Se taas, että Tuomioja ei ulkopoliittisisa puheissan edes mainitse USAa nimeltä on hänen tapansa ilmaista omaa antiamerikkalaisuuttaan, mutta ei tarkoita, että ulkoministeri olisi eri linjoilla kuin esim. pääministeri.
Se taas, että päämiministeri suhtautuu hyvin realistisesti Suomen osallistumiseen EU:n nopean toiminnan joukkoihin, kun tasavallan presidentti naisena on varovaisempi puheissaan ja ajattelee sinkkiarkkuja enemmän tunnepohjalta, on aivan luonnollista, kun kyseessä on kaksi eri ihmistä.
Tässäkään ei ole mitään ristiriitaa Suomen dokumentoituun, viralliseen ulkopolitiikkaan eikä ristiriitaa edes mainittujen henkilöiden "linjojen" välillä.
Suomessa on nimittäin sananvapaus ja pääministeri sekä presidentti voivat täysin rajoittamatta puhua asioista eri näkökulmista, eri asioita painottaen ja erilaisin lauserakentein, jopa eri asenteella.
Niinpä kokoomus voisi nyt ottaa lusikan kauniiseen käteensä, lopettaa lapsellinen räksyttelynsä ja mennä mukaan ulkopolitiikan sisältöksekusteluun täysin asiapohjalta.
Tämmöisestä pikkupolitikoinnista ja turhien epätietoisuuksien lietsomisesta alkaa kohta olla yhtä paljon haittaa kuin Jäätteenmäen koalitiovalheista.
Eikä siitä muuta seuraa kuin se, että kokoomus jälleen kerran munaa itsensä pahan kerran niin kuin aina ennenkin ruvetessaan räksyttämään keskustalle ilman mitään asiallista omaa vaihtoehtoa siihen, millä tavalla räksytyksen kohteena oleva asia - tässä tapauksessa ulkopolitiikka - pitäisi paremmin hoitaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ellei vahva oppositio osoita nykyhallituksen heikkouksia, niin mikä sitten?
Suomen EU- ja ulkopolitiikka ovat ihan hakoteillä: toinen käsi ei näytä edes tietävän, mitä toinen tekee, saati ajattelee.
Tuomiojan tämänpäiväiset puheet Pohjoisen ulottuvuuden korvaamisella "strategisella" sopimuksella Venäjän kanssa ovat varoitusmerkkejä siitä että vasemmistosiipi yrittää kovaa kyytiä viedä meitä takaisin vuosikymmenien taakse - kuka muu sinne haluaa, tuskinpa kokoomuslaiset ainakaan.
Jyrki toimi nopeasti, asiaperusteisesti ja juuri oikein - tänäänkin.
Vapaassa maassa on lupa olla eri mieltä.
Mikset suo samaa oikeutta ulkopolitiikan toimijoille?
Ei se Suomen linjaa muuta mitä Tuomioja tai joku muu erikseen jostain asiasta mielipiteenään sanoo, ennen kuin ulkopolitiikan toimijat yhdessä muuttavat Suomen linjaa lainvoimaisella päätöksellään.
Tee siis ero sille a) mikä on suomen ulkopolitiikan virallinen linja ja b) millaisia mielipiteitä esim. ulkoministeri ulkopolitiikasta esittää.
Mielipiteet eivät muuta linjaa.
Jos olet sitä mieltä, ettei ministeri saa puhua ulkopolitiikasta muuta kuin virallista linjaa siteeraten, niin elät edelleen Kekkosen ajan suomettuneen ulkopolitiikkaliturgian maailmassa.
Arvostelun oikeus kuuluu sananvapauteen.
Mutta siihen kuuluu myös ehdoton velvollisuus vaihtoehdon esittämiseen.
Kataisella ja Sasilla on velvollisuus kertoa missä konkreettisissa päätöksissä hallitus on mokannut.
Eivät ole kertoneet missä ja miten "Suomen EU- ja ulkopolitiikka ovat hakoteillä" ?
Kansa ei ainakaan ole poikien kanssa samoilla linjoilla.
Katainen otti nyt käyttöön samanlaiset keinot josta Jäätteenmäkeä niin kovasti arvosteltiin.
Ylivoimaisen rimanalituksen suoritti kuitenkin BZ eilen eduskunnassa kun hän pilkkasi Tuomiojaa kokoomuksen veropoliittisten keinojen käyttöönotosta ja omaisuusveron alentamisesta.
Kukaan kehdannut kysyä Beniltä miksi kokoomus ei kuudentoista vuoden aikana hallituksessa lopettanut omaisuusveroa.
Pitäisikö Suomen osallistua:
a) Irakin sotaan
b) Iranin sotaan
c) Pohjois-Korean sotaan
d) Venezuelan interventioon
e) Kongon sisällissotaan
f) Norsunluurannikon sisällissotaan
Minusta olisi aika puhua asioista "niiden oikeilla nimillä" - ei pelkästään tasavallan presidentin tai ulkoasiainministeirn, vaan myös opposition puolesta.
Toteat: "Mielipiteet eivät muuta linjaa."
Olen tyystin toista mieltä, muutenhan poliittisella keskustelulla ei ole mitään tarkoitusta.
Itse olen tulkinnut käydyn kritiikin siten että Katainen peräänkuuluttaa ensin sitä "yhteistä linjaa",joista hallituksemme ja ulkopolitiikkamme avainhenkilöt näyttävät antavan jatkuvasti ristiriitaisia lausuntoja keskenään.
En minäkään lähtisi julistelemaan omia näkemyksiä ennenkuin hallitus pystyy yhtenevällä tavalla osoittamaan sen tämänhetkisen "virallisen" linjan.
Se ei olisi järkevää,mutta tämähän onkin vain minun mielipiteeni.
EUn mandaatilla ja eduskunnan vahvistaessa riittää, koska YK ei ole kykenevä tekemään niin pikaisia päätöksiä kuin on tarpeen kriisitilanteissa. EUlla on niin vankka ja yhtenäinen arvopohja, että sillä pitää pystyä määrittelemään, milloin on humaania osallistua kriisin laukaisemiseen ja milloin ei.
Olen Kataisen lausunnon kanssa erittäin samaa mieltä: pitää olla nopeat ja selkeät valtuudet, miten toimia äkillisissä tilanteissa, ja siiden todallakin saa riittää eurooppalainen humaani arvopohjamme.
...
Mikäli Ben Zyskowicz ei vaatisi Karjalaa takaisin, Kimmo Sasi ei kyselisi triviaaleja siitä, miten pääministeri sovittaa tasavallan presidentin ja ulkoasiainministerinkin ulkopolitiikan Eurooppa-politiikkaansa tai mikäli puheenjohtaja ei ajaisi ehdotonta Nato-jäsenyyttä, olisi vaarassa se, ettei Kokoomusta pitäisi otsikoissa eikä ajankohtaisohjelmissa mikään, vaan puolue painuisi sakkana pohjalle unhojen yöhön.
Kokoomuksen profiili perustuu siihen gallup-tutkimukseen, että 2/3 suomalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä ja kannattaa liitoutumattomuuden jatkamista.
Tämän vuoksi kokoomus keskittyy siihen 1/3:aan, mille asiat eivät ole vielä yhtä selkeitä.
Poliittisesti siis kokoomus käyttää tarkkaan sen pelivaran, minkä mediatutkimukset sille ovat tuottaneet.
Ainoa perustuslaillinen asia, mikä kokoomuksen metsätyömaalta on tullut, on Kimmo Sasin vaatimus Ville Itälän (kok.) johtaman ja Kari Rajamäen (sd.) johtamaan ministeriöön liittyen se, että myös suojelupoliisin toiminnan tulisi olla tai olisi jo tullut olla laillista.
Ville Itälä ministerinä ollessaan vaati Suomeen DDRn tyyppistä turvallisuusministeriötä korostaakseen Suomen osuutta transatlanttisessa taistelussa kansainvälistä terrorismia vastaan 11.9.2001 -hengessä.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi haluttiin asettaa webbimestarit korostetun rikosoikeudellisen vastuun alaisiksi pelkkien epäilysten nojalla, käytettiin säälimättä hyväksi Myyrmammin uhrien muistoa ja muita mediateknisiä menetelmiä.
Ville Itälän kausi sisäasiainministerinä ja Kari Häkämiehen kausi kansliapäällikkönä samoin kuin ylijohtaja Reijo Naulapään virkakauden loppu poliisissa oli mustaa aikaa.
Kansalaisoikeuksien loukkaamisen lisäksi korostuivat myös hämärät rakennushankkeet poliisipäälliköiden kustannuksella Lemminkäinen -konserniin kuuluvan rakennusliikkeen hankkeissa kolmella poliisipaikkakunnalla, missä poliisipäälliköt sidottiin pitkiin vuokrasopimuksiin - heidän omalla virkavastuullaan sisäasiainministeriön ohjeiden mukaisesti. Mihinkään toimenpiteisiin ei Ville Itälä ryhtynyt ennen oppositioon ajautumistaan.
Samalla tavalla kuin Viinanen ja Niinistö joutuivat purkamaan Holkerin hallituksen aikaisen talouslinjan valtionvarainministereinä, joutuu Kari Rajamäki puuttumaan Ville Itälän aikaisiin rakennuttamishankkeisiin samoin kuin Kimmo Sasi joutuu perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana korostamaan poliisin toimien laillisuutta, mistä ei ollut mitään väliä Häkämiehen kansliapäällikkö- ja Itälän ministerikaudella.
Kokoomus on valitettavasti niin tukevasti oppositiossa, ettei sen oppositiopolitiikka voi olla tasapainoista eikä rakentavaa, koska sen on "pysyttävä otsikoissa" hinnalla millä hyvänsä.
Jos kokoomuksessa ajatellaan, että otsikoissa pysyminen on joku poliittinen tavoite, niin kokoomus on hukassa eikä sen kannatus kasva.
Jos kokoomuksella on kirkkaat omat poliittiset tavoitteet asiapohjalta, niin silloin kokoomus ymmärtäisi, että otsikoissa pysyminen on vain ja ainoastaan keino päästä poliittisiin tavoitteisiin.
Silloin Sasikin saattaisi ymmärtää, millainen otsikoissa pysyminen vie kohti kannatuksen kasvua ja millainen otsikoissa pysyminen vie kannatusta alas.
(Khihihi)...
Kokoomuksen puoluejohdosta, puoluesihteeristä, puheenjohtajasta, eduskuntaryhmän puheenjohtajasta ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajasta huolimatta.