Opiskeluaaa

Tästä ohimolohkoepilepsian ja muistamisen/opiskelun vaikeudesta on paljon ollut otsikoita vuosien varrella. Mulla kun ei sitä ole, niin onko siinä joku tietty syy miksi tilanne on erityisen hankala? Löysin vain, että reagoi monesti huonosti lääkkeisiin.
Jos on joku etenevä ongelma muistaa uutta, niin ei siinä kai paljoa muu auta kuin yrittää treenata nuppia ja opetella erilaisia muistamistekniikoita (boring..mutta näitä on)
Kaikenlaista opiskelleena, ennen ja jälkeen sairastumisen, voisin ainakin yleisellä tasolla heittää pari psykologista vinkkiä!
1) unohda, että sinulla on (ohimolohko)epilepsia ja vakuuta itsesi siitä, että pystyt oppimaan. En tosiaan tiedä, onko tässä joku este mutta ainakin voi yrittää.
2) pidä huoli, että olet varmasti kiinnostunut asiasta..
Itse reputin aikoinaan useampia, "yksinkertaisia" teoriakursseja kun ei vaan kiinnostanut..paperikoneen toiminta? -kun ei nappaa ei auta vaikka lukee kirjan kolmeen kertaan..Samaan aikaan ns. haastavimmista sisällöistä ei ollut ongelmaa suoriutua, koska juuri ne nyt sattuivat kiinnostamaan. Myöhemmin opettelin erinäisiä itsepetoskeinoja selvitä ei-kiinnostavista kursseista:)
Kliseosioon kun mennään: Toinen klassinen oppimisongelma on joku menneisyyden "trauma". (En osannut ennenkään, en nytkään ja äitikin aina sanoi, ettei mulla oo xxx-taitoja).
Opiskelu on tosi rankkaa moneen työntekoon verrattuna. Kylmiltään, monen vuoden tauon jälkeen uuden opettelu, varsinkin aikuisena, on hikistä työtä terveellekin ihmiselle. On se raskasta nuorenakin vaikka ehkä joillain muka helpompaa (voi taas johtua esim. harrastuksista, jotka tukevat oppimista). Sanaristikkoa ja sudokua kehiin ja ei kun "luennolle". Tsemppiä...

Minulla kun on tarkka vaivan sijainti tiedossa, niin osaan tiedostaa myös, mitkä kohdat muistissa pätkii (tuon on myös neuropsykologi tutkinut). Olen aina ollut hyvä oppimaan niin, että mahdollisimman paljon itse kirjaan ylös mitä pitää tehdä. Siksi nyt kirjoitan blogia jne. että pysyisi asiat mielessä. Myös numeromuistini on aina käsittämätön, sitä ei epipaikkani häiritse mitenkään. Kannattaa hyödyntää sitä osaa, mikä toimii. Minulla toimii kuvien ja värien muistaminen. Pistin aina koulussa värikynillä tärkeät muistiinpanot ja alleviivaukset kirjoihin :)

Psykologiset tsemppaamiset eivät auta aivojen neurologiseen sairauteen. En mieti ohimolohkoepiäni opiskellessani uusia asioita, muttei se oppimista yhtään helpommaksi tee. Hippokampus jossa muisti sijaitsee lähellä pesäkettä ohimolohkoepissä. Lääkäritkään eivät kaikki tunnu muistiongelmia täysin ymmärtävän, mutta kutakuinkin jokainen ohimolohkoepileptikko kertoo muistin olevan huono. Aloittajalle: ainoo neuvo mitä minulta löytyy on se, että tyydyt siihen että oppiminen sulle hitaampaa ja toivottavasti ympäristö sen ymmärtää. Ja kirjotat ylös mahdollisimman yksinkertaisesti IHAN KAIKEN. Minulla ymmärtävä työympäristö (työssä alalla jossa tulee uutta koko ajan). Vaikeaa se oli aluksi hyväksyä ettei vaan opi/muista samoin kuin toiset. ÄO mulla mensan puolella. (tai oli, nyt mahdotonta selvitä samoin pistein koska visuaalinen muisti puuttuu lähes kokonaan. En silti laske itseäni sinänsä aiempaa tyhmemmäksi).

Kiitos vastauksista, koulun alussa meille tehtiin testejä, josta pystyttiin huomaamaan, etten tarvitse tukea lukemisen ja kirjoittamisen alueilla. Testi ei kuitenkaan oltu tehty aikuisiällä epiin sairastuneille vaan pystyin näyttämään taitoni vanhojen opiskelujeni perusteella. Nyt opettajat ei tunnu millään ymmärtävän, miksi en muka voisi opiskella uutta teoriatietoa mieleenpainuvasti. Käytännöntehtävät kyllä opin. Yritänkö sinnitellä vai mikä olisi parasta? Kouluun lähdin ihan oman mielenterveyden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeeltä.

Kun olette alkaneet opiskelmaan,miten koulussa/pääsykokeissa suhtauduttu sairauteenne?Kaikilla oikeus opiskeluun,mutta aina ei tunnu siltä.

Heippa! Sain tutkinnon suoritettua. Toisessa koulussa en pystynyt suoriutumaan, koska latinankielinen termistö ei pysynyt päässäni, mutta toisessa koulussa käytännön taidot olivat ne, joita tarvittiin saadakseen tutkintotodistus. Kouluissa on siis eroja, se tuli kohdallani todistettua!