On se hassua kun luulee, toivoo että toinen ihminen, tuntematon, johon on yhteyden kuitenkin ottanut, voisi välittää toisesta tuntemattomasta, joka on yhteyden ottanut. Vuosikaudet sitä haaveilee ja uskoo että toinen kohtelisi inhimillisesti ja ottaisi yhteyden vaikka syyllisyydentunnostaan, jos ei muuten, tai säälistä. Sitä uskoo että toinen voisikin välittää samalla tavoin kuin itse.
Hassua elämä
naiseudenytimessä
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on kai aika tavallinen, vaikkakin melko surullinen pattitilanne.
Eikä se etene koskaan, ellei sitä saa jokin sykäys jomman kumman puolelta edistymään...
aivan varma siitä että hänellä on se sinun numerosi kun olet yhteyttä ottanut ja että hän on tiennyt että se olet juuri sinä? Itsehän tahtoisin sen numeron niin kovasti tai sen että minuun ottaisi yhteyttä vielä jos se kerran hän oli. Tunteet on ja pysyy vaikka aikaa onkin mennyt.
Toi on kuin suoraan mun kirjasta paitsi, että olin se toinen osapuoli. Tiedetään toisemme tunteminen on liioiteltu sana. Perhe tuttavia sanotaan näin. Muutama vuosi sitten tilanne päällä. Tämä poika potki karkuun kuin päätön kameli. Tiesin, että likalla on mulle tunteita, mutta en osannut kohdata niitä. Ei sitä vaan tajunnut, että joku voi pitää mustakin. Jälkikäteen ajatellut ja hieman vakoillutkin (tiedän stalkkeri, kiitos internet), vaikka ei olla tavattu, niin vaikuttaa ihan kivalta muijalta ja halu tavata ja hyvittää mennyt on päällä pirun kovana. Nyt kärvistellyt pitkään, että pitäisi ottaa yhteyttä. Mutta kun ei tiedä onko vapaa vai tuleeko paistinpannusta päähän. Ja muutenkin hivenen isollakin miehellä Puntti tutisee.
Ota hyvä mies se riski! Mitä sitten jos tulee pannulla päähän;D Kerran se kirpaisee
Se on inhimillistä. Jos on ottanut yhteyttä eikä toinen reagoi, niin Se on selvä peli.