Joka päivä samaa ****

Monet viime vuodet ovat menneet niin, että kaikki on ollut vain pakollisten rutiinien tekemistä, ja muutoin ahdistusta ja pelkoa.

Jotenkin elämästä ei vaan enää saa millään kiinni. Oikein mikään, mitä ennen piti hauskana tekemisenä, ei tunnu miltään. Montakohan vuotta sitä pitä vielä kestää tällaista jatkuvaa (ikävää) suorittamista ja sen lisäksi vain tuskaisaa eloa...

Jotenkin sitä toivoo, että asiat muuttuisivat, ja olenkin yrittänyt monesti parantaa asioitani, mutta turhaan. Sitä alkaa kieltämättä olemaan jo aika puhki.
20121
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Mitä sinä toivoisit sinun elämältäsi? Millä asioilla on sinulle merkitystä ja miten pystyisit jatkaa elämääsi, että mielekkyytesi säilyy?

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää!

Äänestä
  • En tiedä enää itsekään miten elämästä saisi taas mielekästä. Kun on elänyt vuosikausia tyhjyydessä niin ei sitä kauheammin enää edes muista millaista oli silloin kun asiat olivat paremmin.

    Äänestä

Suosittelen reipasta alkoholin käyttöä. Itselläni se toi uutta, mielenkiintoista sisältöä tylsään elämääni. Myös kaikki murheet hukkuvat. :)

Äänestä
  • Minä suosittelen musiikin kuuntelua!!! ;)

    Äänestä

  • Tuota olenkin tehnyt jo pidemmän aikaa. Eihän siitä loppujen lopulta ole mitään hyötyä, mutta ainakin saa ajatukset vähäksi aikaa muualle.

    Äänestä

  • Polta pilveä paransi minut masennuksesta ja ahdistuksesta.

    Äänestä

Mutta mun elämä on kyllä todellisuudessa aika samanlaista kuin sunkin...

Äänestä

nimetön1234797

Samanlaista olotilaa oli mullakin ennenkuin sain apua masennukseen. Käytkö keskustelemassa ammattiauttajan kanssa?

Äänestä

Täysin sama ongelma ja usein olo tuntuu niin toivottomalta ettei osaa ajatella kuin itsensä tappamista.

Äänestä

jos oot muuten terve ja kaikki ok. niin mieti sairaita, vanhuksia, vammasia ja muita kenellä on todellisia ongelmia ja sit mieti itseäsi jos oot terve niin se on jo lottovoitto ja ne.

Äänestä
  • On minulla tämän ahdistuksen takia jo jotain ruumiillisiakin vaivoja että sydän jyskyttää yöllä niin että en saa helposti ollenkaan unta jos en ota lääkettä ja pää on melkein aina kipeä. Näin ei kyllä voi loputtomasti jatkua tai ennenpitkää varmaan sekoan täysin.

    Äänestä

  • Ahdistunut_mies kirjoitti:

    On minulla tämän ahdistuksen takia jo jotain ruumiillisiakin vaivoja että sydän jyskyttää yöllä niin että en saa helposti ollenkaan unta jos en ota lääkettä ja pää on melkein aina kipeä. Näin ei kyllä voi loputtomasti jatkua tai ennenpitkää varmaan sekoan täysin.

    Olen jo aika kauan pelännyt että minun sydämessä on joku vikana. Mutta en tiedä onko pumpussa mitään vikaa vai onko nuo vaan paniikkioireita. Se tässä vittumaista onkin kun ei voi olla varma ja on tämä jokatapauksessa inhottava vaiva.

    Olen kyllä kova stressaamaan pieniäkin asioita ja ahdistun tosi herkästi joten varmaan nämä oireet ja unettomuus ovat seurausta pelkästään siitä.

    Äänestä

  • Ahdistunut_mies kirjoitti:

    Olen jo aika kauan pelännyt että minun sydämessä on joku vikana. Mutta en tiedä onko pumpussa mitään vikaa vai onko nuo vaan paniikkioireita. Se tässä vittumaista onkin kun ei voi olla varma ja on tämä jokatapauksessa inhottava vaiva.

    Olen kyllä kova stressaamaan pieniäkin asioita ja ahdistun tosi herkästi joten varmaan nämä oireet ja unettomuus ovat seurausta pelkästään siitä.

    Tuntuu vain että ei elämästä tule koskaan mitään kun kaikki energia menee näiden oireiden, ahdistuksen ja unettomuuden kanssa tappelemiseen. Yritä siinä sitten rentoutua ja nauttia elämästä. :(

    Äänestä

  • Ahdistunut_mies kirjoitti:

    Tuntuu vain että ei elämästä tule koskaan mitään kun kaikki energia menee näiden oireiden, ahdistuksen ja unettomuuden kanssa tappelemiseen. Yritä siinä sitten rentoutua ja nauttia elämästä. :(

    Tuolla on paljon tietoa www.vastaamo.fi/ahdistus

    Äänestä

  • TT1 <-- todellisia ongelmia? Pahempi se on olla masentunut ja elämäänsä merkityksen menettänyt kuin vammainen, he sentään osaavat iloita

    Äänestä

  • Ahdistunut_mies kirjoitti:

    Olen jo aika kauan pelännyt että minun sydämessä on joku vikana. Mutta en tiedä onko pumpussa mitään vikaa vai onko nuo vaan paniikkioireita. Se tässä vittumaista onkin kun ei voi olla varma ja on tämä jokatapauksessa inhottava vaiva.

    Olen kyllä kova stressaamaan pieniäkin asioita ja ahdistun tosi herkästi joten varmaan nämä oireet ja unettomuus ovat seurausta pelkästään siitä.

    Minulla on myös erilaisia fyysisiä oireita mm. kipuja sisäelimissä, tavarat ei pysy käsissä, olen väsynyt koko ajan, näläntunne on kadonnut jne. En koe varsinaisesti stressaavani, mutta ahdistun monista asioista. Työ ja muut velvollisuudet aiheuttavat säännöllisesti ahdistusta.

    Tämä on vain olemista, rutiinia. Nekin vähät asiat, mistä vielä hetki sitten sain hieman piristystä ovat lakanneet kiinnostamasta.

    Äänestä

Kyllä teidän pitäis apua yrittää saada.
Tilata ensin aika lekurilta, konsultatioon?
En usko, että siitä on mitään haittaa...
Valoa on, vaikkakin putken päässä . Pimeys estää vaan tehokkasti valon näkymisen.

Eletään vuotta 2015 niin kannattaa ottaa se ensimmäinen askel ja hakeutua juttelemaan terveydenhuoltoon. Ei saa tuntea itseään taakaksi. Jokaisella on oikeus elämisenarvoiseen elämään, eikö?

Äänestä

Sama mulla, ihan sama elänkö vai en

Äänestä

Täällä kans aivan samaa tuskaa koko ajan. Ostin tänään viinipullon eihän siitä edes lievään humalaan tule! Kauhea uneton yö taas edessä.

Äänestä

On kyllä surkeaa porukkaa tässä ketjussa. Noin onneton voi olla vain, jos on kokenut aivan karmeita asioita tai sitten lojuu pääivät pitkät kotonaan ja kiertää sen lisäksi vain työn ja kaupan kautta. Elämä on pitkä ja Suomesta on helppo saada riittävät resurssit itsensä toteuttamiseen. Lähtekää maailmalle tai koittakaa osallista kotiseutunne parantamiseen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nimetön1234797 kirjoitti:

Monet viime vuodet ovat menneet niin, että kaikki on ollut vain pakollisten rutiinien tekemistä, ja muutoin ahdistusta ja pelkoa.

Jotenkin elämästä ei vaan enää saa millään kiinni. Oikein mikään, mitä ennen piti hauskana tekemisenä, ei tunnu miltään. Montakohan vuotta sitä pitä vielä kestää tällaista jatkuvaa (ikävää) suorittamista ja sen lisäksi vain tuskaisaa eloa...

Jotenkin sitä toivoo, että asiat muuttuisivat, ja olenkin yrittänyt monesti parantaa asioitani, mutta turhaan. Sitä alkaa kieltämättä olemaan jo aika puhki.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu