Kyllähän tuo on todellakin hyvin mielenkiintoista. Mutta teidän ei
kannata lainata yhtään kohtaa kirjoittamistani artikkeleista, sillä ne
ovat puhdasta propagandaa, jonka tarkoituksena on antaa järkevä ja
maltillinen kuva minusta ja ajatuksistani. Todellisuudessa tilanne on
aivan toinen. Olen henkeen ja vereen vannoutunut kansallissosialisti,
rasisti ja militaristi, ja mukana PS:ssä vain kulissin vuoksi. Samoin
on tilanne Xn, Xn, Xn ja erään X Xn
kohdalla. Voin vannoa vaikka oman perseeni kautta, että olemme kaikki
lauma niin poikkeuksellisen sekopäisiä natseja, että siinä jää Sxxxxx
Lxxxxx ja Kxx Mxxxxx Axxxxxx toiseksi.
Olemme kaikki vannoneet ikuisen veriveljeyden valan rovion ääressä ja
soihtujen loisteessa Ylikiimingin metsässä syksyllä 2005. Kokoonnuimme
eräälle metsäaukiolle tummanvihreisiin kaapuihin sekä nahkahousuihin
pukeutuneina. X oli tuonut mukanaan mankan, akun ja kaiuttimet,
ja vietimme iltaa kuunnellen nauhalta Führerin puheita ja saksalaisia
taistelulauluja, laulaen mukana ja hailaten niin, että metsä kaikui.
Sitten öljysimme paljaat ylävartalomme sianverellä ja sinapilla, ja
Xn aloitteesta vannoimme pyhän valan; vakaasti suonissamme
virtaavan pyhän ugrilais-perussuomalaisen veremme kautta julistimme
ikuista vihaa kaikkia aatteemme ja kansamme vihollisia, kuten
kommunisteja ja ruotsalaisia, vastaan. Xn
ehdotuksesta sinetöimme tämän veriliiton imemällä kärpässieniä,
juomalla päämme täyteen itsetehtyä kiljua, sekä tanssimalla hurjasti
ulvoen ympäri metsäaukiota. X otti suihin Xtä, ja
lopuksi paneskelimme kiimoissamme toisiamme verisellä hirventaljalla,
mikä oli kylläkin Xn aloitteesta tehty päähänpisto, ja hän siinä
taisi eniten nauttiakin persehuorana olostaan. Arjalaisia emme pane,
mutta jos tulee joku muu...
Heräsimme kaksi päivää myöhemmin niin armottomassa helvetillisessä
krapulassa, ettei sellaista toivoisi pahimmalle vihamiehellekään.
Tuska ja pahoinvointi oli niin hirveä, että toivoimme kuolevamme, tai
pelkäsimme, ettemme kuolekaan. Xlle kokemus oli niin raju, ettei
poika parka ole vieläkään henkisesti toipunut kokemuksesta. X
olisi halunnut ottaa kaiken uusiksi jo pari viikkoa myöhemmin, mutta
meitä muita ei kokemus niin paljon kiehtonut. Olipa sen verta
iljettävä kokemus, että menenkin tästä muistelemisen sijasta baariin
vetämään lärvit.
Sieg Heil!
kannata lainata yhtään kohtaa kirjoittamistani artikkeleista, sillä ne
ovat puhdasta propagandaa, jonka tarkoituksena on antaa järkevä ja
maltillinen kuva minusta ja ajatuksistani. Todellisuudessa tilanne on
aivan toinen. Olen henkeen ja vereen vannoutunut kansallissosialisti,
rasisti ja militaristi, ja mukana PS:ssä vain kulissin vuoksi. Samoin
on tilanne Xn, Xn, Xn ja erään X Xn
kohdalla. Voin vannoa vaikka oman perseeni kautta, että olemme kaikki
lauma niin poikkeuksellisen sekopäisiä natseja, että siinä jää Sxxxxx
Lxxxxx ja Kxx Mxxxxx Axxxxxx toiseksi.
Olemme kaikki vannoneet ikuisen veriveljeyden valan rovion ääressä ja
soihtujen loisteessa Ylikiimingin metsässä syksyllä 2005. Kokoonnuimme
eräälle metsäaukiolle tummanvihreisiin kaapuihin sekä nahkahousuihin
pukeutuneina. X oli tuonut mukanaan mankan, akun ja kaiuttimet,
ja vietimme iltaa kuunnellen nauhalta Führerin puheita ja saksalaisia
taistelulauluja, laulaen mukana ja hailaten niin, että metsä kaikui.
Sitten öljysimme paljaat ylävartalomme sianverellä ja sinapilla, ja
Xn aloitteesta vannoimme pyhän valan; vakaasti suonissamme
virtaavan pyhän ugrilais-perussuomalaisen veremme kautta julistimme
ikuista vihaa kaikkia aatteemme ja kansamme vihollisia, kuten
kommunisteja ja ruotsalaisia, vastaan. Xn
ehdotuksesta sinetöimme tämän veriliiton imemällä kärpässieniä,
juomalla päämme täyteen itsetehtyä kiljua, sekä tanssimalla hurjasti
ulvoen ympäri metsäaukiota. X otti suihin Xtä, ja
lopuksi paneskelimme kiimoissamme toisiamme verisellä hirventaljalla,
mikä oli kylläkin Xn aloitteesta tehty päähänpisto, ja hän siinä
taisi eniten nauttiakin persehuorana olostaan. Arjalaisia emme pane,
mutta jos tulee joku muu...
Heräsimme kaksi päivää myöhemmin niin armottomassa helvetillisessä
krapulassa, ettei sellaista toivoisi pahimmalle vihamiehellekään.
Tuska ja pahoinvointi oli niin hirveä, että toivoimme kuolevamme, tai
pelkäsimme, ettemme kuolekaan. Xlle kokemus oli niin raju, ettei
poika parka ole vieläkään henkisesti toipunut kokemuksesta. X
olisi halunnut ottaa kaiken uusiksi jo pari viikkoa myöhemmin, mutta
meitä muita ei kokemus niin paljon kiehtonut. Olipa sen verta
iljettävä kokemus, että menenkin tästä muistelemisen sijasta baariin
vetämään lärvit.
Sieg Heil!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.