Olen ollu eronneena kohta kolme vuotta, asunut omillani kaksi. En vieläkään koe olevani 'sinkku' tai elä sen mukaisesti. Minulla ei vieläkään ole 'ollut ketään' laastaria tms säätöä, miksi sitä nyt nimittäisi. Eksälläni on ollut tänä aikana (ja ennenkin eroa) useita naisia ja hän on myös todistellut sitä minulle. En kaipaa eksääni hitustakaan. Mikä minua vaivaa?
Mitä sanotte siihen?
toivotonluuseri
9187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei mikään?
Miksi sun pitäisi olla säätämässä sulle merkityksettömien ihmisten kanssa tai kaivata jota panomieseksää? Ehkä sua vaivaa se, että et täytä muiden tai omia odotuksiasi. Mitä ne sitten ovat?
Vaivaapas! Pelkään jatkuvasti, että kadun tätä elämänvaihetta myöhemmin. En elä nyt kun pitäisi niin tehdä...
No worries. Oon samas tilanteessa oleva keski ikäinen mies ,kaks ja puol vuotta kulunu ilman säätöjä. Mulla on asiat ulkonäöllisesti ja muutenkin kohdillaan mut oon jämähtänyt henkisesti edelliseen suhteeseen. Oon tähän asti torjunu kaikki lähestymisyritykset. Nyt on alkanut tuntumaan siltä että on pakko saada jotain aikaan ettei tilanne oikeasti kroonistu. En vieläkään ole varma uudesta suhteesta mutta ehkäpä jostakin löytyy nainen jonka kanssa voisi aloittaa vaikkapa laastarina laastarille terapian. Siis sellaisen jossa molemmat voisivat keskustella myös menneestä suhteestaan ja ehkäpä myös jakaa hellyyttä toisillensa ilman että heti on pakko luvata kuu taivaalta. Mistä tietää vaikka sitä kautta löytyisi se uusikin. Seuraa kaipaan mutta vieläkin on vähän tunteita exää kohtaan.
ONks sul varaa siihen kuuhuun.
prameesti kirjoitat.
Heh.heh.
No eipä ole koska vielä kummittelee exä mieles. En sentään ala asian suhteen ketään jallittamaan. Rehti olla pitää. Tätsit!
Jokainen käsittelee eron eri tavalla. Toiset täyttää "tyhjiön" lohduttajilla tai lohtuseksillä kun taas toiset ottaa lepotauon suhteista ja haluaa aikaa käydä kunnolla läpi entinen suhde ja suhteen päättymiseen liittyvän surun.
Exässäsi ilmeisesti olet vielä kiinni kun vertaat hänen tyyliäään vielä 3 vuoden jälkeenkin omaasi! Päättynyt suhde ei käsitelty ole vielä kokonaan ja siitä syystä ihan hyvä että et ole missään suhteessa.
mitään. Kaikkia ihmisiä ei vain ole tehty elämään, siis hurvittelemaan. Jotkut eivät vain osaa sitä, eikä se kuulu heidän luonteeseensa. Ei ihmistä voi pakottaa sellaiseksi, mitä ei vain ole. Sinun täytyy löytää vain muita kanavia elää elämääsi, kuin jatkuva miessirkus ympärillä.
Ihminen löytää oikean ihmisen, sitten kun tapaa tämän. Tätä ajankohtaa ei voi ennalta tietää. Se voi löytyä eroprosessin aikana tai heti sen jälkeen, se voi löytyä 10 vuotta erosta tai se voi olla löytymättä koskaan.
Itse yritin erota, mutta en päässyt henkisesti irti puolisostani, vaikka olin ihastunut toiseen. Miehellä oli sivusuhde, josta kuulin eron jälkeen totuuden eli että vaikka väitti suhteen loppuneen jatkoi sitä eromme aikaan. Eron jälkeen hän jätti toisen naisen ja palasi kanssani. Ihastukseni ei siis edennyt mitenkään johtuen itsestäni ja johtuen toisesta. En osaa olla tässä, mutta en osaa lähteäkään... Roikun edelleen kiinni kaikessa...