Olen joutunut opiskelemaan narsismia rankemman kautta.
Olen narsistin uhri, vaikka en uhriksi itseäni miellä. Mutta mieheni on aivan oppikirjan mukainen narsisti.
En etsinyt parisuhdetta, kun hänet tapasin. Pyristelin kaikin voimin vastaan. Narsisti kokeili useita eri lähestymistapoja ja viimein onnistui törkeästi valehtelemalla ja huijaamalla. Esittämällä "muuttunutta miestä". Lukuisien epäonnistuneiden suhteiden jälkeen, hän oli löytänyt minut! Vanhoilla päivillään häntä oli kohdannut tällainen onni. Jumala on kuullut hänen hiljaiset rukouksensa löytää rinnalleen elämänkumppani, jonka kanssa jakaa loppuelämänsä.
Hän oli jossain vaiheessa ollut jo niin epätoivoinen, että ajatteli kokeilla suhdetta miehen kanssa, kun kukaan nainen ei tuntunut ymmärtävän häntä!
Aavistatte varmaan, että on seksuaalisesta narsistista kyse.
No aloimme seurustelun. Hyvin pian ilmeni, että emme olekaan parisuhteessa. Tai siis minä olin, hän oli sinkku! Alkoi ilmetä flirttiä ja viestittelyä muiden naisten kanssa. Mutta siinä vaiheessa olin jo niin rakastunut, että en ollut ihan tilanteen tasalla.
Hän käytti melko runsaasti alkoholia, joka oli syy siihen että muutin takaisin omaan asuntooni. Humalassa hän puhui järkyttäviä asioita. Monta kertaa "ohi suunsa", joita hän sitten selvinpäin perui ja selitteli.
Joka kerta kun olin onneni kukkuloilla, hän rojautti minut sieltä rymisten alas. Yleensä yhdellä lauseella.
Esimerkiksi hän sanoi, että on katsellut kihlasormuksia ja että minkälaisesta minä pitäisin. Haluaisinko timantin vai sileän sormuksen..... Hän rakastaa minua niin paljon, että se melkein sieluun sattuu. Meillä oli todella romanttinen ilta ja yökin oli mitä uskomattomin. Hän silitteli ja helli ja kuiskutteli sanoja ruusuisesta tulevaisuudestamme.
Pari päivää meni, joiden aikana hän muuttui etäiseksi ja tylyksi. Se oli shokki minulle...... tai niin luulin. Todellinen shokki tuli sitten, kun jouduin lähtemään vanhempieni luokse kun äitini sairastui vakavasti. Soittelimme -tai hän teki tarkastus soittoja, etten vain ole entisten sussujeni kanssa muhinoimassa kotipuolessani.
Todellinen pommi tuli, kun hän sanoi että on tässä miettinyt että tulisiko hänen parturistaan hänelle hyvä vaimo! Tai juuri eronneesta kahvilan omistajasta!!! Oli hän ajatellut myös serkkuni juuri ylioppilaaksi päässyttä tytärtä mutta ehkä vaan seksikumppaniksi! Nämä kaikki haaveilemansa naiset olivat häntä huomattavasti nuorempia!
Olin järkyttynyt. Lopetin ns. suhteemme siihen paikkaan. Sanoin, että tulen hakemaan tavarani kun hänelle vain sopii. Hän vastasi laittavansa tavarani peräkärryynsä, josta voisin ne käydä hakemassa kun minulle sopii.
Soitin sitten, että olen tulossa. Hän sanoi että tavarat on peräkärryssä parkkipaikalla. Hän kysyi, että haluaisinko tulla ylös kahville? Kun vastasin, että voin kyllä tullakin, hän vastasi että soita sitten..... PUHELIN MENI KIINNI, eikä hän vastannut ovisummeriin. Katseli kuitenkin ikkunasta, kun lastasin tavaroita autooni.
Meni pari päivää ja hän alkoi taas soittelemaan. Minä kuulemma ylireagoin koska olen pumpulissa kasvatettu. Sitten hän alkoi taas soittelemaan ja pyytelemään takaisin. Meidät on tarkoitettu yhteen ja hän haluaa tarjota parasta mitä minä koskaan voin saada, eli itsensä!
Jatkoimme siis tapailua ja suhdevuoristorata jatkui. Joka ikinen kerta, kun hän oli ollut ihana mies hän teki -tai yleensä sanoi- jotain mikä romutti kaiken aikaisemman.
Tuntuu aivan kauhealta, että tätä on jatkunut jo useamman vuoden. Nyt on ollut seesteisempi vaihe. Mutta minulle selvisi vasta n. vuosi sitten, että olen tekemisissä narsistin kanssa. Oli vapauttavaa ja samalla järkyttävää lukea oma elämänsä muiden narsistin uhrien kirjoituksista!
Olen joutunut turvautumaan työpaikkapsykologin apuun. Hän on antanut minulle paljon kirjallisuutta luettavaksi. Ja erittäin hyvän neuvon. Hän sanoi, että narsisti toimii niin kuin toimii. Hän ei tule koskaan muuttumaan ja narsistiset piirteet vain korostuu hänen vanhetessaan. Psykologi myös kehoitti minua tarkkailemaan kahta asiaa. Omaa jaksamistani ja omaisuuttani. Hän sanoi, että pidä päiväkirjaa ja anna päivällesi arvosana. Jos ala-arvoista alkaa olla enemmän, kuin kiitettävää tee asialle jotain.
Ja jos varallisuuteni alkaa valumaan narsistin kuluihin enemmän kuin satasissa kuukausitasolla, pysäytä se!
Ilmeisesti meidän tämänhetkinen "onnellisuuskin" johtuu vain siitä, että olen saamassa perinnön, josta narsisti luulee jotain kostuvansa.
Hän on nimittäin alkanut haaveilemaan maailmanympärysmatkasta! Minun kustannuksellani tietysti. Hän tulisi mukaani ikään kuin henkivartijana ja suojelijana. Eikä se tietenkään ilmaista ole.
No häneltä oppineena olen jo jysäyttänyt hänet maanpinnalle. Kun hän oikein hekumoi Bahamasaarista ja mahdollisuudesta lomailla loistoristeilyn lomassa siellä, vastasin että enemmin antaisin työntää tikkuja kynsieni alle, kuin lähtisin maksamaan EDES ITSELLENI loistoristeilyä!
Olen narsistin uhri, vaikka en uhriksi itseäni miellä. Mutta mieheni on aivan oppikirjan mukainen narsisti.
En etsinyt parisuhdetta, kun hänet tapasin. Pyristelin kaikin voimin vastaan. Narsisti kokeili useita eri lähestymistapoja ja viimein onnistui törkeästi valehtelemalla ja huijaamalla. Esittämällä "muuttunutta miestä". Lukuisien epäonnistuneiden suhteiden jälkeen, hän oli löytänyt minut! Vanhoilla päivillään häntä oli kohdannut tällainen onni. Jumala on kuullut hänen hiljaiset rukouksensa löytää rinnalleen elämänkumppani, jonka kanssa jakaa loppuelämänsä.
Hän oli jossain vaiheessa ollut jo niin epätoivoinen, että ajatteli kokeilla suhdetta miehen kanssa, kun kukaan nainen ei tuntunut ymmärtävän häntä!
Aavistatte varmaan, että on seksuaalisesta narsistista kyse.
No aloimme seurustelun. Hyvin pian ilmeni, että emme olekaan parisuhteessa. Tai siis minä olin, hän oli sinkku! Alkoi ilmetä flirttiä ja viestittelyä muiden naisten kanssa. Mutta siinä vaiheessa olin jo niin rakastunut, että en ollut ihan tilanteen tasalla.
Hän käytti melko runsaasti alkoholia, joka oli syy siihen että muutin takaisin omaan asuntooni. Humalassa hän puhui järkyttäviä asioita. Monta kertaa "ohi suunsa", joita hän sitten selvinpäin perui ja selitteli.
Joka kerta kun olin onneni kukkuloilla, hän rojautti minut sieltä rymisten alas. Yleensä yhdellä lauseella.
Esimerkiksi hän sanoi, että on katsellut kihlasormuksia ja että minkälaisesta minä pitäisin. Haluaisinko timantin vai sileän sormuksen..... Hän rakastaa minua niin paljon, että se melkein sieluun sattuu. Meillä oli todella romanttinen ilta ja yökin oli mitä uskomattomin. Hän silitteli ja helli ja kuiskutteli sanoja ruusuisesta tulevaisuudestamme.
Pari päivää meni, joiden aikana hän muuttui etäiseksi ja tylyksi. Se oli shokki minulle...... tai niin luulin. Todellinen shokki tuli sitten, kun jouduin lähtemään vanhempieni luokse kun äitini sairastui vakavasti. Soittelimme -tai hän teki tarkastus soittoja, etten vain ole entisten sussujeni kanssa muhinoimassa kotipuolessani.
Todellinen pommi tuli, kun hän sanoi että on tässä miettinyt että tulisiko hänen parturistaan hänelle hyvä vaimo! Tai juuri eronneesta kahvilan omistajasta!!! Oli hän ajatellut myös serkkuni juuri ylioppilaaksi päässyttä tytärtä mutta ehkä vaan seksikumppaniksi! Nämä kaikki haaveilemansa naiset olivat häntä huomattavasti nuorempia!
Olin järkyttynyt. Lopetin ns. suhteemme siihen paikkaan. Sanoin, että tulen hakemaan tavarani kun hänelle vain sopii. Hän vastasi laittavansa tavarani peräkärryynsä, josta voisin ne käydä hakemassa kun minulle sopii.
Soitin sitten, että olen tulossa. Hän sanoi että tavarat on peräkärryssä parkkipaikalla. Hän kysyi, että haluaisinko tulla ylös kahville? Kun vastasin, että voin kyllä tullakin, hän vastasi että soita sitten..... PUHELIN MENI KIINNI, eikä hän vastannut ovisummeriin. Katseli kuitenkin ikkunasta, kun lastasin tavaroita autooni.
Meni pari päivää ja hän alkoi taas soittelemaan. Minä kuulemma ylireagoin koska olen pumpulissa kasvatettu. Sitten hän alkoi taas soittelemaan ja pyytelemään takaisin. Meidät on tarkoitettu yhteen ja hän haluaa tarjota parasta mitä minä koskaan voin saada, eli itsensä!
Jatkoimme siis tapailua ja suhdevuoristorata jatkui. Joka ikinen kerta, kun hän oli ollut ihana mies hän teki -tai yleensä sanoi- jotain mikä romutti kaiken aikaisemman.
Tuntuu aivan kauhealta, että tätä on jatkunut jo useamman vuoden. Nyt on ollut seesteisempi vaihe. Mutta minulle selvisi vasta n. vuosi sitten, että olen tekemisissä narsistin kanssa. Oli vapauttavaa ja samalla järkyttävää lukea oma elämänsä muiden narsistin uhrien kirjoituksista!
Olen joutunut turvautumaan työpaikkapsykologin apuun. Hän on antanut minulle paljon kirjallisuutta luettavaksi. Ja erittäin hyvän neuvon. Hän sanoi, että narsisti toimii niin kuin toimii. Hän ei tule koskaan muuttumaan ja narsistiset piirteet vain korostuu hänen vanhetessaan. Psykologi myös kehoitti minua tarkkailemaan kahta asiaa. Omaa jaksamistani ja omaisuuttani. Hän sanoi, että pidä päiväkirjaa ja anna päivällesi arvosana. Jos ala-arvoista alkaa olla enemmän, kuin kiitettävää tee asialle jotain.
Ja jos varallisuuteni alkaa valumaan narsistin kuluihin enemmän kuin satasissa kuukausitasolla, pysäytä se!
Ilmeisesti meidän tämänhetkinen "onnellisuuskin" johtuu vain siitä, että olen saamassa perinnön, josta narsisti luulee jotain kostuvansa.
Hän on nimittäin alkanut haaveilemaan maailmanympärysmatkasta! Minun kustannuksellani tietysti. Hän tulisi mukaani ikään kuin henkivartijana ja suojelijana. Eikä se tietenkään ilmaista ole.
No häneltä oppineena olen jo jysäyttänyt hänet maanpinnalle. Kun hän oikein hekumoi Bahamasaarista ja mahdollisuudesta lomailla loistoristeilyn lomassa siellä, vastasin että enemmin antaisin työntää tikkuja kynsieni alle, kuin lähtisin maksamaan EDES ITSELLENI loistoristeilyä!
Vastaukset 105
Vanhimmat
Saako sinulta kysyä pari pulmallista asiaa omasta elämästään?
Kuten voiko selvästi narsistisen miehen kanssa elää? Sinä mainitsit, että olet ollut yhdessä narsistin kanssa jo vuosia niin miten se onnistuu?
Kyllähän se onnistuu kun oikeasti tuo mies ei ollut narsisti.
Itse sain käsityksen, että kysymyksessä on tapailusuhde eli ei asuta enää yhdessä ("muutin takaisin omaan asuntooni"). Miehessä on kyllä kovasti narsistisia piirteitä (auvervaaramaista hurmaamista), mutta onko häiriöksi asti, en tiedä. Mikä saa Ap:n roikkumaan huonossa miehessä? Status, seksi, rakkauden nälkä...?
Mikähän tämä juttu oikein oli? En nyt käsittänyt? Mies on mitä äklöin ja tunteettomin, joka silminnähden vaan on elättinä ja hyötymistarkoituksessa naisen kanssa, mutta tämä nainen kaikesta tilityksistään ja vinkumisestaan edelleen roikkuu tuon miehen kaulassa kiinni ja on auervaaransa lumoissa.
En minäkään ymmärtänyt. Yksiselitteisesti ei voi sanoa kenessä se suurempi
vika oikein on. Kysymys on huonosta yhteistyöstä. Vaarallisin ihmistyyppi
kuitenkin on se rikollinen ihmistyyppi joka tietoisesti käyttää psykologiaa
hyväksi. Se ihmistyyppi on kaikkein vaikeinta paljastaa sillä siihen liittyy
tietoinen ns. hovin hyväksikäyttö.
Joillekin tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas.
Ap vastaa: Tämä mies on halutessaan mitä hurmaavin ja kohteliain. Hän on säkenöivän älykäs ja halutessaan hyvin huumorintajuinen. Seksi on uskomatonta. Hän on myös avulias. On mm. kunnostanut ränsistyneen mökkini asuttavaan kuntoon. Tosin hän siellä enimmäkseen aikaansa kyllä viettääkin.
Mutta mitä ihanampaa meillä on ollut, sen korkeammalta aina putoan. Joka kerta kun ajattelen, että tämän kamalammin ei enää voi ihmiselle sanoa, tulee jotain vielä hirveämpää.
Olen läheisriippuva ja liian kiltti jättääkseni hänet. Hän jää totaalisen yksin, jos minua ei enää ole. Hänen charminsa ei enää pure, joten uuden naisen löytyminenkin on epätodennäköistä.
Narsistin kanssa kyllä pärjää kun ei ota henkilökohtaisesti hänen negatiivisuuksiaan. Kun kehittää "norsun nahkan" itselleen. Kun asettaa selkeät rajat ja säännöt. Ja myös noudattaa niitä piirun tarkasti.
Esimerkiksi vieraista naisista olen sanonut, että jos tulee yksikin vihje uskottomuudesta -vaikka vihjaileva tekstiviesti- otan selvää mistä on kyse ja se on siinä. Yms. kahden aikuisen ihmisen intiimiin suhteeseen kuulumattomat asiat.
Vaikka emme asu saman katon alla, olemme päivittäin yhteydessä. Vaikka emme ole parisuhteessa, en hyväksy kolmansia osapuolia.
Meidän ei ole pakko olla yhdessä siispä haluan, että vapaaehtoisuus myös näkyy ja tuntuu suhteessamme.
Justiinsa kuin lukis tätä omaa tarinaansa.Sanasta sanaan kaikki passaa kohilleen.
Olin tuossa jo niin väsynyt ja suunnitellut,että heivaan Narsistin menemään.Hän aavista sen ja tilasi minulle uuden auton.Erosta en puhunut sanaakaan.Miten uskomattomia nämä voivat olla.Hinnalla millä hyvänsä minusta on pidettävä kiinni.Varmaan suunnitelmissa nujertaa minut aivan loppuun.
Aivan kuin lukisi omaakin tarinaa!!!
On ihan käsittämätöntä, että vaikka narsistit tulee hyvin erilaisista taustoista HE TOIMIVAT JA AJATTELEVAT KUIN IDENTISET KAKSOSET!!!!!
Vertaistukiryhmässä me usein pystyimme jatkamaan toistemme kertomuksen sanasta sanaan loppuun!
Ryhmän vetäjä pyysi meitä kirjoittamaan paperille pahimmat loukkaukset, mitä narsistinen kumppani on tehnyt tai sanonut.
Oli hiuksia nostattava kokemus, kun pettämistarinoiden lisäksi joka lapussa oli lähes sama tarina. Siis sellainen tarina, mitä ei normaali ihminen kertoisi.
Narsistimiehet (ja yksi nainen) fantasioivat siitä, että kaikki romahtaa ja heistä tulee suuruutensa ja paremmuutensa vuoksi koko maailman johtajia. Minun mieheni uskoo, että ilmastokatastrofi tulee muuttamaan kaiken vesipulan vuoksi mutta hän on selviytyjä. Me luuserit tulemme olemaan hänen armoillaan. Erään uhrin mies tietää, että Venäjä aiheuttaa maailmanlaajuisen sodan ja hän armeijataustansa vuoksi kohoaa sotilaalliseen valtaeliittiin ja saa rajattoman vallan. Naisnarsisti taas selviää ydinkatastrofista, kun me muut olemme liian tyhmiä jne.... Kaikissa tarinoissa siis oli järkyttävä katastrofi josta narsisti selviää ja muut joutuvat hänen käskyvaltansa alle.
Se mikä siitä tekee loukkaavan on, että jokaisen narsistin kuvitelmissa he pääsevät käyttämään rajatonta valtaa ja he käyttävät sitä ensin läheisiinsä! Minäkin olen joutunut kuuntelemaan miten narsistini kännissä hekumoi kuinka hän kiduttaa läheisiäni ja alistaa minut täydellisesti ja lopulta tappaa meidät kaikki. Se on ollut todella vastenmielistä ja alussa hyvin järkyttävää.
Narsistini sanoi, että tämä viha ja raivo kumpuaa varmaan hänen alitajunnastaan. Hänellähän on ollut kiduttavan vaikea lapsuus, josta hän tietysti on selvinnyt pelkästään älykkyytensä avulla. Hän ei kuulemma oikeasti ajattele niin kuin kännissä puhuu mutta hän ei kykene mitenkään hillitsemään itseään.
Hyvin pystyy nykyään, sillä kerran nauhoitin hänen agressiivisen purkauksensa ja vihapuheensa. Sitten soitin sen nauhan hänelle puhelimitse työpaikaltani. Ja jotta hän ei sitä unohtaisi, taltioin puheensa myös kirjallisena ja laitoin hänelle sähköpostiin.
Ja arvatkaapa mitä? MINÄ OLIN MIELETÄNI SAIRAS kun taltioin mokomaa paskaa!
Nauhoitus pysyy tallessa työpaikallani. Se on mukavasti hillinnyt mieheni raivoa, eli kyllä narsisti pystyy käyttäytymään, vaikkakin se on pelkkää teatteria.
Kun narsistini jäi ensimmäisen kerran pettämisestä kiinni, hän alkoi syyttelemään minua uskottomuudesta!!!!
Loukkaavinta naisnarsulta oli kusen päällesi.
Minulla on sitten ollut köyhän naisen auervaara... yhden aparaatin se varasti töistä, kävi meillä asentamassa, ja jaksoi siitä aina muistuttaa... minähän laitoin sen sinulle...
Seksiinkään se ei pystynyt, yritti kyllä kovasti, voi että mikä surkuhupaisa näytös... sääliksi kävi... yhä käy sääliksi, vaikkei pahaa ja henkisesti sairasta ihmistä kannattaisi sääliä. Suuruudenhullu ylimielinen paskiainen, joka vie sinulta kaiken, jos sallit niin. Minä en sallinut, hyvä, että narsismista puhutaan yleisesti.
"Hän on säkenöivän älykäs ja halutessaan hyvin huumorintajuinen. "
Kun noita juttuja ja hänen "säkenöivää älyään" tarkkailee riittävästi, niin tajuaa, että se "äly" ei ole mistään kotoisin ja palvelee vain yhtä päämäärää > kaiken hyödyn hivuttamista narsistin pussiin. Samoin "huumori" toimii samalla kaavalla.
Kumpikin, sekä "äly" että "huumori" toistuvat samanlaisina, sekä uhria hivelevinä itsetunnon kohottajina että taas toisin päin.
Kannattaa ehdottomasti luopua tuosta karusellista, joka ei salli muuta elämää lopulta... kuitenkaan.
"Olen läheisriippuva ja liian kiltti jättääkseni hänet. Hän jää totaalisen yksin, jos minua ei enää ole. Hänen charminsa ei enää pure, joten uuden naisen löytyminenkin on epätodennäköistä. "
Ja apua ja phuh! Aivan kuin minun auervaarani. Kyllä ne osaavat. Vanhemmiten niille tulee tuo laulu kuvioihin, että charmi ei muka pure... kyllä se vaan puree. Omallani on lukuisa määrä minun jälkeeni naisia, jotka kaikki ovat uskoneet samat laulut ja virret, että ei muka enää charmi pure... hahaha.
Joukossa mm. eräs miljoonanainen, joka vaikersi, että mitä tämä raukka voisi tehdä ilman häntä... kuka sen kanssa olisi, jos ei hän... Sairasta, hyvin sairasta. Juuri tuota ne ovat erikoistuneet käyttämään hyväkseen. Siellä sellaisen loisen kuin narsisti on hyvä lymyillä.
Jos et mistään muusta voi olla varma, niin ainakin siitä, että sinun mökkisi on korjattu vain yhtä henkilöä varten.
Ylläoleva siis Valaistuneelle
Miksi te pilaatte elämänne mokoman *paskan* takia? Ne ei nimittäin muutu koskaan normaalisti käyttääntyviksi ihmisiksi.
Itse olen narsistivanhempien aikuinenlapsi. Joten en ole vapaaehtoisesti tässä *suhteessa*. Olen vetänyt rajat vanhemmalleni jo vuosia sitten. Nyt hän yrittää jälleen vedota keksittyihin sairauksiinsa ja sääliin, jotta saisi minut takaisin *ruotuun*. Palvelemaan itseään. Valehtelee, mustamaalaa ja loukkaa minua mennen tullen. Mutta inhostaan huolimatta, roikkuu minussa kynsin hampain kiini.
Minulla on narsistista jo vuosikymmenien kokemus. Hänen häikäilemättömyydellään ei ole mitään rajoja. Hän on laskelmoiva hyväksikäyttäjä. Joka varastaa ihmiseltä sielunkin, jos antaa siihen mahdollisuuden. Ja tämä minun pakollinen, ei vapaaehtoinen *sukulaissuhde* jatkuu meillä hautaan asti.
Pelastakaa te edes itsenne, kun teillä suhde on kuitenkin täysin vapaaehtoinen.
No vapaaehtoinen ja vapaaehtoinen.... Jos parisuhteessa voisi tulla ja mennä mielensä mukaan, niin eihän siinä mitään ongelmaa olisikaan. Narsisti toki voi -ja useasti sen tekeekin että seilaa lähteidensä välillä ihan estoitta. Me narsistien kumppanit emme ole kykeneviä lähtemään. Miksi ei, siihen en osaa vastata. Se ei ole pelkästään se hurmaavuus, se ei ole pelkästään se seksi, se ei ole pelkästään se että on yhteisiä lapsia vaan siinä on jotain järjelle käsittämätöntä.
Ei meitä turhaan sanota narsistien UHREIKSI.
Sellainen ihminen, joka sanoo että älä vingu siinä vaan jätä se sika, ei selvästikään ole koskaan elänyt narsistin kanssa.
Juuri näin!
Ei voisi oikein jäädä muttei voi oikein lähteäkään. Minäkään en voi, vaikka ei ole lapsia tai omaisuutta yhdessä.
Jos me uhrit voisimme vain jättää narsistimme niin eihän niitä olisi! Ne kuolis sukupuuttoon TAI JOUTUISI SEURUSTELEMAAN KESKENÄÄN!!!
"Miksi ei, siihen en osaa vastata."
Niin kuullostaa kyllä kummalta tuokin jos ihminen ei tiedä miksi elää eläämäänsä niinkuin elää. Oletko koskaan pohtinut asiaa rehellisesti, mikä saa sinut pysymään suhteessa narsistin kanssa , joku tekijä siinä narsistissa vaiko itsessäsi.
Ymmärrän kyllä, että itsessä saattaa olla tekijöitä että on tavalla tai toisella riippuvainen siitä toisesta, mutta silloin en välttämättä puhuisi narsistin uhrista vaan ihmisestä joka on itsensä, oman elämänsä ja valintojensa kohdalla hukassa ja antaa ikäänkuin toiselle vallan päättää omasta elämästään...
En ny tarkoita tällä olla ilkeä, mutta peräänkuuluutan ny kuitenkin sitä itse vastuuta omista valinnoista, siitäkin ettei itse halua/pysty eroamaan syystä tai toisesta vaan valitsee sen huonon, koska se on tuttua ja turvallista.
Tuossa oli tuo viittaus ettei parisuhteissa niin tulla ja mennä, minkä voisi tulkita paheksunnaksi heitä kohtaan jotka ovat eronneet, että voihan se syy olla/pysyä toki olla avioliiton kunnoitus, uskontohan ei tavallaan hyväksy eroamista..
Mutta joo mieluusti voisin lukeakin noita pohdintoja, miksi/millaisia syitä/itsessä olevia tekijöitä on taustalla kun ei voi erota narsistista tai haluaa olla sen narsistin kanssa...
mutta yleensä net on ollu täällä tyyliä, että kun se narsisti on niin ihana ja hyvä seksissä tai että se narsisti on kyennyt noitumaan valtaansa ko. ihmisen niin ettei ihminen itse voi itselleen ja omalle elämälleen mitään.
Että se oma valinta ja sitä kautta vastuu olla/jäädä, sysätään useimmiten ikäänkuin narsistin kontolle, hän on "syypää" uhrinkin omiin valintoihin niiin jäämiseen kuin lähtemiseen...
Noh, tuo toinen kommentti sitten, sivuan sitä sen verran, että eikös se olis vaan hyvä jos narsistit eivät saisi lapsia ja sitä kautta narsistisuus vähenisi..
Kyllä mä vähän ihmettelen täällä, että tunnesidonnaisuus on niin voimakas, että ollan suhteessa, jossa koetaan henkistäväkivältaa, pettämistä, mitätöintiä ja halveksuntaa.
Ja kuitenkin, siihen suhteeseen jäädään vapaaehtoisesti *roikkumaan*, ikään kuin löysään hirteen. Niin vähänkö ihminen arvostaa omaa ainutkertaista elämäänsä. Että sen voi hukata *narsistinpellenä* olemiseen?
"Sellainen ihminen, joka sanoo että älä vingu siinä vaan jätä se sika, ei selvästikään ole koskaan elänyt narsistin kanssa".
Yliyleistäminen on kognitiivinen ajatusvirhe. Meitä narsisteista irti päässeitä on paljon. Mutta ei se ero ilmaiseksi tule, vaan vaatii lujaa tahtoa ja tekoa. Kaikki eivät siihen pysty heikon luonteensa vuoksi. Aina on oleva niitä, jotka ovat mielummin lastuja laineilla kuin kippareita ruorissa.
"Kyllä mä vähän ihmettelen täällä, että tunnesidonnaisuus on niin voimakas, että ollan suhteessa, jossa koetaan henkistäväkivältaa, pettämistä, mitätöintiä ja halveksuntaa."
Niin mikä se tunneside sitten on, pelkoko siitä ettei yksin pärjää ja jos elämä menee "vikaan" ei ole enää ketään jota syyttää vaiko riippuvuus tai jokin sairaalloinen masokismi, itsearvostuksen puute, ei usko ansaitsevansa parempaa...
Vaikeita asioita, tietyllä lailla ymmärrän kyllä sen lähtemisen vaikeudenkin, itsekin tosiaan jälkeenpäin ajatellen pysyin ihan liian pitkään avioliitossa alkoholistin kanssa ja sen vuoksi välillisesti aiheutin vahinkoa myös omille lapsilleni, hekin saivat osansa turvattomuudesta ja pelosta...
Mutta joo, jokainen tapaus lienee yksilöllinen ja ihmisen oma valinta, hän yksin tietää syynsä miksi pysyy suhteessa tai miksi lähti...
Kummallakin osapuolella tuntuu olevan omat kannattajansa, mutta tosiaan oman valintansa pohjalta ei voi yleistäää...
Kun tosiaan on näitä Tirlittanin kaltaisia, jotka uskovat asian olevan näin
"Me narsistien kumppanit emme ole kykeneviä lähtemään. Miksi ei, siihen en osaa vastata."
ja on noita Kuivilla olevan kaltaisia
"Meitä narsisteista irti päässeitä on paljon."
Että molempia löytyy, heitä jotka eivät kykene ja heitä jotka kykenevät ja molemmilla tuntuu olevan "kannattajakuntansa" tällä palstallakin...On niitä jotka kehoittavat lähtemään ja on heitä jotka uskovat/uskottelevat ettei narsistista pääse eroon...
Tässä tuo asia tuli ilmi ny tällä tavalla, kun lähtemään kykenemätön yritti ikäänkuin mitätöidä lähteneen kokemuksen...
"Sellainen ihminen, joka sanoo että älä vingu siinä vaan jätä se sika, ei selvästikään ole koskaan elänyt narsistin kanssa"
Myös huomattavissa moraaliin vetoamista
" Jos parisuhteessa voisi tulla ja mennä mielensä mukaan, niin eihän siinä mitään ongelmaa olisikaan." että ikäänkuin lähteneet olisivat lähteneet kovin heppoisin perustein.
Tiedä häntä mutta uskoisin, että narsistien uhreissa on paljon niitäkin jotka pakenevat suorastaan henkestä edestä tai sellaisia jotka haluavat säilyttää itsekunnoituksensa ja sitä kautta ihmisarvonsa ettei ole mitään syytä vähätelllä lähteneiden kokemuksiakaan...
Ennemmin kannattaisi pohtia niitä omia valintojaan ja niiden taustalla vaikuttavia syitä. Joskus taustalla voi yksinkertaisimillaan olla kyse muutoksen pelosta, siitä että joutuisi ns. itse kantamaan vastuun omasta elämästään.
http://www.hs.fi/ilta/04032015/a1305934109276?jako=0b79719509301900e7546ee2ca57c040&ref=fb-share
Voi olla että itsetunto on mennyt ja tulevaisuuden toivo.arki narskun kansa on niin ankeaa.
Eivät nämä Narsistien parisuhteet pelkkiä surkutarinoita ole....
Totuushan on niin, että jos on ollut narsistin "vuoristoradalla" ja pitänyt puolensa, ei se tavallinen karuselli ole muuta kuin KARU SELLI!
Sellaista ilotulitusta on narsistin kanssa eläminen, ettei tavallisen talliaisen kanssa ikinä. Onhan se myös tylytystä ja kaikkea paskaa mutta olen sitä mieltä, että jos kumppanin itsetunto on kohdillaan ja järki pysyy tallella niin enimmäkseen on ihanaa!
"Totuushan on niin, että jos on ollut narsistin "vuoristoradalla" ja pitänyt puolensa, ei se tavallinen karuselli ole muuta kuin KARU SELLI!"
Pikkusen ny olet kuitenkin epäuskottava, karuselli on mukava laite siihen liittyy iloa, usein musiikkia ja kaikkea muutakin mukavaa, sen vauhdissa on kiva pyöriä ja kun hetkeksi hyppää kyydistä, olo on vähän pökertynyt.
Epäuskottavuus tuli tuosta , että vertasit sitä karuun selliin, josta tulee mieleen pimeä kostea, kylmä loukko, jossa ollaan vankina, ei omasta tahdosta...
Mutta joo, onhan varmaan ihmisiä, jotka tykkäävät naristeista. Vakninkin mainitsee asiasta tähän tyyliin...
"Jotkut sanovat viihtyvänsä narsistien kanssa, ja että he huolehtivat mielellään heidän tarpeistaan ja alistuvat heidän ailahteluihinsa, koska heidät on ohjelmoitu siihen varhaisessa lapsuudessa. He kokevat elävänsä, hehkuvansa ja olevansa olemassa ainoastaan narsistin kanssa. Narsistin läsnä ollessa maailma hehkuu väreissä ja vaipuu hänen poistuessaan harmauteen.
En näe tässä sinänsä mitään "väärää". Testi on tässä: jos joku nöyryyttäisi ja kohtelisi sinua verbaalisti väärin muinaisella kiinalla - kokisitko tulleesi nöyryytetyksi ja kohdelluksi kaltoin? Todennäköisesti et. Jotkut meistä ovat niin mukautuneet narsistisiin Tärkeisiin Ihmisiin (vanhempiin tai hoitajiin), että heille narsistinen väärinkohtelu on kuin muinaista kiinaa, eivätkä he kuule sitä.
Tämä tekniikka toimii, ja se antaa käänteisnarsistin (narsistia kaipaavan kumppanin) kokea vain narsistin kanssa elämisen hyvät puolet: säkenöivän älykkyyden, jatkuvan draaman ja jännityksen, läheisyyden puutteen ja emotionaalisen etäisyyden (jotkut tykkäävät siitä). Silloin tällöin narsisti puhkeaa raivoamaan puhuen muinaista kiinaa. Mitä siitä, kukapa täällä ymmärtäisi muinaista kiinaa, käänteisnarsisti sanoo itselleen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Mutta Vaknin tavoin hieman rohkenen epäillä tuota järkeä kuitenkin. Onhan se toki kivaa kun on kivaa ja se on okoo jos ei muuta halua ja toivon mukaan kyydissä ei ole lapsia...
Itseeni liittyen, kun taustoissa on monenlaista "karusellia", joissa joutunut pyörimään vuosikymmeniä ja niistä tullut paha olo, niin nykyään tykkään enempi siitä tavis elämästä, sekin voi olla tottumattomalle ihan uus kokemus...
Kukin tyylillään elää, toivottavasti tosiaan enimmäkseen on ihanaa, eikä se huonokaan sisällä ainakaan fyysistä väkivaltaa...
Tähänhän jää moni koukkuun, niin minäkin. Kun se vuoristorata on niin kivaa. Jos se nyt edes vähän rakastais mua, näyttäishän se nyt se siltä.
Mutta kun... uskokaa nyt.. hän ei rakasta. Hän ei pysty tuntemaan kyseistä tunnetta. Tiedätte itse varmaan jotakin ensi ihastuksen oireita teineinä... kaukorakkauksia. Narsistin kaikki ns. rakkaukset ovat tällaisia. Hän ei halua mitään fyysistä. Ellei kyse ole pikaseksistä, yleensä narsistit hoitelee nekin itse.
Siinäpä se. Mutta harva on niin rautaisen itsetunnon omaava, että narsistille pärjäisi.
Minä olen pärjännyt jo pari vuotta narsistin kumppanina, mutta olen juopon narsisti-isäpuolen mankeloima, joten toimintatavat on opittu jo ala-asteikäisenä.
Vähän kyllä käy sääliksi (siis vain omasta mielestään -ja nyt jo entistäkin-) pelimies ukkoani. Hän on (oikeasti vain omasta mielestään siis) Jumalan lahja maailman naisille!
Alussa ihmettelin, miten naiset ovat aikaisemmin antaneet kohdella itseään, kuin kynnysmattoa? Miten nainen antaa anteeksi sen, että miesystävä nai 17-vuotiasta tytärtä?
Tai miten nainen ottaa miehen takaisin vaikka mies kerta toisensa jälkeen jättää naisen mennäkseen toisen naisen luo. Siis joka helvetin kerta jollain ihme replalla sisään: nyt vasta huomasin, että sinä olet mun elämäni nainen.... nyt olen varma, että vain sinun kanssasi haluan elää..... vain tosinainen antaa miehelle kolmannen-neljännen- jne mahdollisuuden. Ota minut takaisin ja mennään naimisiin ettei koskaan enää erota jne....
Narsistille pärjää vain narsistin omilla aseilla. Ja unohtamalla hienotunteisuuden.
Jos narsistin kanssa on pakko elää, niin tunteet pois pelistä ja ihan samaa settiä takaisin mitä itsekin saa.
"Jos narsistin kanssa on pakko elää, niin tunteet pois pelistä ja ihan samaa settiä takaisin mitä itsekin saa."
No mä ymmärsin että kyse oli vapaaehtoisuudesta, omasta halusta tuossa "karusellisjutussa, ei pakosta...
En ymmärrä tuota pakkoa, kuin lasten kohdalla jotka eivät voi valita vanhempiaan...
Mitä tulee tuohon, samaa settiä takaisin juttuun, niin itse en ainakaan haluaisi käyttätyä niin. En näe sellaisessa mitään hyvää, itsensä siinä vain rikkoo. Eria asia toki on jos on itsekin luonteeltaan alunperin sellainen, että toisen mitätöinti, halveksiminen, tunteettomuus yms. on ikäänkuin hyväksyttävää toisen kohtelussa ts. ei omatunto kolkuta vaan katsoo sen niinku oikeudekseen...
Etten haluaisi pärjätä narsistin kanssa jos keinot ovat nuo...
Tuon vuoristorata jutun ymmärrän siltä kantilta, että siinähän on niitä suuria tunteita, mukamas rakastetaan ja sitten vihataan, voi sitä sovinnon suloisuutta kun itku silmässä ja nenä räässä vannotaan rakkautta, että sellaiseen saattaa jäädä koukkuun. Vähän samaahan se on alkkiksen kanssa, siinä nuo nousut ja laskut vaan riippuu alkoholinkäytöstä...
Miten niin pikaseksiä? Miten niin ei halua mitään fyysistä??? Minun narsistini on fyysinen eli seksi näyttelee todella suurta osaa suhteessamme.
Tappelemme paljon. Erimielisyyksiä tulee lähes viikottain ja lll maailmansota käydään kuukausittain. Mutta se ei haittaa, sillä se sovintoseksi on ihan parasta.
Tosin meillä ei ole yhteisiä lapsia EIKÄ TULE. Minä en ole "kuoleman vakavissani" tämän miehen kanssa. Osaan ajatella kuin narsisti. Osaan olla kokoajan puoli askelta narsistia edellä. Hän on joskus todella voimakkaasti turhautunut, kun hänen aikaisemmin menestyksekkäästi harjoittamansa kikat eivät menekään minulle läpi.
Minä nauran hänen syyllistämiselleen. Hänen onnettomat yrityksensä mollata minua saavat minut lähinnä huvittuneeksi.
Joku saattaisi äkkinäisesti ajatella, että olen itsekin narsisti mutta en ole. Sen tiedän siitä, etten voinut jäädä hautaustoimistoon töihin, kun eläydyin niin vahvasti asiakkaidemme suruun. Viimeinen niitti uralleni oli, kun nuoripari tuli hakemaan vauvalleen arkkua.
Minun narsisti tuntemukseni tulee vanhimman siskoni miehestä. Luulin nuorena, että niin mulkkua äijää ei voi olla toista. Mutta olin väärässä. Olen tähän ilmiöön törmänny työpaikoilla ja harrastusten piirissä.
Narsistini entinen vaimo on edelleen aivan pyöriteltävissä. Tunnen sääliä häntä kohtaan. Hän oli alkuun huolissaan minusta, kun olen niin nuori. Sitten hän oli huolissaan ex-miehestään joka on vanha ja nyt hän on huolissaan vähän siitä ja tästä.
Totuus kuitenkin on, että heidän lapsensa eivät moneen vuoteen juurikaan olleet yhteydessä isäänsä. Nyt olen vaatinut, että me vietämme "vkl isä" juttuja ainakin se jokatoinen viikonloppu ja lomilla. Minulla on heidän lapsiin niin pieni ikäero, että en voisi olla äitipuoli mutta olen opettanut muksut laskettelemaan, pelaamaan tennistä ja tytön opetin viime kesänä uimaan kunnolla.
Olen kyllä senkin ottanut huomioon, että jonakin päivänä voin joutua lähtemään lopullisesti.
Kyllä sä vahvasti vaikutat narsistilta. Anteeksi nyt vaan.
Minusta pahinta siinä että jäi narsistin rinnalle oli oman luonteen muuttuminen (saastuminen). Se oli jonkinlainen psyykkinen metamorfoosii. Kadotin itseni. Kauniit luonteenpiirteet hävisivät ja tilalle tuli vähemmän kauniita. Muistutin yhä enenevässä määrin narsistia. Terapiassa näitä sotkuja sitten purettiin. Kesti vuosia palautua omaksi itseksi. Liian kova hinta siitä että jäi.
"Osaan ajatella kuin narsisti. Osaan olla kokoajan puoli askelta narsistia edellä."
Niin selviytyjän suhde näyttää olevan kilpailua ja hän kokee olevansa ikäänkuin niskan päällä siihen narsistiin nähden.
Lisäksi riitoja on paljon, mutta ne koetaan ikäänkuin positiivisiksi, koska ne sitten päättyvät siihen loppuhuipennukseen/sovintoseksiin...
Eihän tuossa mitään jos itse on itseensä ja parisuhteeseensa tyytyväinen. Pikkusen jäin kyllä miettimään tuota jonkinlaista itsekorostuksen tarvetta ja aikas dramaattisen esimerkin vetäisit todisteeksi siitä ettet ole narsisti...
Mitä tulee tuohon suruun eläytymiseen, niin joskus toki voi käydä niinkin, että sitä samaistuu niin sen toisen asiaan, että se sivulllisen suru saattaa saada jopa suuremmat mittasuhteet kuin hänen joka sen henkilökohtaisen menetyksen kokee...
"Testi on tässä: jos joku nöyryyttäisi ja kohtelisi sinua verbaalisti väärin muinaisella kiinalla - kokisitko tulleesi nöyryytetyksi ja kohdelluksi kaltoin? Todennäköisesti et. Jotkut meistä ovat niin mukautuneet narsistisiin Tärkeisiin Ihmisiin (vanhempiin tai hoitajiin), että heille narsistinen väärinkohtelu on kuin muinaista kiinaa, eivätkä he kuule sitä."
Minulla on tuohon myös toinen näkökanta. Joku voi menettää periaatteessa todellisen kiinnostuksensa ihmisiin, jotka alkavat puhumaan pehmeitä ja hourimaan, kuten sen "muinaiskiinan" voi myös tulkita. Sellaisia älyttömyyksiä suustaan päästävää ihmistä ei ota enää henkisesti todesta...
Narsisti on kuitenkin jo tuossa kohdassa hurmannut ja huumannut uhrinsa, kun hän alkaa noita houreitaan syytää. Onhan täysin ymmärrettävää, että kun uhri paremmassa arvostelukyvyssään kuulee moisia houreita ja ne sisällään houreiksi ajattelee, niin tietenkin uhri on silloin narsistia fiksumpi... Eli ei se narsistin puhe ole mitään muinaiskiinaa, jolla muinaiskiinalla saatetaan sanoa tosia asioita, vaikka sitä ei ymmärrettäisi.
Narsisti on myös toisten silmissä alun alkaenkin henkilö, joka on ennemminkin varautuneen tarkkailun alla kuin vanhemman roolissa, johon omahyväinen Vaknin narsistin ilman muuta asettaakin. Tämä on yksi niistä kohdista, joissa minulla ei ole samaa näkemystä Vakninin kanssa.
Myös
En uskoakseni ole narsisti. Olen kyllä ottanut narsistiset puolet itsessäni käyttööni. Mutta se on äidiltäni opittua. Hän eli narsistisen miehensä kanssa luovien meidän lastensa ja miehensä välissä.
Nyt vasta tajusin tätä kirjoittaessani, että toistan lapsuudestani opittua mallia. Narsistin metkut on kaikki tuttuja. Mikään ei tule täytenä yllätyksenä. Päinvastoin, kaikki on jo lapsuudessani koettua.
Se että jään tähän suhteeseen, johtuu osaltaan siitäkin että en tunne olevani alakynnessä tai heikompi.
Päinvastoin. Pelaan narsistin peliä ja olen siinä jopa parempi, kuin narsisti itse.
"Se että jään tähän suhteeseen, johtuu osaltaan siitäkin että en tunne olevani alakynnessä tai heikompi.
Päinvastoin. Pelaan narsistin peliä ja olen siinä jopa parempi, kuin narsisti itse."
Niih, jassoo, pitääkö tuo ny tulkita sitten niin, että olet itsekeskeisempi, ristiriitaisempi, epäluotettavampi, kontroilloivampi, parempi petkuttamaan, valehtelemaan, manipuloimaan, alistamaan kuin narsisti ikään...
Joitain narsistin ominaisuuksia mainitakseni...
Jos noin on, niin tottahan tuo ettet koe olevasi alakynnessä ja heikompi pitänee varmaan paikkansa...
Voihan sitä pitää selvitymiskeinona, uskoisin että se on sitä narsistillekkin ja hänkin ajattelee sinun laillasi olevansa parempi...
"Se että jään tähän suhteeseen, johtuu osaltaan siitäkin että en tunne olevani alakynnessä tai heikompi. "
Ok. Jäät siis suhteeseen kuin suhteeseen, jossa et koe olevasi alakynnessä??? Oletko koskaan ajatellut asettaa partnerille muita kriteereitä, kuin että hän on tavalla tai toisella riittävän heikko ettet sinä ole alakynnessä? Onko kuinka harvinaista, että sinä et ole alakynnessä?
"Päinvastoin. Pelaan narsistin peliä ja olen siinä jopa parempi, kuin narsisti itse."
Narsismi on säälittävä vamma, jonka kantaja ei pysty elämään normaalia elämää... Ja siinä sinä olet siis parempi...? Haloo!
"Tappelemme paljon. Erimielisyyksiä tulee lähes viikottain ja lll maailmansota käydään kuukausittain. Mutta se ei haittaa, sillä se sovintoseksi on ihan parasta."
Tuo viimeistään saa minut epäilemään, että kumppanisi ei todellakaan ole narsisti. Hänellä saattaa olla jotain vaikka enemmän jonkin kehitysvamman suuntaista, jos jotain on vialla pahasti ja on kovin lapsellinen...
Narsisti ei osaa riidellä nimittäin... Heillä ei ole sitä kykyä samaistua toisen näkökulmaan, jota riiteleminen edellyttää, jos vielä päättyy sovintoseksiin. Narsisti päätyy riidan päätteeksi jonkun muun sänkyyn lähes poikkeuksetta.. Ei kestä sitä peilausta, minkä riita aiheuttaa. Sen ymmärtääkin helposti, jos tajuaa narsistmista syvällisemmin. Narsistilla ei niitä omia positiivisa tunteita ole ja hän odottaa aina miellyttävää peilikuvaa. Ei suinkaan jää riitelemään. Toisinaan ottaa kyllä negatiivisen huomion lähteenä ja voi toki tulla sänkyyn saatuaan haukut esim. puhelimessa, kun on kokenut narsistiinsa kohdistuneita iskuja ja saa ne noin paikattua...
Suoranaisessa riidassa kuitenkin täytyy kestää kovaa kritiikkiä ja se ei todellakaan ole narsistin laji.
"Suoranaisessa riidassa kuitenkin täytyy kestää kovaa kritiikkiä ja se ei todellakaan ole narsistin laji."
Niin, olen tavallaan samaa mieltä tuosta, etten usko narsistin osaavan riidellä, sillä tavalla mitä itse ajattelen riitelyn olevan, mutta tuos kun tarkistelin asiaa, niin ehkä tuossa tapauksessa sitten on kyse siitä narsistin raivosta ja nimenomaan siitä räjähtävästä raivosta..
"Narsistinen raivo
Narsistinen raivo ei ole reaktio stressiin eikä väsymykseen - se on reaktio heidän kokemaansa vihjailuun, loukkaukseen, kritiikkiin tai erimielisyyteen.
Raivo voi saada monia muotoja, mutta se on useimmiten:
I. Räjähtävä - Narsisti leimahtaa, hyökkää jokaista lähellä olevaa vastaan, aiheuttaa vahinkoa esineille tai ihmisille, ja on poikkeuksetta verbaalisti ja psykologisesti väkivaltainen"
Mikä dramaattinen tapahtuma/suuret tunteet ja adrenaliini sitten saattaisi johtaa ns. sovintoseksiin jossa voisi viitteitä täällä esiin nostetusta sadomasokismista, että toisen pitää ensin lyödä ja toisen saada kokea kipua, kiihottuakseen seksuaalisesti...
Joo ei tiedä, meitä ihmisiä on niin monenlaisia
Itsekin olen ollut huono riitelemään, vältellyt konflikteja, mutta nykyään sekin sujuu paremmin ja tietää ettei riitely uhkaa parisuhdetta vaan siinä oppii paljon niin itsestä kuin toisestakin...
Tosiaan kokemuksia on ns. sovintoseksistäkin, vaikka ei varsinaisesti riideltykään, minä taisin ensi pillahtaa itkuun silkkaa väsymystäni ja siihen sitten liittyi anteeksipyytelyä ja anteeksiantoa, yhteisiä kyyneleitä, yhteistä räkää, lupauksia, rakkauden vannomista yms.. ja seksiä jolla lupaukset sitten ikäänkuin sinetöitiin...
Näin jälkeenpäin kokemusta muistellessa tulee mieleen että ikäänkuin kaksi hukkuvaa yrittivät pysyä pinnalla takertumalla toisiinsa ja molemmat huijasivat itseään uskomalla turhiin lupauksiin ja niin päästiin taas viikko eteenpäin...
Lainaus linkistä joka jo toisaalla olevaan aloitukseenkin aiheesta laitettu...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
""Tappelemme paljon. Erimielisyyksiä tulee lähes viikottain ja lll maailmansota käydään kuukausittain"
Tuo vain on aivan eri asia, kuin narsistin impulsiivinen raivo, josta minullakin on kokemusta oman narsistini kanssa. Narsistin impulsiivinen raivo ei siedä vastaväitteitä, eikä sitä voida missään nimessä kutsua riidaksi... III maailmansota sisältää jo valtavan määrän ainesta, ja ymmärrän sotaa muistuttavan riidan kyllä aivan toisin. Narsisti on ihan erilainen. Sen kanssa ei sellaista vastavuoroa synny...
Narsistin hyökkäys on agressiivisuudessaan ja henkisessä väkivaltaisuudessaan sitä luokkaa, että kun sen läheisyydessä ihminen on, niin lähinnä voi tulla pissat housuun. Kokemusta on. Sitä ei missään tapauksessa voi kutsua riidaksi.
Olen raivonnut kyllä narsistilleni puhelimessa. Narsisti vastaa raivoon hetken mietittyään, yleensä yrittäen muuttaa uhrinsa kannan. Kaikesta kuulee, että hänen ainoa tavoitteensa on selviytyä voittajana. Taustalla on kehoitus uhrille, että tämä ymmärtäisi parhaansa.
"I. Räjähtävä - Narsisti leimahtaa, hyökkää jokaista lähellä olevaa vastaan, aiheuttaa vahinkoa esineille tai ihmisille, ja on poikkeuksetta verbaalisti ja psykologisesti väkivaltainen"
Leimahdus, väkivalta... se kuvaa sitä ilmiötä. Siinä tulee uhrille selväksi, että ei ole oikea hetki väittää vastaan.
Oma narsistini raivostui auton ratissa, kun minä istuin vieressä. Auto meni liikenteessä poikittain ja renkaat kiljuivat.
Noissa olosuhteissa ei synny kolmatta maailmansotaa.
"Narsisti ei osaa riidellä nimittäin... Heillä ei ole sitä kykyä samaistua toisen näkökulmaan, jota riiteleminen edellyttää, jos vielä päättyy sovintoseksiin. Narsisti päätyy riidan päätteeksi jonkun muun sänkyyn lähes poikkeuksetta...".
Eromme jälkeen sain säännöllisesti "Panettaako?"-tekstiviestejä narskultani. Konteksti oli outo, sillä välillämme ei ollut enää intiimiä kanssakäymistä. Ymmärrän nyt, että saattoi johtua pahoista riidoista uuden ystävättären kanssa :) :) :)
On turhauttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, miten vain muutama matalan älykkyysosamäärän omaava kommentoija pilaa koko keskustelun tason.
Tähänkin keskusteluun on osallistunut ihmisiä, joilla selvästi on omakohtaista kokemusta narsistista. Sitten on nämä (ehkä itse narsistit), jotka aggressiivisesti kumoaa kaiken, kuten narsistin diagnosin, suhteen toimivuuden ja onnellisuuden.
Koitettaisiinko pysyä aiheessa, joka siis on "Narsismista syväluotaavasti".
Aihe on kiinnostava ja käsittääkseni laajaa ihmisjoukkoa koskettava. Yksi narsisti vaikuttaa kymmenien ihmisten elämään työn ja suhteiden kautta.
Itse joudun joka arkipäivä työn merkeissä narsistisen esimiehen manipuloimaksi. Olisi kiva oppia narsistisesta persoonallisuushäiriöstä lisää ihmisiltä JOILLA ON AIHEESTA KÄYTÄNNÖN KOKEMUSTA!
Minulla myös samanlainen kokemus, kuin eräällä kommentoijalla joka ihmetteli miten voi kaksi ihmistä olla kuin identtiset kaksoset, vaikkei heillä ole mitään sukulaisuutta.
Minun nuoruuden harjoittelupaikassa esimies toimi aivan samoilla metodeilla, kuin nykyinen esimieheni. Vähätellen, mollaten, pakkaa sekoittaen, valehdellen jne.
Eli se kommentoija, joka sanoi että ainoastaan lapsi joutuu pakosti jäämään narsistin vaikutuspiiriin, ei selvästikään ole ollut narsistin alaisena.
Työpaikan vaihto olisi ratkaisu, mutta tässä työllisyystilanteessa se ei tule kysymykseenkään, joten narsistin terrorisoitavana on pakko olla.
Siksi olisi kiinnostavaa kuulla selviytymistarinoita. Miten narsistin saa "systeemistään" pois, kun astuu kotiovesta sisään?
Esimerkiksi tänään narsistinen esimiehemme myöhästyy, sillä kello on 9.00 eikä hänen autonsakaan vielä ole parkkipaikalla.
Hän tulee sisään ja alkaa kuulustelemaan meitä rästitöistä. Hän raivoaa että eikö täällä saada mitään aikaan, jos hän ei ole paikalla. Sitten hän epäilee, että olemme kaikki tulleet myöhässä töihin jne....
Narsistin kanssa elävä osaisi varmaan neuvoa miten tähän pitäisi suhtautua. Miten työskentelyrauha saataisiin säilymään, vaikka harmittaa epäoikeuden mukainen kohtelu.
Niih, jassoo, pitääkö tuo ny tulkita sitten niin, että olet itsekeskeisempi, ristiriitaisempi, epäluotettavampi, kontroilloivampi, parempi petkuttamaan, valehtelemaan, manipuloimaan, alistamaan kuin narsisti ikään..
Olen parempi petkuttamaan ja manipuloimaan. Valehtelemaankin, sillä narsistini ei tiedä niitä kaikkia metodeja joilla häntä kontroloin. Siis olen myös kontroloivampi.
En ole itsekeskeinen, ristiriitainen, epäluotettava enkä alistava. Otan huomioon aina ensin muut. Hoidan huushollin, teen ruokaa muiden mieltymysten mukaan. Minulla on rauha itseni kanssa. En teeskentele tunnetilojani. Olen myös luotettavaksi luonnehdittu. Ihmiset siis luottavat minuun. Enkä ole alistava. Tasa-arvo -niin lapsi-vanhempi kuin parisuhde kuvioissa- on minulle ainoa tyydyttävä tapa elää.
Toteutan joitain narsistin metodeja, tietäen että ne eivät ole minun ajatusmaailmaani mutta niin vain on mielestäni pakko tehdä. Jotta voin käytännössä osoittaa narsistille, että halutessani myös minä osaan olla vittumainen. Mutta tuon siis selvästi ilmi, että teen niin vain narsistin vuoksi. Että se ei ole minua itseäni.
"Eromme jälkeen sain säännöllisesti "Panettaako?"-tekstiviestejä narskultani. Konteksti oli outo, sillä välillämme ei ollut enää intiimiä kanssakäymistä. Ymmärrän nyt, että saattoi johtua pahoista riidoista uuden ystävättären kanssa :) :) :)"
Aivan. Tuollaista niiden kanssa on. Juuri tuollaisten yhteydenottojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Narsisteista ei koskaan tiedä, kenelle oikeasti niiden kommentit ja puheet on osoitettu. Yleensä se kaikki mitä puhuvat ja jauhavat on keskimäärin jollekin muulle.
Mutta narsisti toimii noin kun kerroit. Ns. takaisinvonkaussoittoja tulee tasaisesti kun narsisti riitaantuu yhä uusien ja uusien kumppaneidensa kanssa.
"Narsistin kanssa elävä osaisi varmaan neuvoa miten tähän pitäisi suhtautua. Miten työskentelyrauha saataisiin säilymään, vaikka harmittaa epäoikeuden mukainen kohtelu."
Aluksi minun kommenttini halvekuntaasi. Olen tuntenut oman narsisti-psykopaattini jo kymmeniä vuosia ja nyt vuosia olen tutustunut tähän aiheeseen... Sinä olet kyllä niitä ainoita ihmisiä minun elämässäni, jotka ovat matalan älykkyysosamäärän minulla havainneet. Testit yleensä kertovat toisen suuntaista... Mutta ehkä sinulla on käytössäsi uusimmat menetelmät ja pystyt luotaamaan syvemmältä.
Kommenttini oli aivan selvästi suunnattu eräälle, joka kertoi parisuhteestaan. Että voisitko itse pysyä asiassa. -Tämä oli ehkä turhan ystävällismielinen vastaus sinunlaisellesi brontosaurukselle, jonka mielestä ilmeisesti kaikki ovat enemmän tai vähemmän narsisteja.
Minulla on ikävuosia jo sen verran, että minun työelämäänikin narsistit ovat ehtineet pilata jo huomattavasti pitempään kuin monen muun. Ovat pilanneet työpaikkoja, pakottaneet jopa ammatinvaihtoonkin. Olen vain paennut, koska mitään apua noihin ei mistään saa. Ovat yleensä täydellisesti kietoneet lonkeroihinsa koko työpaikan ja usein myös kaikki ulkoiset vaikuttajat. Jos eivät vielä kun ulkoinen vaikuttaja tulee paikalle, niin hetken kuluttua kuitenkin.
Ja sinulle Työrauha: tulen edelleenkin kommentoimaan tekstejä, vaikka kaikki eivät kaikista kommenteistani pidäkään. Kannattaa hankkia oma blogi, jos tahtoo kontrolloida enemmän. Tämä on matalankynnyksen kirjoituspaikka ja siinä on juuri tämän foorumin voima.
-totuus ennen miellyttämistä-
"On turhauttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, miten vain muutama matalan älykkyysosamäärän omaava kommentoija pilaa koko keskustelun tason."
Ja sen jälkeen:
"Sitten on nämä (ehkä itse narsistit), jotka aggressiivisesti kumoaa kaiken, kuten narsistin diagnosin, suhteen toimivuuden ja onnellisuuden."
Eli miten nämä kaksi toisensa kumoavaa lausetta sopivat saman kirjoittajan tekstiin? Jälkimmäinen lause osoittaa, että kirjoittaja ei tiedä ainakaan narsismista ja parisuhteesta tirin taria. Kannattaisiko kirjoittajan pysyä vain siinä omassa aiheessaan, mikä ilmeisesti on narsisti työtoverina/työpaikalla? (Kysymys on retorinen)
Selvityneelle
"Tasa-arvo -niin lapsi-vanhempi kuin parisuhde kuvioissa- on minulle ainoa tyydyttävä tapa elää."
Niin jäin miettimään tuota lausettasi ensinnäkin siltä pohjalta, että aiemmin toit voimakkaasti esiin, että olet parempi kuin narsisti...
Miten sana tasa arvo sopii mielestäsi noihin kuviohin, jos toinen on parempi, niin silloin tuskin ollaan tasa arvoisia ja käsittääkseni manipulointiin, valehteluun, petkuttamiseen jne. liittyy oleellisena osana teeskentely...
Toisaalta tuot esiin, että sinun täytyy toimia tietyllä tapaa, valehdella, mainipuloida, petkuttaa ja kontrolloida narsistiasi ja samalla puhut siitä ettet teeskentele tunnetilojasi ja pidät itseäsi luotettavana...
Miten liität luotettavuuteen nuo mainisemasi asiat, teeskentelyn, manipuloinnin, petkuttamisen...
Niin kerrot tekeväsi tuota kaikkea vain narsistin vuoksi ts. olet jotain muuta kuin oma itsesi hänen vuokseen...
Miksi ihmeessä? Saadaksesi pitää sen miehesi?
Työrauha nimimerkille vinkkaan tuossa toisessa ketjussa olevaa linkkiä joka käsittelee nimenomaan hänen asiaansa...
Linkin asiantuntijana aihetta kommentoi joku Markus Lustig, joka tekstin mukaan on Narstien uhrien tuki ry:n hallituksen jäsen, että sieltä voisi saada asiantuntijan apuja ja neuvoja omaan tilanteseen/erityisesti työpaikkakiusaamisjuttuihin liittyen...
Tuossa nyt jonkin verran aihetta googlettelin ja löysin muutamia sivuja joista voisi myös apua saada tuon mainitsemani narsistien uhrien tuki ry:n lisäksi
http://tyopaikkakiusatut.net/
http://www.tyso.fi/
Tuolla toisaallahan aihetta sivuavassa aloituksessa toinkin jo julki, ettei minulla ole henk. koht. kokemusta asiaan ja olen kyllä se henkilö joka mielipiteenään toi julki, että vain lasten on pakko olla ja sopeutua siihen narsistiin kun vanhempiaan ei voi valita...
Mutta olen kyllä tietoinen asiasta, että
"Tänäkin aamuna monet suomalaiset menevät töihin työpaikalle, jossa kiusataan. Kaikkein epäonnisimmat avaavat oven konttoriin tai tehtaaseen, jossa työskentelee myös narsisti. Siellä yksi henkilö on luonut työyhteisöön pelon kulttuurin, ja sanomisten varominen on arkipäivää. Siellä huomio pyörii yhden ihmisen ympärillä."
Ymmärrän kyllä huonon työmarkkinatilanteen, mutta toivoa sopii ettei se ikuisesti kestä ja muutenkin eihän sitä tiedä josko siitä huolimatta tärppäisi, että aina kannattaa yrittää muutakin kuin miettiä pelkästään keinoja millä selvitä kiusaajan kanssa...
Narsistisesta suhteesta käytetään usein ns. ”sammakkovertausta”. Sammakko, uhri, laitetaan aluksi viileään veteen. Lämpötilaa nostetaan hiljalleen johon sammakko tottuu. Jos sammakko meinaa hypätä keitinvedestä, koska se on liian kuumaa, niin lämpötilaa vähän lasketaan, ettei sammakko lähtisi. Pikkuhiljaa lämpöä lisäämällä sammakko keittyy elävältä koska ei tunne kuumaa.
Teidän yhteiselämä muistuttaa valtasuhteeltaan taistelutannerta ”sinä vastaan minä”, jossa osapuolten välinen vuorovaikutus perustuu vaihtelevasti sadomasokistiseen alistumiseen ja alistamiseen. Ulkopuolisen on vaikea erottaa kumpi on narsisti ja kumpi on uhri sillä roolit vaihtuvat tilanteiden mukaan.
Tönitte vuorollanne toisianne keitinveteen - ainoana tavoitteena saada vastustaja hengiltä.
Kyllä.Pahin koukku on sääli vaikka totuus on ettei narsku tunne on ehkä korkeintaan vähän "jumissa".Särkevin silmin sääliä haetaan myös muilta.Normaali ihminen tekee niin vain äärimmäisen vaikeassa tilanteessa.Narskun puoliso kyllä kokee häpeää että antaa nöyryyttää itseään.Koettakaa ymmärtää se että itsearvon säilyttääkseen parisuhteessa olevan on kiellettävä uhrina olonsa sillä se suojaa omanarvon tuntoa ja toisekseen koska puolustautumatta narsku saa suurimman voiton.Vasta kun on joko päässyt yli tai pois voi myöntää ne kamaluudet.
Valaistuneelle:
"Ja jos varallisuuteni alkaa valumaan narsistin kuluihin enemmän kuin satasissa kuukausitasolla, pysäytä se!
Ilmeisesti meidän tämänhetkinen "onnellisuuskin" johtuu vain siitä, että olen saamassa perinnön, josta narsisti luulee jotain kostuvansa. "
Narsistin ykköasia pitemmissä suhteissa on raha tavalla tai toisella. Nykyisen omaisuuden kärkkyminen ja hyväksikäyttö, jota sinunkin narsistisi tekee. Oleilee mökilläsi.
Psykologisi puhuu outoja! Minkä ihmeen takia sinun on odotettava, että sitä omaisuutta valuu hullun narsistin pusiin satasia. Miksi sitä valuu yleensä ollenkaan?!
Narsisti on siellä missä kuollaan tai sairastetaan vakavasti. Niissä tilanteissa saattaa valua murusia tai ehkä enemmänkin... tavalla tai toisella.
Minä olen luopunut kuvatunlaisesta seksioperoijasta ja rakkauslausetaitajasta, koska katson, että elämä vapaana moisesta pimilyksestä tuo kaikkea tuota runsaimmin mitoin eri väreissään ja muodoissaan. Narsisti pimentää koko muun taivaan ja on oman taivaansa ainao valopilkku luonnollisestikin.
Kaikki tuo niin narsistia niin narsistia.
"Narsisti on siellä missä kuollaan tai sairastetaan vakavasti. Niissä tilanteissa saattaa valua murusia tai ehkä enemmänkin... tavalla tai toisella." Tämä(kin) on niin totta! Perinnöt ja omaisuuden valumat kiihottavat näitä häröilijöitä. Erään narsistirouvan mies ymmärsi tilanteen sinniteltyään pitkään liitossa. Hän jätti perinnön väliin siirtäen sen lapsilleen. Hän otti myös avioeron. Nyt ex-rouva yrittää nautiskella entisen puolisonsa perinnöistä aikuisten lastensa kautta. Kun toisen sekopäärouvan mies yritti erota, vaimo teki jotain, minkä vuoksi ero jäi aikeeksi. Pian tämän jälkeen mies sairastui vakavasti ennen kuin ehti saada huomattavaa perintöään. Myös vapaaehtoistyö houkuttaa luonnehäiriöisiä. Mikä onkaan parempi keino hankkia vähän ylimääräistä, kuin käydä vaikkapa pitämässä seuraa yksinäiselle vanhukselle, joka tarvitsee apua pankkiasioinnissa ja omistaa antiikkihuonekaluja? Vanhuus, sairaus ja raha todellakin herkistävät narsistien tuntosarvet.
"Hän oli jossain vaiheessa ollut jo niin epätoivoinen, että ajatteli kokeilla suhdetta miehen kanssa, kun kukaan nainen ei tuntunut ymmärtävän häntä!"
Narsistit vetoavat tyypillisesti uhreihinsa kertomalla epätoivoisuudestaan. Tavallisia ovat itsemurhauhkailut, jotka tulevat kuvaan siinä vaiheessa, kun uhrin näkökulmaa hiotaan narsistille sopivaksi. Uhrin näkökulmanhan tulee kattaa koko narsistin elämä kehdosta hautaan. Onhan urhi erottamaton osa narsistia.
Tuota homosuhdetta meillä ei vielä olekaan koitettu... ehkä se ei meillä menisi läpi ollenkaan. Tosin voin hyvin kuvitella, että tämäkin saattaisi jollekin kaukana asuvalle heilalle tuollaistakin satuilla... että jutut eivät kulje... Kukapa sitä noin epätoivoista vetoa itsestään kertoisi ihan keksittynä... muu kuin narsisti ;)
Joudun tosiaan käyttämään arveluttavia keinoja suhteessani narsistiin. Sellaisia keinoja, joita ei tavallisessa suhteessa käytetä.
Mutta tarkoitus pyhittää keinot.
Pohjimmiltaan tarkoitukseni on vilpitön. Narsistini voi paremmin, kun olen hänen kanssaan. Myös minä saan suhteesta tyydytystä.
Kuten sanottu, narsisti osaa olla hurmaava ja huumorintajuinen. Hän on myös älykäs.
Hänen kanssaan ei aika todellakaan tule pitkäksi.
En aio hukata minuuttani. Enkä luovu sukulaisistani enkä ystävistäni.
"Pohjimmiltaan tarkoitukseni on vilpitön. Narsistini voi paremmin, kun olen hänen kanssaan. Myös minä saan suhteesta tyydytystä. "
Niin saat tyydytystä käyttäessäsi kyseenalaisia keinoja(valehtelu, manipulointi, kontrollointi) hallitaksesi toista ihmistä, saadaksesi hänet käyttätymään tietyllä tavalla ja on toki loogista ettei ihminen pure ruokkivaa kättä
Sanot että narsistisi voi paremmin kun olet hänen kanssaan, toisin sanoen otat siitä "kunnian" itsellesi, mikä viittaa johonkin sellaiseen että kokee että on ns. valtaa toiseen ihmiseen, voin ohjailla toista, ja se tuottaa tulosta/toisen ihmisen hyvinvointi on minun ansioitani, mikä tunne toki tuottaa tyydytystä...
Eri asia sitten on, onko todella noin vaiko onko niin, että narsistisi toimii haluamallasi tavalla omista tarpeistaan/hyötynäköhdistaan lähtien ja antaa sinun pitää luulosi/suuruudenhulluutesi siitä, että sinun avullasi hän voi paremmin...
En hevin usko, että jos kyseessä on narsisti, että häntä voi hallita ilman hänen omaa tahtoaan jos ei samalla tyydytä hänen loputtomia tarpeitaan/tarjoa sitä jatkuvaa huomiota. Ymmärtääkseni narsistin kanssa pärjätäkseen pitää ns. antaa loputtomiin, hän määrää tahdin...
Mutta jotenkin minulle ny tulee tunne, että olet riippuvainen tuosta narsististasi joka suo sinulle tunteen, että kykenet vaikuttamaan, hallitsemaan ja manipuloimaan toista ihmistä ts. sinulla on valtaa toiseen ihmiseen...
Mutta joo, elämäsi ja valintasi on omasi, etten minä sillä kun kerran itsekin olet tyytyväinen siihen. Uskon kyllä että kaltaisia on muitakin, itselläkin on kokemusta luuloista että olen hyvä ihminen ja pystyn "parantamaan" toisen ihmisen...
Mikä johti omaan henkilökotaiseen loppunpalamiseen ja pohdintaan siitä mikä, kuka, millainen ihminen minä olen, ihan itsenäni, ilman sitä toista autettavaa/paranettavaa.
Jotensakin se oli tosi helpottavaa oppia, että maailma pyörii, ihmiset elävät/jatkavat elämäänsä/pärjäävät ilman minuakin ja minäkin saan olla sellainen kuin olen eikä minun tarvitse enää sinun tavallasi toimia itselleni vieraalla tavalla tunteakseni itseni tarpeelliseksi...
Loppuun kysymys, siteerasit että tarkoitus pyhittää keinot
Mikä on tarkoitus, tässä tapauksessa, mihin pyrit
Hyviä pohdintoja sinulta Yhteenlaskutoimitus. Minäkin jäin miettimään tuota perimmäistä tarkoitusta, rakkaus se ei voi olla, ehkä kosto ja/tai hyvitys taustalla kuitenkin lapsuudentraumat.
"En aio hukata minuuttani. Enkä luovu sukulaisistani enkä ystävistäni."
Kaikesta voi päätellä, että pelissä keikkuu paljon.
Sinun minuutesi, läheisesi, muutkin ihmiset... Nimimerkkisi "selviytyjä"... olet kuin myskyävällä merellä ja pitelet kiinni pelastusrenkaasta.
Minä pidin omasta narsisti-psykopaatistani, koska hän oli hurmannut minut lähes täysin ja hormoonini vaativat 110:llä minua olemaan hänen kanssaan. En voinut olla kokoajan miettimättä, kuinka valtavan kaunis hän oli. Hän oli myös sängyssä täysin lyömätön.
Tiedoksi: kun lopulta luovuin hänestä, olin käyttänyt häntä niin paljon seksiin, että se vain yksinkertaisesti riitti. Niin sain lopulta järkeni takaisin. Nyt en olisi sen hassun epelin kanssa enää missään tapauksessa.
-suosittelen sinullekin-
Sekstaa riittävsti ja luovuta, kun olet saanut tarpeeksesi... eri asia on, jos et pysty koskaan ymmärtämään, mistä on kyse.
Narsistisi saattaakin voida paremmin, kun sinä olet kuviossa yhtenä linkkinä, mutta onnellista narsistista ei tule koskaan. Heikäläisillä on juoni koko ajan päällä ja yhdyn yltin ajatuseen siitä, että
"narsistisi toimii haluamallasi tavalla omista tarpeistaan/hyötynäköhdistaan lähtien ja antaa sinun pitää luulosi/suuruudenhulluutesi siitä, että sinun avullasi hän voi paremmin..." -ylt
Taatusti sisältää tuon.
"En voinut olla kokoajan miettimättä, kuinka valtavan kaunis hän oli..."
Niin, joskus ihmettelen miten se on niin vaikeata huomata, se toisen ihmisen todellisuus ja kohdata omat odotukset, niiden epärealistisuus. Varmasti elämä luiskahtaa joillakin jopa psykottisoireiseksi tms.
"elämä luiskahtaa joillakin jopa psykottisoireiseksi tms."
Voisitko selventää??? Jos siis rakastuu ja kiihottuu toisen kauneudesta, niin on psykoottisoireinen!? Onko noin?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00025
"Aistiharhat ja oudot kokemukset sekoittuvat menneisyyden muistoihin ja tuloksena voivat olla monenlaiset todellisuutta vääristävät harhauskomukset ja harhaluulot. "
Hmm?
" Psykoottisista tiloista kärsivillä on myös muita oireita, kuten pelkoja, ahdistusta, masennusta ja unettomuutta. Psykoottiset tilat voivat olla joko lyhytaikaisia tai pitkäaikaisen tai toistuvan psykiatrisen sairauden vaiheita."
Kyllä tietenkin epäonniseen rakkauteen kuuluu tuota negatiivista jollain tapaa...
En kuitenkaan sanoisi, että kiihkea rakkaus todellisesti kauniiseen henkilöön olisi varsinainen aistiharha tuossa tarkoitetussa mielessä.
Yleesnä rakkaus koetaan suureksi ja kantavaksi voimaksi, joka on kaiken elämän ydin...
Pahaahan tuossa on, että juuri sitä narsistit käyttävät vain hyväkseen. Ihminen tulee petetyksi syvässä kattavassa luottavaisuudessaan kaikkeen hyvään.
Voiko narskun kanssa elää muutoin kuin muuttumalla osaksi hänen sairaita fantasioitaan.Siinä vaiheessa kun tunnet jo hymyn virneestä mitä on taas mielessä on oma terveys vaarassa ellet ole psykiatrian ammattilainen ja huom! ammattilaiset pitävät rajansa.Jotain se syö lopullisesti kun lähtee narskun juttuihin mukaan.Rakastavat muuten väittelyitä.
""Loppuun kysymys, siteerasit että tarkoitus pyhittää keinot
Mikä on tarkoitus, tässä tapauksessa, mihin pyrit""
Selviytyjä vastaa:
En ensiksikään kuvittele, että narsisti paranee. Ei tod. sillä narsismi vaan pahenee ja lisäksi jopa raaistuu, kun narsisti vanhenee. Tiedän sen omasta isästäni.
Vasta nyt tajuan minkälaisen urakan äitini joutui elämänsä aikana käymään läpi.
Isäni sanottiin olevan alkoholisti. Mutta hän oli outo alkkis, sillä hän ei elämänsä aikana ollut viinan takia päivääkään pois töistä. Hän oli raivohullu juoppo tai huolehtiva perheenisä, tai jotain siltä väliltä. Hän oli väkivaltainen. Nyt sen tiedän, ettei hän ollut alkkis, vaan juopotteleva narsisti. Mutta se siitä.
Minä siis näin jo lapsena mitä narsismi on. Ja miten sitä kontroloidaan. Näin myös sen, miten turhaa on odottaa että narsistilta saa koskaan aitoa rakkautta tai empatiaa.
Mutta narsisti ei ole tyhmä. Narsisti tietää milloin toisen pinna on katkeamassa.
Tuo sammakko-vertaus oli ihan loistava! Kuvaa juuri eloa narsistin kanssa. Tosin minun narsistini ei ole saanut vettä kuumennettua kuumemmaksi pariin vuoteen, kun olen laittanut kovan kovaa vastaan.
Olen toki senkin ottanut huomioon, että narsisti älykkyydessään antaa minun tuudittautua kuvitelmaan, että olisin vahvoilla vaikka todellisuudessa hän kontroloi mitä suhteessamme tapahtuu.
Mutta sen hän tietää itsekin, että hänen elämänsä on huomattavasti paremmalla mallillaan kun minä olen kuvioissa. Nimittäin kun tapasimme hän oli reseptilääkkeiden suurkuluttaja. Nykyään hän on lääkkeetön. Itsemurhaa yrittäneenä (tällä vakavat seuraukset, jotka vaikuttaa hänen loppuelämäänsä) ja sillä myöhemminkin uhanneena, hän ei ole asiaa maininnut yli vuoteen etc. etc.
Ja muistuttaisin vielä, että vaikka minä harrastan mitä petkuttamista ja manipulointia tahansa, en yllä narsistin tasolle ikinä.
Tarkoitus siis on tehdä narsistin elämä mahdollisimman helpoksi ja pitää oma elämäni niin onnelisena, kuin se näillä puitteilla voi olla.
"Ja muistuttaisin vielä, että vaikka minä harrastan mitä petkuttamista ja manipulointia tahansa, en yllä narsistin tasolle ikinä. "
Niin, aiemmin olit sitä mieltä että olit sitä mieltä, että olet siinä petkuttamisessa ja manipulonnissa parempi kuin narsisti ikään, lukee tuolla ylempänä...
Mutta joo, kuten jo sanoin, elämäsi on omasi ja tapasi toimia on oma valintasi, mutta se mitä hieman kritisoin on puheesi tasa arvosta ja vilpittömyydestä...
Mikä mielestäni ei pidä paikkaansa vaan koet itsesi ikäänkuin auttajaksi ja sitä kautta itsesi hyväksi ihmiseksi ja toisen avun tarpeessa olevaksi, heikommaksi ihmiseksi, ettei kyseessä mielestäni ole tasa arvoinen suhde...
Tyydytystä ja onnen tunnetta tuottaa sinulle tuo kuvio, kuvittelet itsesi hyväksi ihmiseksi, tyydyttäessäsi omaa tarvettasi "auttaa" tekemällä toisen elämän mahdollisimman helpoksi...
Mutta joo kaltaisiasi on varmaan paljon ja voihan noin elää loputtomiinkin jos ei väsy, koe itse tarvetta muutokseen ja pelkää tasa arvoisempaa suhdetta, pelkää tunnustaa olevansa itsekin se tavallinen inhimillinen ihminen, heikko, haavoittuvainen ja avun tarpeessa...
En tiedä miksi olet tänne tullut keskustelemaan, saadaksesi lisää vinkkejä narsistisi kontrolloimiseen ja manipuloimiseen. Vaiko yrität tuoda esiin jotain sellaista, että he jotka eivät sinun laillasi "kestä" jatkuvaa henkistä ja mahdollista fyysistäkin väkivaltaa, eivät jaksa/halua uhrata elämäänsä moiseen, narsistin elämän mahdollisimman helpommaksi tekemiseen ovat jotenkin "huonompia" ihmisiä kuin sinä...
Kyllähän ihminen kestää kaikenlaista p*skaa, loukkauksia yms. kun opettelee olemaan varsinkin lapsesta asti tuntematta joka johtaa siihen, että sinun laillasi kykenee jopa nauramaan ja vähättelemään niitä tyyliin ei tunnu missään...
mikä johtaa siihen, ettei aitoja tunteitaan eikä itseään tarvitse koskaan kohdata vaan voi pitää sen oman kaikkivoipaisuusharhansa, olen parempi kuin tuo toinen, hän ei pärjää ilman minua, teen hänestä riippuvaisen itsestäsi eikä minun tarvitse myöntää omaa heikkouttani ja sitä että olen itse riippuvainen siitä toisesta...
No tää ny tämmöstä mun "lätinää" ajatuksia mitä ny komenntiesi pohjalta on syntynyt, todellisuuttasihan en tiedä, mutta laitan ny parikin linkkiä , minkälaisten asioiden pohjalta olen aikoinani omaa tilannettani ja itseäni ihmisenä pohtinut. Toisessa puhutaan enempi ammatikseen auttajista, mutta samat asiat koskevat ihan tavallisia ihmisiäkin jotka ovat suhteessa ikäänkuin auttaakseen toista...
Loppuun tekee mieli laittaa toisen linkin lopusta ajatus...
"-- auttajan ja autettavan varjoista voi muodostua silta pimeyden yli, kun ne pääsevät koskettamaan toisiaan ja tunnistamaan yhteisen ytimensä. Silta rakentuu toisaalta ihmiskohtaloiden pohjimmaisesta samankaltaisuudesta ja toisaalta siitä nöyryydestä, mikä kasvaa oman kuvansa näkemisestä varjossaan."
Josta mielestäni löytyy myös se ajatus, että pohjimmiltaan niin uhrissa kuin narsistissakin on paljon samaa siellä ytimessä , kokemus paremmuudesta toiseen nähden, suuruus/kaikkivoipaisuuskuvitelmat, omien tunteiden kohtaamattomuus, pyrkimys kontroilloida toista, keinotekoinen vahvuus, itsekkyys jne...
http://liikahduksia.blogspot.fi/2013/01/martti-lindqvist-auttajan-varjo.html
Toisesta linkistä kopioin tämän pätkän
"Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, kunhan kunnioittaa myös toisen oikeuksia. Toisen ihmi-sen elämään ja tunne kokemuksiin ei ole oikeus puuttua, ei parisuhteessa, ystävyyssuhteessa, suku-laisuussuhteessa eikä vanhemmilla ole oikeus puuttua aikuisen lapsen valintoihin. Jokaisella onoikeus omaan minuuteen. Toisen ihmisen päätöksiä on kunnioitettava. Jokaisella on oikeus päättää omista ihmissuhteistaan ja valinnoistaan"
http://laheisriippuvaiset.com/data/uploads/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf
Että nämä minunkin ny vaan puhetta ja itsekukin ihminen tekee itseään ja omaan elämäänsä koskevat valinnat itse...
En todellakaan koe olevani parempi ihminen, kuin sellainen joka ei kestä narsistin pyörityksessä. Sellainen suhde, joka ei tuo turvallisuutta ja jossa luottamus ei ole 100%, on ihan normaalia lopettaa. Eikä se todellakaan ole heikkoutta vaan normaalin ihmisen toimintaa.
Sitten on meitä hulluja, jotka tietävät, että parempaa ei ole tulossa ja silti jäävät suhteeseen vapaaehtoisesti.
On myös niitä, jotka eivät voi lähteä koska on yhteiset lapset, yhteiset velat, pelko seurauksista jne.
Heitä varten haluaisin antaa oman tarinani luettavaksi. En tiedä, onko se lopulta selviytymistarina. Sekin mahdollisuus nimittäin on, että tämä kaikki vielä räjähtää käsiini.
Kun minä tutustuin narsistiini hän eli yksin, oli masentunut, sairas, alkoholisoitunut ja yrittänyt itsemurhaa.
Tänäpäivänä hän ei ole yksin, ei ole masentunut, on lähes lääkkeetön alkoholin kohtuukäyttäjä EIKÄ ITSEMURHAA OLE MAINITTU YLI VUOTEEN. Aikaisemmin se oli lähes päivittäinen puheenaihe.
Tosin aikaisemmin se sai minut todella pois tolaltani. Sittemmin aloin vastailemaan hänelle samalla mitalla, kuin hän minulle sanoi sen ainoan kerran kun mainitsin tappavani itseni.
Olen viimeisen vuoden aikana saanut osakseni enemmän sitä hilpeätä hurmuria, joka hän osaa olla. Yhtään "hyökkäysraivaria" ei ole myöskään enää tullut.
Hän yritti alkuvuosina pelotella minua, mutta kun olen teini-ikäisenä seissyt kirvestä heiluttavan kännisen narsisti isän edessä silmää räpäyttämättä sanoen ainoastaan että varmista sitten että osut ensimmäisellä kerralla, sillä jos saan tuon kirveen käteeni sinä kuolet varmasti. Senkin tilanteen purki puskuri äitini, joka antoi isälle mahdollisuuden vetäytyä tilanteesta arvokkuutensa kärsimättä. Ja myöhemminhän isä "ei muistanut mitään". Niin kuin ei koskaan, silloin kun oli kännissä riehunut.
Alussa myös minun mieheni esitti muistamatonta. Sitten aloin nauhottaa hänen juttujaan. Minulla on edelleen kattava kokoelma kaikenlaista törkyä, jota hän on suustaan päästänyt.
Voi olla, että se on osaltaan myös rauhoittanut häntä.
On hän sanonut, että en rakasta häntä jos en tuhoa niitä tiedostoja. Olen vain vastannut, että en rakastakaan että mehän olemme yhdessä vain huvin ja urheilun kannalta.
En ymmärrä kun kaikissa ns. narsisti-oppaissa sanotaan, että narsisti vaatii rajatonta ihailua ja rakastamista.
Minun narsistini alkoi kyllä pelittämään ihan toisella lailla, kun ilmoitin hänelle että en rakasta häntä enää yhtään ja me ollaan yhdessä vaan siksi, että on kiva paneskella hänen kanssaan.
Minun näkemykseni mukaan narsisti ei voi kunnioittaa sellaista ihmistä, joka ihailee, rakastaa ja kunnioittaa häntä sillä hänhän ei kunnioita itseään pätkääkään. Eli ihminen, joka sanoo hänelle ettei pahemmin välitä hänestä, nousee arvoasteikossa monta pykälää ylöspäin.
"Minun näkemykseni mukaan narsisti ei voi kunnioittaa sellaista ihmistä, joka ihailee, rakastaa ja kunnioittaa häntä sillä hänhän ei kunnioita itseään pätkääkään. Eli ihminen, joka sanoo hänelle ettei pahemmin välitä hänestä, nousee arvoasteikossa monta pykälää ylöspäin." Tuo voi olla totta. Tosin hurmausvaigee jälkeen vasta.
*hurmausvaiheen
Olen antanut ymmärtää itselleni, että fyysiset narsistit ovat parantumattomasti uskottomia seksiaddikteja ja kaipaavat kovasti vaihtelua seksielämäänsä; yksi partneri ei riitä heille. Mitenkä teillä?
"On myös niitä, jotka eivät voi lähteä koska on yhteiset lapset/.../Heitä varten haluaisin antaa oman tarinani luettavaksi".
Narsisti vanhempana, on pahinta mitä lapselle saattaa sattua. Kuvaamasi kaltainen suhde voi sopia kahdelle aikuiselle, jotka suostuvat elämään vapaaehtoisesti "jaetussa hulluudessa", mutta jos kuvioissa on mukana viattomia lapsia, tuollainen kasvuympäristö on heille erittäin tuhoisa.
"Sitten on meitä hulluja, jotka tietävät, että parempaa ei ole tulossa ja silti jäävät suhteeseen vapaaehtoisesti."
Nyt kun olen päässyt narsistista eroon fyysisesti että psyykkisesti, niin että tuntuu taas tavalliset ymmärtäväiset ihmiset hyviltä. Joskus kun sattuu puhumaan edes muutaman minuutin tavallisen miehen kanssa, niin oikein ihmettelen, että tuohan osaa lukea ilmeitäni ja ymmärtää tunnetilojani äänenpainosta. Ja olla ihan oikeasti kiinnostunut jaksamisestani ja muusta elämästäni.
Ja ihmettelen, että miten se narsisti osasikin näytellä alussa niin suloista ihmistä. Sitten kun hän luuli saaneensa minut ikuiseen pihtiotteeseen, niin ei edes yrittänyt peitellä, ettei kiinnosta mun jutut pätkääkään. Puhuminen narsistin kanssa oli kuin juna olisi puksuttanut eteenpäin. Hän puhui, minä vastasin mutta sillä ei ollut mitään merkitystä.
Että tuntuu hyvältä, kun on kevät ja aurinko paistaa. Että tuntuu hyvältä, että maailmassa on hyviäkin ihmisiä. Ei minun edes tarvitse ketään saada. Voin olla yksin. Pienikin hetki sympaattisen ihmisen kanssa riittää. Aurinkoa myös teille!
Niin tuossa kun tuota selviytyneen ajatuksia luin niin, en tiedä, mieleen tuli sellainenkin ajatus, että ilmeisesti saattaa olla olemassa aikuisia jotka ikäänkuin haluavat lapsille saman kohtalon mitä heillä itsellään on ollut...
Asia ny jollain tavalla liippaa itseänikin. Itse olen lähes isätön lapsi, isäni on kuollut ollessani puoli vuotias, ettei lapsuuden perheessäni ollut isää ja äitikin oli heikko ihminen ja lapsuus oli ny mitä oli...
Mikä sitten johti johonkin sellaiseen asiaan, että kuvittelin, että lasten onni tulee siitä, että perheessä on isä, mikä päähänpinttymä vaikutti siihen, että itsekin "kestin" alkoholistin puolisona liian pitkään, kun en voinut viedä lapsilta isää...
Mutta eihän sitä isääkään voi isäksi ja lasten tueksi ja turvaksi pakottaa jos hän ei itse halua tai ei jostain syystä kykene. Että nykyään olen sitä mieltä, että lapsi voi kasvaa "ihmiseksi" jos hänellä on yksikin ihminen joka rakastaa häntä...
Etten ymmärrä näitä, ollaan narsistin kanssa lasten takia, ikäänkuin lapset tarvitsivat koko aikaiseksi vanhemmakseen sen narsistin/ihmisen joka ei heistä välitä/kykene rakastamaan ja mahdollisesti pilkkaa, ivaa lapsiaankin pahimmassa tapauksessa on väkivaltainen lastakin kohtaan...
Mitäkö siitä seuraa, ehkä lapsista kasvaa tuon selvityjän kaltaisia ihmisiä, jotka ovat sisältä syväjäätyneitä, antavat ymmärtää että he riittävät itse itselleen ja he eivät tarvitse rakkautta, heidän mielestään ilman rakkautta ja aitoa läheisyyttä parisuhdekin sujuu paremmin, mikä mahdollistaa sellaisen suhteen jatkumisen missä rakkaudella ei ole mitään sijaa koska selvityjän omaa komenttia lainatakseni
"Minun näkemykseni mukaan narsisti ei voi kunnioittaa sellaista ihmistä, joka ihailee, rakastaa ja kunnioittaa häntä sillä hänhän ei kunnioita itseään pätkääkään. Eli ihminen, joka sanoo hänelle ettei pahemmin välitä hänestä, nousee arvoasteikossa monta pykälää ylöspäin."
Mielestäni tuo sama koskee häntä itseäänkin, hän tietää ettei narsisti välitä eikä rakasta häntä. Se on hänestä ookoo koska hän ei itsekään rakasta itseään ja sen vuoksi narsisti/rakkaudeton suhde on hänenkin arvoasteikossaan ylhäällä, koska se sopii hänelle itselleen...
Tuossa jo joku sanoikin että aikuisten rakkaudettomat suhteet on ookoo, mutta en ymmärrä sitä jos joku on sitä mieltä, että lastenkin pitää kokea etteivät hänen vanhempansa rakasta heitä vain siitä syystä että vanhemman oma lapsuus on sellainen...
Uskosin ettei kukaan lastaan rakastava vanhempi ole sitä mieltä, että on lapsen parhaaksi että perheessä on narsistivanhempi...
Sitä en tiedä voiko joku ihminen olla niin julma ja ajatella että kun mun vanhemmat ei rakastaneet mua, niin toivon että muutkin lapset saisivat kokea saman, että kostetaan ikäänkuin lapsille vaiko pyritään vaikuttamaan siten että rakkaudettomuudella narsistin kaltaista "valiojoukkoa" kehittyisi enemmänkin ja rakkaus/hyvyys käsitteenä häviäsi kokonaan ja ihmiset tyydyttäisivät vain loputtomia tarpeitaan jopa toisten kustannuksella ja suorittaisivat elämää ja ihmisten arvo mitattaisiin sillä mitä he tekevät tai pystyvät hankkimaan...
"On myös niitä, jotka eivät voi lähteä koska on yhteiset lapset, yhteiset velat, pelko seurauksista jne.
Heitä varten haluaisin antaa oman tarinani luettavaksi. En tiedä, onko se lopulta selviytymistarina. Sekin mahdollisuus nimittäin on, että tämä kaikki vielä räjähtää
käsiini."
No et todellakaan voi kertoa mitään "heitä varten", enkä usko, että sitä teetkään... Jostain syystä vain haet uskottavaa oikeutusta kirjoittaa tapauksestasi.
Voit kirjoittaa tapauksestasi ilman sen kummempia oikeutuksia.
Annan sinulle kuitenkin yhden vinkin:
Mies voi olla psykopaatti. Narsisti-psykopaatti. Psykopaatit pystyvät pitkiin sosiaalisesti kelvollisiin kausiin. Tarinasi tyyppi muistuttaa kovasti minun narsisti-psykopaattiani.
Ja olet oikeassa... tapaus saattaa räjähtää käsiisi, jos et vetäydy ajoissa.
Älä jää suremaan häntä, hän on tyhjä tunteeton ihmisen kuori ja kuvajainen.
Niin, heitän tässä nyt sivusta seuranneena että mielestäni kirjoitat hyvin ristiriitaisesti. Kuinka oikeutat itsellesi diagnosoida toista ja millä perustein?
" heitän tässä nyt sivusta seuranneena että mielestäni kirjoitat hyvin ristiriitaisesti."
Ja minun pitäisi välittää sinun mielipiteestäsi koska...???
"Kuinka oikeutat itsellesi diagnosoida toista ja millä perustein?"
Kun löydät minun tekemäni ja allekirjoittamani diagnoosin jostain, niin vastaan heti kysymykseesi...
"Älä jää suremaan häntä, hän on tyhjä tunteeton ihmisen kuori ja kuvajainen."
Niin edelliseen ristiriitaisuus kysymykseen liittyen,
voi toki pohtia kuka tuo mainittu hän on ?
Mutta joo, jos ny oikein tarinan juonessa mukana pysyin niin nainen tapasi jonkun luuseri miehen(alkoholisoitunut, masentunut, sairas ja itsemurhaa yrittänyt) Miksi hän halusi nimenomaan tuollaisen miehen, sitä tarina ei kerro...
Alkuaikoina mies toki käyttätyi "lajinsa" mukaan, oli törkeä, loukkasi ja nainen sitten nauhoitti nuo törkypuheet, että hän sai jotain faktaa todisteeksi siitä, ilmeisesti myöhempää käyttöä varten, millainen mies oli silloin kun hän astui kuvioihin...
No mies ny sitten ryhdistäytyi kun nainen tuli hänen elämäänsä ja tuki miestä ryhdistäytymisesä, alkoholi ja lääkkeetkin jäi pois. ja elämä ilmeisesti seestyi, kulissitkin saatiin kuntoon, lapsiakin tavattiin naisen vaatimuksesta yms. Että ulkoisesti ainakin kaikki oli hyvin..
mitä sitten tapahtui, jää niinikään arvoitukseksi, muuttuiko elämä tylsäksi, kun mies ei enää ollutkaan alkkis ja reppana, eikä elämässä ollut sitä suurta draamaa mihin nainen oli jo lapsuudessaan tottunut, jolloin nainen halusi palata menneisyyteen ja muistuttaa miestä siitä, mitä kaikkea oon joutunut kärsimään miehen takia ja nauhoitukset todistavat, millainen p'ska mies on, tyyliin ilman minua sinä et olisi tänä päivänä mitään...
Varmemmaksi vakuudeksi hän vielä kertoi miehelle totuuden, ettei rakasta häntä vaan on hänen kanssaan pelkästään huvin ja urheilun vuoksi...
Mikä totuus sitten sai miehen naisen sanoja lainatakseni pelittämään paremmin ts. laittamaan hurmausvaiheen päälle, että nainen saa kokea olevansa haluttu, ihailtu yms.
Niin ohan tässä tarinassa hyvinkin sama juoni kuin yleensä narsistitarinoissa, alkuhan yleensä menee suurin piirtein näin Vakninia lainatakseni
"Ehkä meidän polkumme kohtasivat yksityisemmin. Ehkä minä olen se joka nostin sinut ylös kun olit maassa, annoin sinulle työtä kun olit työtön, näytin sinulle tien kun olit eksyksissä, valoin sinuun luottamusta kun epäilit, sain sinut nauramaan kun olit surullinen, herätin kipinäsi kun olit ikävystynyt, kuuntelin ja ymmärsin sinua, tunnistin sinut siksi joka todella olet, tunsin sinun tuskasi ja löysin vastauksia, ja annoin sinulle halun elää."
Tarinan jatkokin on tyypillinen...
"Mutta voin olla myös sinun pahin painajaisesi. Ensin minä rakennan sinua koska sinä tarvitset sitä. Taivaasi muuttuu kirkkaansiniseksi. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, alan repimään sinua. Sinä annat minun tehdä sen, koska sinä olet tottunut siihen etkä saa sanaakaan suustasi. Olin väärässä sääliessäni sinua. Sinä olet täysin kykenemätön, epäkunnioitettava, epäluotettava, epämoraalinen, piittaamaton, avuton, itsekäs, rajoittunut, inhottava."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Juu ei tiedä kumpiko on kumpiko, onko narsisti jota narsistiksi sanotaan, mutta sen tarinasta voi päätellä ettei tämä ainakaan mikään rakkaustarina ole...
Joku jo aiemmin jossain kohtaa viittasi kosto teemaan. Sitäkin kaiketi nämä narsisti tarinat usein sisältävät, kun vanhemille ei kostaa kärsimiään vääryksiä niin kostetaan sitten jollein toiselle ne lapsuudessa koetut ikävät asiat. Eletään lapsuuden/vanhempien tarina ikäänkuin uusiksi...
Kyllä. Vaknin sanookin että fyysisen narsistin ensimmäisenä lähteenä pysyy vain jos tekee itsensä korvaamattomaksi esim. hyväksymällä pettämisen, suostumalla kolmen kimppaan, ryhmäseksiin tms. tai hankkimalla narsistille seksikumppaneita.
Mutta meillä ei ole pelkoa fyysisestä pettämisestä, sillä narsisti-mieheni on sairaalloisen tautikammoinen. Mutta teoriassa puheiden tasolla jutut on sitäkin villeimpiä.
Kolmansista pyöristä fantasioidaan jatkuvasti ja nettiporno on ahkerassa käytössä.
Hänen aikaisemmat suhteensa ovat järjestään päättyneet pettämiseen. Joko kiinnijäämisen kautta, tai sitten hän on vaihtanut naista.
Sitten hänen sukulaismiehensä sai HIV:n ja siitä järkyttyneenä narsistimieheni lopetti kaiken seksuaalisen kanssakäymisen moneksi vuodeksi. Tavatessamme hän oli elänyt useamman vuoden selibaatissa.
Kun fyysinen narsisti lopettaa seksielämän hän luonnollisesti masentuu, alkoholisoituu ja erakoituu.
Näin oli tapahtunut myös minun kumppanilleni.
Me olimmekin alkuun vain ystäviä. Minäkin olin ollut sinkkuna melko kauan, kun tapasimme. Työkiireet ja totaalinen kyllästyminen tylsiin parisuhteisiin sai minut "parhaassa deittailuiässä" olevan naisen viihtymään parhaiten yksin.
Tarvitsin mökilleni erikoisosaamista, jota narsistimiehellä oli. Vietimme siellä kahdestaan aikaa viihtyen koko ajan paremmin toistemme seurassa, tosin koko ajan nukkuen eri huoneissa.
Pimenevät illat, hyvä ruoka ja juoma, henkevät keskustelut jne. saivat lähentymistä aikaan.
Ja ensimmäinen seksiyö venyikin sitten koko viikonlopun kestäneeksi uskomattomaksi rakastelusessioksi.
Tosin sitä ennen oli ollut kolmas maailmansota ja muutakin kännissä käytyä kärhämää. Narsistille oli ollut itsestäänselvyys, että kun nainen äityi liian "nokkavaksi", alkoi nyrkit puhumaan.
Noo siihenhän minä olin tottunut ja aikoinani päättänyt, etten enää ikinä ota keneltäkään turpiini. Hankin jo melko nuorena erään itsepuolustuslajin Suomen mestaruuden ja kilpailumeriittiä kertyi aktiiviaikoinani enemmänkin.
Säilytin joitain palkintojani mökilläni ja niistä tuli narsistin puolelta sanomista. En kuulemma ollut niin kova mimmi, kuin kuvittelin. Sen ainoan kerran, kun hän on äitynyt fyysiseksi, kuitenkin osoitti hänen olevan väärässä.
"Hänen aikaisemmat suhteensa ovat järjestään päättyneet pettämiseen. Joko kiinnijäämisen kautta, tai sitten hän on vaihtanut naista."
Sama sairaalloisen tautikammoinen mies? Mikä saa sinut uskomaan, että on muuttunut. Tyypillistä narsistien uhreille on syvä usko seksin erinomaisuuteen... ja että se kaikki riittää. Tyypillistä uhreille on, että he tippuvat korkealta ja kovaa...
"Tavatessamme hän oli elänyt useamman vuoden selibaatissa. "
Toivottavasti sinulla on tuosta todisteita, sillä he ovat patologisia valehtelijoita. Valheet verhoavat todellisuuden, eikä uhri käsitä, miksi hän on tullut petetyksi. Ihmeellisä ovat narsistien tiet ja valheet käsittämättömiä...
"Kun fyysinen narsisti lopettaa seksielämän hän luonnollisesti masentuu, alkoholisoituu ja erakoituu."
Sitten tulit sinä ja pelastit hänet... Juuri tuo tarina on uhrin tarina.. lähes poikkeuksetta.. Minäkin pelastin minun narsistini, ja kaikki hänen naisensa olivat pelastaneet hänet. Jokainen omalla vuorollaan ainutlaatuisen pysyvästi ja ikuisesti.. Uskotaan me vain...
"Sen ainoan kerran, kun hän on äitynyt fyysiseksi, kuitenkin osoitti hänen olevan väärässä."
Minäkin tinttasin narsisti-psykopaattiani... hän vain nauroi. Mutta ei se estänyt häntä jatkamasta lajityypillistä elämäänsä, ei mitenkään...
Olen pahoillani, että narsistien uhreille tulee tavallaan vain huonoa uutista, mutta uskon totuuden kertomisen olevan oikein...
Juu en ole koskaan kuullut happy ending tarinoita narsistien uhrien suusta. Joskus joku on ohimennen kertonut, että on kärsinyt narsistihelvetistä vuosikymmenet avioliiton ja lasten vuoksi, mutta ei mitenkään yksityiskohtaisesti kertoen.
Yksi kirjoittaja kyllä kertoi, että on elänyt narsistin kanssa vuosikaudet siten, että narsisti käy kääntymässä kotona ja häipyy taas kuukausiksi. Kirjoittaja tiesi, että narsisti asuu avoliitossa toisten naisten kanssa. Jopa samalla paikkakunnalla. Kirjoittaja oli siis vihitty vaimo ja heillä oli yhteisiä lapsia.
Että ei ole kovin ruusuinen kuva piirtynyt narsistin kanssa vehtaamisesta.
Ja kaikki mitä narsistikumppanini on minulle kertonut menneisyydestään on tosiaan vain hänen omaa kertomustaan.
Mutta jotain viitteitä olen kyllä saanut hänen juttujensa paikkaansapitävyydestä mm. kumppanini sukulaismiehen tokaisusta, että meinaako tämä vannoutunut vanhapoika vapaa-ehtoisesti ottaa nyt pallon jalkaansa.
Lisäksi hän asui vanhempiensa kanssa samassa pihapiirissä hoitaen heitä heidän kuolemaansa asti ja sitten totaalisesti erakoitui jne....
En koe pelastaneeni häntä. Se että hän on nyt paremmassa jamassa kuin tavatessamme, on hänen oma valintansa.
Tosin hän on sanonut, että olen vastaus hänen rukouksiinsa. Mutta hän ei itsekään ole tuonut esille, että olisi ollut pelastamisen tarpeessa. Hänellä oli vähän rankempi suruaika vanhempiensa poismenon johdosta. Nyt se vissiin on ohi.
"Mutta jotain viitteitä olen kyllä saanut hänen juttujensa paikkaansapitävyydestä mm. kumppanini sukulaismiehen tokaisusta, että meinaako tämä vannoutunut vanhapoika vapaa-ehtoisesti ottaa nyt pallon jalkaansa. "
Vitsin vääntäjiä ja hyväntahtoisen esittäjiä löytyy narsistien lähipiiristä jos mistä. Yleensä kaikki uskovat mitä tahtovat uskoa. Sukulaiset ovat pääsemättömissä narsistista, eivätkä ikinä uskalla puhua niinkuin asia on, ja jos uskaltavat, niin pehmoversion...
Vannoutunut poikamies nyt voi olla melkein mitä vain.
Miten siitä nyt happy-endingin voisi saada, jos toisella on kavalin vamma ikinä korvien välissä. Koituu narsistin omaksi tuhokseenkin, aina. Näyttävät nousevan kuin Fenix lintu tuhkasta kerta toisensa jälkeen, mutta surullisia tarinoita koko elämä täynnä...
Yhteenlaskutoimitus nimimerkillä kirjoittava suhtautuu tarinaani turhan aggressivisesti ja hakee ihan ihme motiiveja minun ja kumppanini yhdessäololle.
Alussa en todellakaan törmännyt mihinkään luuseriin vaan tapasin säkenöivän älykkään, hauskan, komean oman alansa huippuosaajan ja entisen yrittäjän, joka oli jäänyt suunnitellulle ennenaikaiselle yrittäjäeläkkeelle.
Hän oli erinäisten seikkojen vuoksi luisunut pohjalle, mutta se ei hänen perusluonnettaan muuttanut.
Minä rakastuin aivan silmittömästi. En ole koskaan aikaisemmin elämässäni ollut niin hullaantunut toiseen ihmiseen.
Narsistikin oli "rakastunut" ja parisuhdekuvioita elettiin (hän puoleltaan siis esitettiin). Muutettiin yhteen ja naimisiinmenosta keskusteltiin.
Välillä tuli kylmää vettä niskaan ihan urakalla. Mutta sitähän olin lapsuudenkodissa nähnyt, että se ei minua haitannut.
Narsistin mielestä en ilmeisesti suhtautunut henkilökohtaisiin loukkauksiin tarpeeksi voimakkaasti, sillä hän hyökkäsi myös läheisteni ja ystävieni kimppuun puhumalla kaikenlaisia inhottavuuksia heistä ja heidän lapsistaan. Mutta sekin oli lapsuudenkodista tuttua.
Eli sanoisin, että minä olen narsistille outo kokemus (?), koska minulla loukkauksiin on sen verran toleranssia, että minä vain nauran niille. Ja omaan rautaisen itsetunnon, jota olen rakentanut äidin, mummon, suvun ja monen muunkin ihmisen avulla. Olen ollut suvun "ihmelapsi", ihailtu, kunnioitettu ja lisäksi vielä kaunis!
No oikeasti ihan normaali ihminen, mutta narsisti-isän ja hänen narsistiäitinsä haukkumisen vastapainoksi koko muu suku nousi puolustamaan minua ja menihän se sitten vähän överiksi. Rippijuhlissani oli kymmeniä ihmisiä ja minä oikeasti kuvittelin olevani tuleva miss Maailma -mutta älykäs sellainen.
Vaihto-oppilasvuosi Jenkeissä ei yhtään palauttanut minua maan pinnalle. Eikä ylioppilastodistuksen 6 laudaturia.
Mutta olen kyllä sittemmin "laskeutunut tavallisten kuolevaisten" tasolle, jos huumorilla saa sanoa.
Minä muuten teen narsistikumppanini lapsille juurikin tätä samaa. Ja olen varoittanut myös narsistia, että en kuuntele hänen suustaan mitään negatiivisuuksia lapsistaan -tai lastensa aikana.
Oli aika polleeta poikaa 13-vuotias, kun sanoin että kelpuutan hänet enemmin moottoriveneen kuskiksi kauppareissulle, kuin isänsä.... Ja tyttären puhuin makutuomariksi häävierasvaatetustani valitsemaan, tietysti siksi että näen hänen vaatteistaan hänen omaavan hyvää makua. Eikä nää tietenkään ihan tuulesta temmattuja juttuja ole, vain sopivasti liioteltuja.
Elämäni ei tämän miehen kanssa vielä koskaan ollut tylsää. Päinvastoin, olen aikaisemmin kyllästynyt miehiin nopeasti. Narsistin kanssa niin ei ole käynyt. Eikä todennäköisesti käykään, sillä olen vähän varpaillani. Ja se sopii minulle.
Tämä on ollut paras parisuhteeni ikinä. Vaikka tämä ei menekään kuin strömsössä ja vaikka emme varmaan eläkään "happily ever after" niin olen onnellinen.
Vakka on kantensa valinnut.
"Alussa en todellakaan törmännyt mihinkään luuseriin vaan tapasin säkenöivän älykkään, hauskan, komean oman alansa huippuosaajan ja entisen yrittäjän, joka oli jäänyt suunnitellulle ennenaikaiselle yrittäjäeläkkeelle. "
Noin. Tunnethan tarinan Auervaarasta, aivan tyypillistä.
Tarinassasi yrität itsestäsi tehdä epätyypillisen henkilön. Mutta miten ihmeessä meinaat suojella sitä lähipiiriäsi jatkossa, kun päästät tämän henkilön operoimaan piiriäsi.. Et ole huolissasi lähipiiristäsi?
Kirjoitat omasta erinomaisuudestasi... harvinaisuudestasi.. Kuule, useimmat narsistien uhrit ovat juuri korkean toleranssin läheisriippuvaisia. Heitä ei loukkauset satuta kuin tavallisia kuolevaisia.
Juuri tuon sävyistä sähkettä kuin sinussa, minäkin koin olevan itsessäni. Minullakin oli syyni ajatella itsestäni suuria, jollei peräti mahtavia... Kunnes...
Narsisteilla on tapana kohottaa panoksia sitä mukaa kun temppu vaatii että se toteutuisi. Hän tietää heikot kohtasi ja varmasti iskee siihen kuin hetki on...
Kuulostat niin tutun hyväuskoiselta. Oikea narsistin unelma tosiaan.
Kun luen kirjoitustasi, niin mieleeni väkisinkin nousee ajatus, miten sinä omassa suuruudessasi ajattelet taluttavasi narsistia.. mutta et edes huomaa, että samassa narsistilla on sydämesi hyppysissäsi, varjelemasi kunnia ja maine... kaikki juuri sellaista, mikä narsistin kanssa perinteisesti on jonakin päivänä mennyttä. He kiduttavat uhriaan luomalla mielikuvia tuhosta ja uhri kiemurtelee tuskissaan peläten, koska ne toteutetaan ja jonain päivänä pahimmat pelot käyvät toteen.
Ei ole yksi eikä kaksi narsistia, kun on käynyt kiinni uhrinsa ystäviin, sukulaisiin ja sisaruksiin, siis seksimielessä. Omani on ollut ainakin yhden uhrinsa äidinkin kanssa...
En todellakaan suosittele jatkamista. Vai tuollaistako haluat?
Näitä juttuja lukiessa väkisinkin tulee mieleen, että ei ole muita ihmisiä kuin nersisteja.
Hurraa narsisti!
"Näitä juttuja lukiessa väkisinkin tulee mieleen, että ei ole muita ihmisiä kuin nersisteja"
No ollaan semmosella palstalla jonka aihe on narsismi, että siksi narsisteista puhetta piisaa mikä saattaa luoda sellaisen harhan, että narsisteja olisi tosi paljon...
Onneksi oikeasti ei heitä ole kovin paljon.
"Tarinassasi yrität itsestäsi tehdä epätyypillisen henkilön. Mutta miten ihmeessä meinaat suojella sitä lähipiiriäsi jatkossa, kun päästät tämän henkilön operoimaan piiriäsi.. Et ole huolissasi lähipiiristäsi?" ...... Ihan tyypillisesti olin ensin kuolettavasti rakastunut, sitten verisesti loukkaantunut ja eronnut.
Epätyypillistä tässä lienee se, että heräsin huomaamaan olevani narsistin kanssa tekemisissä ja silti päätin jatkaa suhdetta. Ihan tietäen, mitkä ovat ne vaarat jotka suhteeseeni liittyy. Tosin nyt suhdetta toteutetaan lähes täysin minun ehdoillani.
En ole huolissani lähipiiristäni, sillä en päästä narsistiani "operoimaan" siellä. Syyksi hänelle kerron sen, että hänen korkeutensa ei tarvitse laskeutua minun rahavaanomaisen lähipiirini tasolle.
Tämä kaikki on kuittia siitä, mitä jouduin ennen eroamme kestämään, kun hän itketti minua toistuvasti. Hänhän on omien sanojensa mukaan kuninkaalinen ja minä läheisteni kanssa kuulun kuvottavaan rahvaaseen.
Menen esim. ensi kesänä sukuhäihin YKSIN. Ja kaikkiin muihinkin sukutapaamisiin. Jos joudun narsistilleni jotain selittämään, sanon vain että ei fuckbuddyja suvulle esitellä.
"En todellakaan suosittele jatkamista. Vai tuollaistako haluat?"
Kyllä, tämä on juuri sitä mitä minä haluan -tältä suhteelta. Olisin toki alkuun toivonut, että olisin saanut toteuttaa parisuhdetta tavallisen kaavan mukaan. Elämäni suurin rakkaus olisi kernaasti saanut vastata tunteisiini.
Mutta koska se ei toteutunut eikä ole mahdollista normi parisuhteeseen -eikä tule koskaan olemaankaan- mennään näillä.
Viime viikonloppu oli taas niin uskomattoman ihana. Vietimme pidennettyä viikonloppua mökilläni. Hoidin pari työasiaa torstaina mökiltä käsin, vaikka narsistini etukäteen uhkasi sabotoida videoneuvotteluani. Kaikki kuitenkin meni aivan loistavasti.
Narsisti esitti rakastunutta avomiestä ja minä esitin hurmaantunutta yleisöä.
Hän jäi sinne puuhastelemaan ja minä lähdin hänen autollaan kaupunkiin. Tarkoitus on viedä autonsa huoltoon keskiviikkona. Ja mennä taas mökille loppuviikosta.
Niin on ollut seesteistä koko tämän vuoden, että jos en narsismia olisi syväluotaavasti opiskellut voisin luulla, että narsistini on parantunut.
"voisin luulla, että narsistini on parantunut."
Vilkaisepa vielä psykopatian oireita... oletko tutustunut?
Psykopaatit pystyvät pitkiin sosiaalisesti kelvollisiin kausiin...
Oma narsisti-pykopaattini on selvästi psykopaatti... niin herttaisen oloinen, mutta ehdin nähdä kaiken...
Ehdottomasti eroon tuollaisesta. Niin kauvan, kun se on iholla, kaikki voi sujua ja sen voi pitää tavallaan kontrollissa. Mutta millä ihmeellä kuvittelet hallitsevasi häntä sen jälkeen, jos joskus haluat eroon hänestä?
Tytär on saamassa lapsen selvästi narsistisen miehen kanssa. Tässä on joutunut opiskelemaan tulevaisuuden varalle, että vähän tietäisi mitä on mahdollisesti tulossa.
Näitä kommentteja lueskellessani on herännyt yksi kysymys ylitse muiden. VOIKO NARSISTIIN YHTÄÄN LUOTTAA? Onko mitään takeita, että narsisti pitää lupauksensa?
Tuntuu jotenkin lohduttomalta, että ensimmäinen lapsenlapseni joutuu narsistin vaikutuspiiriin.
Narsistiin voi luottaa vain yhdessä asiassa ja se on: totaalinen epäluotettavuus!
Riippuen siitä, kuinka vahvasti narsistinen tyttäresi mies on, tulette tanssimaan narsistin pillin mukaan. Jos ette siihen suostu, erottaa narsisti teidät toisistanne.
Oma narsistimieheni aiheutti siskoni eron. Hän otti elämäntehtäväkseen päästä sänkyyn siskoni kanssa. Ja onnistuihan se lopulta. Vaikka varoitin häntä. Se kuitattiin mustasukkaisen naisen puheeksi.
Narsisti repi rikki koko lähisukuni ja meni monta vuotta, että tasapaino uudelleen löytyi. Ja vaikka hän ei ole ollut kuvioissa enää vuosiin, kummittelee hän edelleen taustalla.
Hän ei tapaa lapsiaan. Hän ei ole ollut läsnä yksilläkään synttäreillä, isänpäivänä, jouluna tai koulun juhlissa.
Mutta hän katsoo voivansa törmätä kotiini milloin haluaa.
Hän on ollut kiinnostunut lapsistaan vain 2 kertaa. Ensimmäinen kerta oli, kun minä sain pienen perinnön. Narsisti kuvitteli ETTÄ HÄN ON LASTENSA KAUTTA jotenkin osallisena perinnönjaossa!!!
Kun hän tuli "kylään" huomasin heti että nyt on jotain ilmassa. Luulin että hän on taas tullut isäksi tms.
Narsisti kierteli kuin kissa kuumaa puuroa kunnes sanoin että huomaan sinulla selvästi olevan jotain mielessäsi.
Voitte kuvitella tyrmistykseni, kun narsisti sanoa pamautti että milloin on pesän jako? Ja miksi hänelle ei ole tullut mitään kutsua? Kun huomasin, että hän on tosissaan en voinut muuta kuin vetää kunnon huutonaurut kehiin!
Olimme eronneet jo 3 vuotta aikaisemmin ja hän kuvittelee olevansa lapsiensa (joista ei ole koskaan vapaaehtoisesti maksanut elareita) kautta lastensa äidin perintöön!
Toinen kerta kun narsisti tuli "tapaamaan lapsiaan" oli, kun menin kihloihin. Narsisti katsoi asiakseen tulla tsekkaamaan minkälainen mies yrittää astua heidän elämäänsä!
Kun näitä juttuja lukee ei voi kuin ihmetellä kuinka tyhmiä/ rakkauden nälkäisiä/ läheisriippuvia/ elämää ymmärtämättömiä jne jne naiset voi olla !
Mielestäni nainen voisi katsoa peiliin jos antaa itseänsä kohdella näin ! Ei se voi olla pelkästään miehen vika jos kaikki jutut menee naiselle läpi. Ei miehen tarvi olla suurikaan sika jos jää reissuilleen päiväkausiksi ja voi sen jälkeen palata kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Te narsistien pyöriteltävänä olevat naiset olette tosi tossukoita. Sori vaan.
Tosi tossukoitahan se narsisti etsiikin. Minäkin sisuunnuin vasta, kun tarpeeksi pahoinpideltiin henkisesti.
Niin edellisiin komentteihin liittyen, en itse kovin paljon laita painoarvoa noille "uhrien" jutuille joissa sitä narsistia kauheasti kehutaan ja miten hyvin sen kanssa toimeen tullaan, että mene ja tiedä mistä moinen tarve johtuu...
Jotenkin se tuntuu musta toisinaan jopa surkuhupaisalta ja tarkoitukselliselta...
Niin, no kukin kai tavallaan löytää onnen. Olin minäkin lyhyen aikaa onnellinen oman kiduttajani kanssa. Jotenkin kuitenkin vaistomaisesti osasin toimia järkevästi, ja lopettaa suhteen, kun ahdisti ihan liikaa.
Jos en olisi tehnyt sitä, niin pomppisin vieläkin narsistin sätkynukkena. Ehkä täällä sitten kehuskelisin, miten hyvin tulen sen kanssa toimeen ;)
Mikä on lyhyt aika onnellisena? Olin ensimmäisen vuoden, tai no siitä tarkalleen ottaen 10kk onnellinen. Muutin narsistin kanssa yhteen ja ensimmäinen puolivuotta meni hyvin. Eli 1v.4kk huisin onnellisena.
Sitten tuli muutama kuukausi kuraa niskaan. Ei toki koko aikaa, mutta ajoittain sellaista rankkaa paskaa ja lopuksi pettäminen.
Ero ja onnettomana olo kesti n. 5kk. eli yhteensä n. 9 kk jolloin en ollut oman elämäni valtias.
Palasimme yhteen, mutta ehtoni oli että emme muuta saman katon alle.
Se antaa minulle vapauden. Jos alkaa vaikuttaa siltä, että minun pitää kohdata liikaa negistelyä, vittuilua tms. poistun paikalta.
Jännä nähdä, mitä narsisti keksii seuraavaksi. Vai keksiikö mitään. Melko seesteistä on viimeisen vuoden ollut.....
Tosin täytyy alkaa kaivelemaan tätä psykopaatti mahdollisuutta....... Siihen en ole perehtynyt yhtään....
Sitä narsisti protestoi. Mutta olen sanonut hänelle, että it´s either my way or highway.
Eli jos ei minun säännöt kiinnosta, niin lähtee kävelemään.
Et pysty sanelemaan sääntöjä et narskulle etkä muille.Lopeta suhde pilaat itsesi.
"Sitten tuli muutama kuukausi kuraa niskaan. Ei toki koko aikaa, mutta ajoittain sellaista rankkaa paskaa ja lopuksi pettäminen."
"Sitä narsisti protestoi. Mutta olen sanonut hänelle, että it´s either my way or highway.
Eli jos ei minun säännöt kiinnosta, niin lähtee kävelemään."
Uskotko, jos sanon, että kuulostaa hyvältä...?
" Eli 1v.4kk huisin onnellisena."
Uhrin tilaa voisi kutsua enemmän säpinöissä olemiseksi kuin varsinaiseksi onnellisuudeksi...
Ja kaikki tuo säpinä-onni on seurausta uhrin omista kuvitelmista siitä, mitä elämä narsistin kanssa on. Sitten näyttämö romahtaa...
"Jotenkin se tuntuu musta toisinaan jopa surkuhupaisalta ja tarkoitukselliselta..."
Kyllähän niistä kertomuksista loistaa se ilman muuta läpi, että jollakin tavalla se uhri tajuaa olevansa jalat maasta irti, ja aavistaa itsekin jollakin tavalla, että onni ei voi kestää... liian paljon pielessä.
Miksi kukaan muuten kirjoittaisi narsisti palstalla onnestaan...?
Se, että on narsistin kanssa, sulkee pois sen mahdollisuuden, että asiat voisivat olla hyvin.
"Narsisteihin pitäisi suhtautua kuin luonnonlakiin tai onnettomuuteen, joka vain odottaa tapahtumistaan." -Sam Vaknin
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
"Mutta hän katsoo voivansa törmätä kotiini milloin haluaa. "
Näitä tapauksia seuranneena.. voisitko valaista, miten tuo dynamiikka toimii. Miten narsisti saa pidettyä tuon oikeuden törmätä lastensa äidin kotiin noin? Oma narsisti-psykopaattini pyörii myös lastensa äidin elämässä niin halutessaan ja menee tuolla tavoin törmäten hänen kotiinsa koska mieleen juolahtaa. (Emme enää ole yhdessä)
"Hän jäi sinne puuhastelemaan ja minä lähdin hänen autollaan kaupunkiin. Tarkoitus on viedä autonsa huoltoon keskiviikkona. Ja mennä taas mökille loppuviikosta."
Tässä uhri kuin "todistelee" itselleen ja muille, että hän voi luottaa narsistiin... ainakin hetken... kun on narsistin auto ja toimittaa narsistin asiankin.. ja narsisti puuhastelee mökillä, niin on siellä ja viihtyy siellä, ainakin hetken... keskiviikkoon asti..
Tuollaistahan se on, noin se menee. Hetkestä toiseen, ei kokonaisvaltaista luottamusta...
"Tosin täytyy alkaa kaivelemaan tätä psykopaatti mahdollisuutta....... Siihen en ole perehtynyt yhtään...."
Sen verran tuohon, että omalta narsisti-psykopaatiltani uupuu oirelistasta ne toistuvat tuomiot... Muuten kaikki sopii ja istuu paremmin kuin hyvin. Jotkut pitävät kovaa rikollisuutta nimenomaan psykopatien pääoireena. Mielestäni vahva narsismi ja suomalaisuus (Amerikoissahan on monet asiat yhteiskunnassa toisin) omassa narsisti-psykopaatissani on mahdollistanut sen, että ei ole joutunut vankilakierteeseen.
Muistutan myös, että kaikestahan ei välttämättä joudu kiinni.
Psykopaattien sanotaan pärjäävän myös politiikassa ja heitä löytyy johtavista asemista myös.
Selviytyneelle:
"vaan tapasin säkenöivän älykkään, hauskan, komean oman alansa huippuosaajan ja entisen yrittäjän, joka oli jäänyt suunnitellulle ennenaikaiselle yrittäjäeläkkeelle.
Hän oli erinäisten seikkojen vuoksi luisunut pohjalle, mutta se ei hänen perusluonnettaan muuttanut."
Missä tämän liikemiehen oma mökki on?
Selviytyny vastaa:
Hänellä ei ole koskaan ollut kesämökkiä. Hän on ollut purjehtija. Hänellä on luksuskoti, jossa kaikki on tiptop vimpan päälle. Sen aikaa kun asuimme kimpassa, asuin selkeästi hänen luonaan. Se ei ollut minun kotini. Sen hän toi hyvin selkeästi, vaikkakin vihjaillen esiin vähän väliä.
Minähän just tajusin tätä kirjoittaessani, että hän on mökilläni paljon vapaampi kuin kotonaan! Siis hän on rento ja neuvotteleva mökillä muttei kaupungissa.
Tähänpä täytyykin perehtyä vähän tarkemmin....
Tottakai narsisti on toisen reviirillä rentoutunut KOSKA HÄN ON SAAMASSA SINULTA !
Kun sinä olet hänen kotonaan on vaara että sinä saat jotain hyötyä JOSTA NARSISTI EI VOI LASKUTTAA !
Sillä mitä tahansa narsistilta saat, kukkia, suklaata, seksiä tms. aineellista tai aineetonta hyödykettä LASKU SEURAA AINA PERÄSSÄ !
Maksat tavalla tai toisella. Nyt hän oleilee mökilläsi. Ilmeisesti sähköä kuluu ? Polttopuita menee ? Käykö hän kaupassa VAI SINÄ ?
Usko kun sinulle sanotaan että et voi voittaa narsistia hänen omassa pelissään. Ainoa tapa pärjätä narsistille on jättää hänet !
Tämä on siis niin totta ! Kyllä näillä palstoilla on paljon narsismista perillä olevia ihmisiä.
Näkee myös, että käytännön kautta on asia (heidän kohdallaan ehkä valitettavasti) tullut tutuksi.
Mutta mitä on nämä aggressiiviset länkyttäjät ? Kommentoijat, jotka hyökkää raivokkaasti jotain nimimerkkejä vastaan ? Kommentoijat, jotka kaivelevat jotain yksityiskohtaa ja kääntelevät merkityksiä, jotta pääsevät v*****lemaan?
Ketä se palvelee? Kenen mielen se kohottaa (jos ei tietenkään heitä itseään lasketa mukaan) ?????
Esim: "Kun luen kirjoitustasi, niin mieleeni väkisinkin nousee ajatus, miten sinä omassa suuruudessasi ajattelet taluttavasi narsistia.."
tai: "Niin, heitän tässä nyt sivusta seuranneena että mielestäni kirjoitat hyvin ristiriitaisesti. Kuinka oikeutat itsellesi diagnosoida toista ja millä perustein?"
"Niin jäin miettimään tuota lausettasi ensinnäkin siltä pohjalta, että aiemmin toit voimakkaasti esiin, että olet parempi kuin narsisti..."
Jne. jne..... vain muutamia lainatakseni.
Ihminen joka tietää olevansa narsistin kanssa ja kokee olevansa ok asian suhteen, saa suorastaan raivokkaita kommentteja ? Miksi ?
Hänen tarkoitusperiään epäillään ja haukutaan. Miksi ihmeessä ?
MITÄ HÄN TEKI VÄÄRIN? Voisiko joku selittää ?
"Usko kun sinulle sanotaan että et voi voittaa narsistia hänen omassa pelissään. Ainoa tapa pärjätä narsistille on jättää hänet !"
Tässä on oivallinen neuvo kaikille kesänarsistin ottajille, kun hormoonit näin keväisin hyrrää.
Joko nimim. Selviytyjän tarina on päättynyt ja miten se päättyi? Ja mikä oli tarinan opetus? Missä mennään? Olisi kiva tietää kuinka pitkiä aikoja "suhteet" narsistiin kestää? Miten narsismi yleensä huomataan ja missä vaiheessa suhdetta?
Seuraan erästä parisuhdetta ja narsismin tunnusmerkistö mielestäni täyttyy. En tietenkään voi kenellekään asiasta mainita mutta olisi kiva tietää, miten heidän suhteensa mahdollisesti etenee......
Hiphei ja täällä topicin aloittanut nimim. Selviytynyt.
Olen edelleen narskuni kanssa. Suhde on keikahtanut vähän säälittävän puolelle narsistin suhteen. Hän sai vakavan sairaskohtauksen viime kesänä. Oli pitkään sairaalassa ja on edelleen toipilaana. Hän on tällä hetkellä melko riippuvainen minusta ja avustani. Ja on niin kuin sanottu melko säälittävä.
Mustasukkaisuusraivokohtauksia ei ole ollut vuoteen. Jotain pientä kyselyä, että ethän vain ole vieraissa käynyt. Mutta ei mitään aikaisempaan verrattavaa.
Hän ei pysty kunnolla liikkumaan yksin, joten minä olen ollut apuna kauppa- ja apteekkiasioilla. Kuntoutukseen hän menee Kela-taksilla.
Mutta hyvin ja rauhallisesti pyyhkii tällä hetkellä.
Ja kunhan ilmat lämpenee lähdemme mökilleni. Hän sanoi, että voi istuvillaan sirkkelöidä uuden terassin laudoituksen ja jos saa apumiehen vasaroimaan, pystyy hän myös terassin rakentamaan.
Seksiäkin olemme taas -pitkän tauon jälkeen- harrastaneet ja kaikki tuntuisi olevan mallillaan.
Mutta pinnan alla (ehkä) kytee.
Mutta siis näin. 7. vuosi narsistin morsmaikkuna pyörähtää tänä vuonna käyntiin, jos siis vielä silloin olemme yhdessä.