Onko vinkkejä siitä miten saisin itseni kasaan sen verran että työnteko alkaisi taas maistua? Tiedätte tarinani, en jaksa enää sitä kertoa. Ongelmana töissä on se, että ajatukset eivät pysy kasassa enkä pysty keskittymään tarkkuutta vaativaan hommaan missä pitää sisäistää vaikeaakin asiaa isoista tekstimääristä. Välillä sydän alkaa hakkaamaan ja olo on ahdistava. Ajattelen narsistia ja hänen asioitaan, edelleen. Yhteydenottoja on ollut ja ne aina heilauttaa pääni tasapainon - hetkeksi ylös, sitten alas. Henkilö on tällä hetkellä koittamassa minua keskustelemaan "meistä" mutta en ole siihen suostunut. Lähettelee viestejä, soittelee joskus. Olen tapaillut miehiä, käynyt kahvittelemassa ja ulkoilemassa mutta en ole pystynyt alkamaan sen kummemmin tutustumaan kehenkään ja tapailemaan yhtä ihmistä enempää. En vaan kukaan säväytä. Odotan jotenkin että joku kolahtaisi ensi näkemällä mutta ei ole sellaista näkynyt. Käyn terapiassa mutta se on noin kerran kahdessa viikossa. Ei sielläkään mitään ihmeempää ole.. samoja asioita kertaillaan. Haluaisin olla sinkkuna jonkun aikaa mutta silti tapailen miehiä että tämä yksi unohtuisi. Kaipaan omaa rauhaa mutta kun se rauha tulee niin olen erittäin levoton ja mietin paljon tätä ihmistä. Aikako se on mikä parantaa?
Työssä jaksaminen
kohtinormaalia
555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Kaipaan omaa rauhaa mutta kun se rauha tulee niin olen erittäin levoton ja mietin paljon tätä ihmistä. Aikako se on mikä parantaa?"
Niin ajan sanotaan parantavan, mutta joskus se työkin parantaa tai toimii ikäänkuin pakoreittinä siihen ettei tarvitse kohdata itseään, omia tunteitaan, elämäänsä ja sitä mitä kaikkea siihen liittyy.
Itselläni tosiaan aikoinaan työ toimi tuolla tapaa, uppoudun siihen ja niihin asioihin niin, että omat asiat eivät tulleet päivän aikanana mieleenkään, jotkut sanovat senkin olevan oman itsen ja ongelmien pakenemista suorittamiseen, mutta joskus käy niin, että joutuu vaan kohtaamaan itsensä, että voisi jälleen ns. elää.
Sinun tilannettasi ajatellen ilmeisesti sinunkin on vielä helpompi ajatella "sitä toista" kuin itseäsi ja tietyllä lailla yrität jopa löytää hänen tilalleen toisen, jonka ajattelemisella voisit pääsi täyttää, ettei sinun tarvitsi kohdata itseäsi. Vaikka miten voisi järkevästi ajatellen olla mahdollistakaan että joku kolahtaisi, kun ajatuksesi ovat koko ajan toisessa miehessä
No ei mulla mitään viisasta ole sulle antaa, niitä samoja juttuja vaan. Kohtaa itsesi/tunteesi ihan raadollisesti, millainen ihminen sinä olet, mitä tunnet milläkin hetkellä...
Mieti kuka/mikä sinun elämääsi ohjaa, näinn sivusta päätellen se narsistiko?
Tässä kohtaa tulee mieleen sellainenkin asia kuin arvot, niitäkin voit pohtia, elätkö sinä arvojesi mukaista elämää.
Kysyttäessä arvoista ihmiset saattavat luetella montakin arvokkaaksi kokemaansa asiaa, mutta joskus saattaa vetää hiljaiseksi kun kysytään, että miten ne näkyvät sinun elämässäsi, rahan, ajan käytössä. Useinhan ne "arvot" punnitaan siinä, mille kaikelle annat ajatuksesi, aikasi ja rahasi...
Tässä kohtaa elämää ilmeisesti "se narsisti" on vielä kovin tärkeä sinulle
No joo semmosta se usein tuppaa olemaan, asiat/tapahtumat tahtoo jäädä päähän pyörimään ja niistä ei tahdo päästä eroon, mutta jos ny kuitenkin ajoittain päätät olla ajattelematta sitä narsistiasi, niin tosiaan voisit keskittyä enemmän itseesi...
Netissäkin on paljon luettavaa, niin tunteiden kuin ajatusten hallinasta, läsnäolon taidoista yms.
Aika toki parantaa ja toki ihmisen voi yrittää vaihtaa "lennosta" toiseen päästäkseen toisesta eroon/välttyäkseen ajattelemasta itseään/omaa osuuttaan tapahtuneissa mutta siinä piilee riski, että ne samat ongelmat seuraa mukana. Muistikuvani/kertomasi mukaan sinullakin jo toinen narsistisuhde
Kovin ristiriitainen olet edelleen, yhtäältä sanot haluavasi olla sinkku, kuitenkin ajatuksesi täyttää mies, niin ettei töistäkään mitään tahdo tulla ja hänen lisäkseen etsit netistä miestä...
Kyllä tekstini on juuri niin ristiriitaista kuin tunteenikin :)
Välillä ajattelen toisin ja välillä toisin.. Ja kyllä, toinen narsisti taitaa olla. Tässä ensimmäisessä ihmisessä oli joitakin piirteitä mutta ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin tässä jälkimmäisessä. Tämän jälkimmäinen todella pelaa ja koukuttaa (tiedän nyt mitä nämä tarkoittaa); tämä ensimmäinen ei ehkä sellaista tehnyt, muuten vaan osasi mitätöidä minua ja toisaalta muitten kuullen tuoda hyviä puoliani ja saavutuksia esille jotta oma status olisi noussut. Oli paljon muutakin mutta jälkeenpäin ajatellen ja näitä kahta miestä jos vertaan niin kyllä tämä jälkimmäinen on omaa luokkaansa.
Niin kaksi ympäripyöreäää lausetta jotka sivusivat itseäsi ja huomattavasti useampi sitten niistä elämäsi kahdesta narsistista
Kertoo sekin omaa kieltään, niistähän asioista ihminen puhuu jotka kokee itselleen syystä tai toisesta tärkeisiksi.
Ymmärrettäävän se toki toisaalta on ja kaiketi tuokin vaihe on tarpeen, mutta jääminen siihen saattaa johtaa siihen, että se oma elämä jää elämättä, kun eletään vaan sen narsistin elämää joko konkreettisesti tai kuvitteellisesti...
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi koukkuun, se koukku on vain omassa päässäsi ja sen nimi on riippuvuus jos ei peräti pakkomielle..
Hyvä pointti, tuossa on MINULLE miettimistä itsestäni!
Luuletko että toimin saman lailla "normaalissa" parisuhteessa? Siis alanko elää toisen elämään ja unohdan omat ajatukset ja omat tarpeet?
Ethän sinä voi tietenkään minua tuntea mutta oletko aiheeseen paljon perehtyneenä sitä mieltä että minulla on ja pysyy tämä vika vai tuleeko tällainen esille vai parisuhteessa narsistin kanssa? Muitahan minulla ei ole ollutkaan joten en tiedä. En minä ainakaan äitini tai ystävieni elämää elä vaikka paljon olen tekemisissä. Voikohan näitä edes verrata..
"Luuletko että toimin saman lailla "normaalissa" parisuhteessa? Siis alanko elää toisen elämään ja unohdan omat ajatukset ja omat tarpeet?"
ÖÖ tuota huomaatkos ny, yrität viedä jopa minun ajatuksiani johonkin sinun tulevaisuuteesi, välttääksesi keskustelua aiheesta minkälaisen kuvan annat itsestäsi ihmisenä ja elämästäsi tässä ja nyt...
Ei mua ny kiinnostua spekuloida sinun mahdollisia tulevia suhteistasi, net on asia erikseen, ei elämää etukäteen eletä vielä hullumpaa jos yrittäisi elää toisen elämää eteenpäin...
Että pysytääs ny vaan tässä vaiheessa ja heitän tässä ny linkin jonka pohjalta voit miettiä itseäsi ja omaa elämääsi nimenomaan noiden arvojen pohjalta joihin jo viittasinkin...
"Arvojen mukainen elämä on sitä, että itsetuntemuksen kautta tiedostat omat arvosi. Tiedostat perusarvojesi lisäksi myös omat syvimmät arvosi. Ne arvot, jotka todella ovat sinulle tärkeät. Tunnistaminen ei pelkästään riitä vaan on myös tunnistettava arvojen taustalla olevat tekijät. Eli ne asiat, jotka liität omiin arvoihisi. Ne asiat, jotka kuuluvat sinun konkreettiseen elämääsi. Eli mitä konkreettisesti tarkoitat omilla arvoillasi. Miten ne liittyvät työhösi, ihmissuhteisiisi, fyysisyyteesi ja henkisyyteesi.
Tiedostaminen on yksi asia. Sen lisäksi tarvitaan myös:
Sitä, että ryhdyt elämään arvojesi mukaisesti.
Toteutat niitä asioita, jotka koet tärkeänä.
Teet niitä valintoja, jotka tuntuvat sinusta oikeille ja hyville.
Kuuntelet itseäsi ja vastaat omaan ahdistukseesi muutamalla elämäsi suuntaa.
Teet suunnanmuutoksia ennen kuin elämä tuo eteesi jonkin pakkotilanteen onnettomuuden tai vastoinkäymisen muodossa.
Kuuntelet vähemmän ympäristöäsi ja enemmän omaa itseäsi.
Elät tietoisena omasta itsestäsi ja ympäristöstäsi.
Seisot rohkeana ja rehellisenä oman elämäsi toteuttajana.
Elät itsesi näköistä elämää."
Lue linkki kokonaisuudessaan, toivon mukaan ymmärrät ettei sinun ole syytä enää aikuisena kysellä toisilta millainen sinä olet/miten sinun pitää elää...
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/ihmissuhteet/elaman-arvot.php