Olisiko jo aika siirtää Lounatvuori virastaan toisaalle?
Tämä nainenhan ei ole koko sinä aikana, kun on toiminut virassaan, tehnyt mitään sen eteen, että pääkaupunkimme kovasti kritisoitu lastensuojelu kehittyisi.
Lounatvuori julkisesti valittelee, ettei ammattitaitoista eli pätevää henkilökuntaa ole riittävästi.
Miksi Lounatvuori ei johda alaisiaan toimimaan pätevästi?
Lastensuojeluviranomaisella on koko maamme kattava tietoverkko saatavilla. Lastensuojeluviranomaisella on koko maamme kattava asiantuntevuus saatavillaan.
Miksi Lounatvuori ei opasta henkilökuntaansa käyttämään tätä tietoverkkoa.
Välimäki tuntee lastansuojelulain ja tuntee lain tuen antamisesta. Miksi Välimäki ei neuvo asiantuntijapalavereihin lähtiessään, ensisijaisesti sosiaalivirkailijoita toimimaan tuon lain mukaan?
Mielestäni ongelma olisi korjattavissa, jos nämä asiantuntijat jakaisivat tehokkaammin asiantuntevuuttaan sosiaalivirkailijoille. Nyt kuitenkin olemme tilanteessa, jossa sosiaalivirkailijat syystä valittavat kiirettään. Paljonko menee sosiaalivirkailijoilta aikaa kiireen valittamiseen tukevan työskentelyn suunnittelun sijaan?
Tällä Suomi 24 sivuilla saamme lukea surullista uutista sosiaaliviranomaisista, jotka koetaan valehtelijoina. Millaista luottamuspulaa tämä sanoittaakaan?
Luottamushan syntyy sosiaalivirkailijan ja vanhemman välille, jos virkailija kuuntelee ja toimii sen perusteella mitä yhdessä sovitaan. Jos ja kun sosiaalivirkailija toimii mielikuvituksensa varassa kuulematta asiakkaita ja kirjaa ylös huolia ilman keskusteluja huolistaan vanhempien kanssa, katoaa luottamus ja työkin perustuu vain sosiaalivirkailijan olettamuksille. Kuinka tuollaisessa tilanteessa mukamas onnistuisi vanhempien mukaan ottamisen lapsen elämässä lastensuojelutyössä, jos viranomainen ei itse sitä tee.
Kyse ei ole pelkästään ajasta eli kiireestä vaan siitä miten työtä tehdään kun kohdataan.
Kuinka taitavia ovat lastensuojelutarpeenselvityksen tekijät. Heidänhän tulisi olla todella ammatillisesti päteviä, jotta ensimmäinen asiakassuunnitelma olisi kattavasti toteutettu ja sisältäisi heti tarvittavia tukia.
Kuinka usein perhe saa tukea lastensuojelulta heti? Jos tukea ei tarjota heti, pitkittyy asiakassuhde, jossa lastensuojelu vain "kyttää" vanhempia tukemisen sijaan. Tällainen tarkkailun alle joutuminenhan on henkisesti raskasta.
Voisimme kaikki jaaritella siitä, kuinka perheitä tulisi heti tukea. Miksi Lounatvuori ei tälle asialle ole Helsingissä tehnyt mitään. Laitospauikka tulee kalliimmaksi kuin tuki koteihin, joten miksi Lounatvuori ei ole muuttanut alaistensa toimintaa. Mihin suuntaan Lounatvuori johtaa lastensuojelua vai johtaako ollenkaan.
Minusta Lounatvuoren kommentit medialle ovat vain kertoneet sen, että hän kaataa syyn lastensuojelun kriisistä kunnan päälle, sen sijaan, että johtajana kantaisi vastuun omista valinnoistaan. Minusta hän on näköalaton työssään, eikä ole osoittanut ratkaisukeskeistä ajattelukykyä.
Monissa muissa kunnissa ollaan jo ajat sitten lähdetty kehittämään lastensuojelutyötä, mutta Helsinki räpiköi paikallaan yhä. En usko, että Lounatvuoren valtakaudella tulisimme kehitystä näkemään.
Lastensuojelun sisäisessä maailmassa nähdään Helsinki pahimpana paikkana joutua lastensuojelun asiakkaaksi. Huono on siis maine sisäisestikin.
Mitä valittaa siitä mitä ei ole, kun pitäisi pohtia miten sillä mitä on tullaan toimeen loistavasti, saavutetaan tulosta ja ylitetään ongelmat?
Tämä nainenhan ei ole koko sinä aikana, kun on toiminut virassaan, tehnyt mitään sen eteen, että pääkaupunkimme kovasti kritisoitu lastensuojelu kehittyisi.
Lounatvuori julkisesti valittelee, ettei ammattitaitoista eli pätevää henkilökuntaa ole riittävästi.
Miksi Lounatvuori ei johda alaisiaan toimimaan pätevästi?
Lastensuojeluviranomaisella on koko maamme kattava tietoverkko saatavilla. Lastensuojeluviranomaisella on koko maamme kattava asiantuntevuus saatavillaan.
Miksi Lounatvuori ei opasta henkilökuntaansa käyttämään tätä tietoverkkoa.
Välimäki tuntee lastansuojelulain ja tuntee lain tuen antamisesta. Miksi Välimäki ei neuvo asiantuntijapalavereihin lähtiessään, ensisijaisesti sosiaalivirkailijoita toimimaan tuon lain mukaan?
Mielestäni ongelma olisi korjattavissa, jos nämä asiantuntijat jakaisivat tehokkaammin asiantuntevuuttaan sosiaalivirkailijoille. Nyt kuitenkin olemme tilanteessa, jossa sosiaalivirkailijat syystä valittavat kiirettään. Paljonko menee sosiaalivirkailijoilta aikaa kiireen valittamiseen tukevan työskentelyn suunnittelun sijaan?
Tällä Suomi 24 sivuilla saamme lukea surullista uutista sosiaaliviranomaisista, jotka koetaan valehtelijoina. Millaista luottamuspulaa tämä sanoittaakaan?
Luottamushan syntyy sosiaalivirkailijan ja vanhemman välille, jos virkailija kuuntelee ja toimii sen perusteella mitä yhdessä sovitaan. Jos ja kun sosiaalivirkailija toimii mielikuvituksensa varassa kuulematta asiakkaita ja kirjaa ylös huolia ilman keskusteluja huolistaan vanhempien kanssa, katoaa luottamus ja työkin perustuu vain sosiaalivirkailijan olettamuksille. Kuinka tuollaisessa tilanteessa mukamas onnistuisi vanhempien mukaan ottamisen lapsen elämässä lastensuojelutyössä, jos viranomainen ei itse sitä tee.
Kyse ei ole pelkästään ajasta eli kiireestä vaan siitä miten työtä tehdään kun kohdataan.
Kuinka taitavia ovat lastensuojelutarpeenselvityksen tekijät. Heidänhän tulisi olla todella ammatillisesti päteviä, jotta ensimmäinen asiakassuunnitelma olisi kattavasti toteutettu ja sisältäisi heti tarvittavia tukia.
Kuinka usein perhe saa tukea lastensuojelulta heti? Jos tukea ei tarjota heti, pitkittyy asiakassuhde, jossa lastensuojelu vain "kyttää" vanhempia tukemisen sijaan. Tällainen tarkkailun alle joutuminenhan on henkisesti raskasta.
Voisimme kaikki jaaritella siitä, kuinka perheitä tulisi heti tukea. Miksi Lounatvuori ei tälle asialle ole Helsingissä tehnyt mitään. Laitospauikka tulee kalliimmaksi kuin tuki koteihin, joten miksi Lounatvuori ei ole muuttanut alaistensa toimintaa. Mihin suuntaan Lounatvuori johtaa lastensuojelua vai johtaako ollenkaan.
Minusta Lounatvuoren kommentit medialle ovat vain kertoneet sen, että hän kaataa syyn lastensuojelun kriisistä kunnan päälle, sen sijaan, että johtajana kantaisi vastuun omista valinnoistaan. Minusta hän on näköalaton työssään, eikä ole osoittanut ratkaisukeskeistä ajattelukykyä.
Monissa muissa kunnissa ollaan jo ajat sitten lähdetty kehittämään lastensuojelutyötä, mutta Helsinki räpiköi paikallaan yhä. En usko, että Lounatvuoren valtakaudella tulisimme kehitystä näkemään.
Lastensuojelun sisäisessä maailmassa nähdään Helsinki pahimpana paikkana joutua lastensuojelun asiakkaaksi. Huono on siis maine sisäisestikin.
Mitä valittaa siitä mitä ei ole, kun pitäisi pohtia miten sillä mitä on tullaan toimeen loistavasti, saavutetaan tulosta ja ylitetään ongelmat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Selvää vastuunpakoilua lastensuojelunjohdolta. Uskoisin, että todellakin asiaan saataisiin parannusta. Nuo ylemmät virkamiehet oikeastaan eivät tee mitään oikeita töitä. Yleensä aika menee hallinnon ja palaverien merkeissä.
Tässä ote Hesarin jutusta, jossa Lounatvuori ylistää Helsingin sos.toimen toimia:
Huostaanottojen ja kiireellisten sijoitusten määrä laskee Helsingissä: Yhä harvempi lapsi viedään kotoaan
Lounatvuori: "Tämä on valtavan hyvä uutinen, joka tarkoittaa, että olemme onnistuneet perheiden kotiin vietävän tuen tehostamisessa", sanoo Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori.
Helsinki on halunnut entistä vahvemmin kiinnittää huomiota kotiin vietäviin palveluihin, eli siihen, että perhettä pystytään auttamaan entistä tehokkaammin kriisitilanteissa ja monesti jo ennen kuin ongelmat pahenevat ja tilanne kriisiytyy.
Oma kommentti: luulen, että tässä on luettu jotain tilastoja, joissa tiedot voivat olla virheellisiä. Erikan tapausta lukiessa on nähtävissä, että "huolestuneen" vanhemman mututieto on mennyt läpi kaikissa virkamiesportaissa. Käsittääkseni esim. kodinhoitajan palvelut olisivat olleet hyvä vaihtoehto ja myös edullinen. Nyt tätä surullista tapausta hoitivat kymmenet ihmiset ja luulen, että kotihoitopalvelut Erikan kotiin säännöllisesti saatuna olisivat voineet estää kaiken.
Turha syyllistää työntekijöitä - jos epäpäteviä työntekijöitä palkataan, niin kaunpungin tulee kouluttaa heitä.
Aina syy etsitään muualta eikä katsota itseään peilistä. Palkka kumminkin juoksee vaikka sosiaalityöntekijä olisi tehnyt työssään virheen.
Itse olen kotiäiti ja joutunut seuraan mitenkä koulukiusaamista hoidetaan :Suomen kouluissa. Todella tehotonta touhua ja lapset kärsivät.
Itsekin olen pähkäillyt tilannetta ja miettinyt, että ongelmat ovat tiedossa, mutta niille ei tehdä mitään. Virkamieskoneisto kyllä pyörii ja maksaa veronmaksajille paljon. Mielestäni hallintoa pitäisi keventää ja oikeata päätöksentekoa siirrettävä alemmalle tasolle. Jos asioita pyöritellään palavereissä tuntitolkulla, niin kyllä varmasti jokainen asiantuntija saa sanansa sanottua, mutta lopputulos voi olla huonompi kuin että, päätös tehdään ruohonjuuritasolla.
Tässä ote:
HS:n tapaamien työntekijöiden mukaan suurin ongelma on, että lapsen tunteva vastuusosiaalityöntekijä ei Helsingissä saa tehdä päätöksiä lapsen palveluista tai sijoituspaikasta. Sosiaalityöntekijä tekee esityksen, mutta päätöksen tekee asiakasohjausryhmä. Lasta ryhmä ei tapaa.
Esimerkiksi Espoossa ryhmä ehdottaa palveluita vastuusosiaalityöntekijälle. Tämä sitten valitsee sen, jonka katsoo vastaavan lapsen tarpeeseen, kertoo Espoon keskuksen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila.
Helsingissä vastuusosiaalityöntekijät kertovat joskus kirjaavansa asiakkaan papereihin olevansa eri mieltä vaikka sijoituspaikasta.
"Välillä tehdään päätöksiä, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia", eräs työntekijä sanoo.
Työntekijöitä huolettaa, että vastuun päätöksistä kantaa sosiaalityöntekijä, vaikkei olisi niitä tehnytkään. Jos huostaanotto on vastentahtoinen, voi vastuuta joutua kantamaan oikeudessa.
"Vastuusosiaalityöntekijä päätyy oikeuteen kertomaan, miksi juuri tämä paikka on tämän lapsen edun mukainen, vaikka hän tietää itse, ettei se ole. Muuten koko huostaanotto vaarantuu", eräs sosiaalityöntekijä sanoo.
Lounatvuoren mukaan sosiaalityöntekijän pitää määrittää tuen tarve selvästi, jotta ohjausryhmä voi etsiä lapselle parhaan paikan. Lounatvuoren mukaan palveluntuottajia on niin paljon, etteivät sosiaalityöntekijät voi tuntea niitä riittävän hyvin.