Matti Klinge joka toimi Helsingin yliopiston historian ruotsinkielisen professuurin viranhaltijana vuosina 1975–200 ja sai Ruotsin akatemian palkinnon alkuvuodesta 2015 ( 200 000 kruunua) kommentoi päivän (4.3.2015) Hesarissa Suomen suhdetta Ruotsiin:
"1809–1918: Ruotsi luopuu Suomesta
Venäjä liittää Suomen itseensä vuonna 1809 voitettuaan Ruotsin Suomen sodassa. Suomalaisille on yllätys, kuinka helposti Ruotsi hyväksyy uuden asiaintilan.
"Suomalaiset olivat ällikällä lyötyjä. Suomalaiset olivat olleet lojaali ja uskollinen osa Ruotsin valtakuntaa", kuvaa professori Matti Klinge.
Klinge painottaa tätä: Suomi oli olennainen osa Ruotsia, ei Ruotsin vallan alla, kuten usein kuulee sanottavan.
Krimin sodan aikaan 1853–1856 Ruotsissa nousee vielä esiin toiveita Suomen uudelleen liittämisestä. Ne eivät johda mihinkään. Ruotsi hyväksyy rajansa. Samalla Suomi vahvistaa identiteettiään keisareiden Venäjän autonomisena osana. Syntyvät ajatukset Suomesta ja Suomen kansasta.
Kun Suomi antaa itsenäistymisjulistuksensa joulukuussa 1917, Ruotsi suostuu tunnustamaan Suomen vasta Venäjän jälkeen.
1919–1945: Riita Ahvenanmaasta ja sotavuodet
Suomen itsenäistymisen jälkeen Ruotsi vaatii Ahvenanmaata itselleen. Kansainliitto, YK:n edeltäjä, ratkaisee riidan Suomen eduksi vuonna 1921.
"Kiista myrkytti suhteita pitkälle 1920-luvulle", Klinge toteaa."
Kun Ruotsi menetti Suomen 1809 se oli sotilaallisesti täysin lyöty. Odotettavissa oli Venäläisten maihinnousu Uplantiin. Mikään yllätys siis Suomen menettäminen ei ollut. Suomen ruotsinkielinen säätyläistö myös halusi irti Tukholman alaisuudesta, Vain talonpojat olivat oikeasti uskollisia kruunulle.
Klinge puhuu ikäänkuin Suomi olisi normaali ruotsinkielinen maakunta, hän sivuuttaa täysin sen seikan että Ruotsin valtakunnassa oli asukkaista ainakin 25% suomenkielisiä ( Suomessa 15% väkimäärästä hallitsi ruotsinkielen). Tämän unohtaminen vääristää käsitystä historiasta. Venäläiset kyllä tiedostivat suomenkielen olemassaolon ja ehdottivat uudeksi rajaksi pohjoisessa kielirajaa, Kalixjokea. Ruotsalaiset saivat tingityksi rajalinjan Tornoijokeen.
Suomi myös käsitettiin aina erilaisena yksikkönä Ruotsissa, jo pelkästään siksi että täällä puhuttiin suomenkieltä! Ajatus suomalaisesta kansasta jopa valtiosta on vanhempi kuin 1800 l. On tietysti ymmärrettävää että ruotsinkielinen suomalainen katsoo asiaa eri näkövinkkelistä kuin suomenkielinen, niin varmasti myös esim. Englannin siirtomaissa valkoihoinen englantilainen katsoi olevansa tasaveroinen kruunun alamainen verrattuna emämaassa asuviin kansalaisiin . Mustan afrikkalaisen ( ja suomalaisen ) näkökulma on sitten erilainen.
Tässä kuviossa jossa olisimme kaikki "itä-ruotsalaisia", suomenkielisen olsi täysivaltainen vasta ruotsinkielisenä. Näin oli ennen ja niin on myös nyt. Siksi suomalaisuuden täytyy tarkoittaa vain suomenkielisyyttä.
Ahvenanmaan kysymyksen kiista "myrkytti suhteita pitkälle 1920 luvulle". Niin varmaan, Ruotsi miehitti itsenäisen Suomen osan ja aikoi liittää sen itseensä ( toiminta muistuttaa Venäjän toimintaa Krimillä ja Ukrainassa). Kun asia otettiin esille kansainliitossa 1920, Suomi ehdotti Ahvenanmaan vaihtamista Pohjois-Ruotsin suomenkielisiin alueisiin tai osiin niistä, tämä torjuttiin Ruotsissa ehdottomasti. Suomenkielset eivät myöskään saaneet autonomista aluetta Torniojokilaaksosta, vaan ruotsalaistamista kiihdytettiin. Samaan aikaan alkoi suomenkielen hävittäminen Ahvenanmaalta.
Klinge ei siis näe Suomen asemassa osana Ruotsia mitään ongelmaa. Voi toisaalta sanoa että myös Viro oli "tasavertainen osa Neuvostoliittoa" tai Norja oli osa Ruotsia 1814-1905 ( miksi ne halusivat itsenäistyä, kun kielikin on lähes sama:)
Suomella on kuitenkin juuri oman kielen vuoksi suuri oikeutus olla itsenäinen kansankunta ja valtio. Ehkä juuri siitä syystä nykyajan svekomaanit inhoavat ja vihaavat suomenkieltä ja haluavat syrjäyttää sen ja korvata vanhalla siirtomaaisännän kielellä, ruotsilla.
Klingestä vielä sen verran, että hän ei arvosta suomenkielisiä tohtorin arvonimen väitelleitä henkilöitä lainkaan. Hänestä "sivistys" peritään perintötekijöissä, eikä sitä voi oppia!!
"1809–1918: Ruotsi luopuu Suomesta
Venäjä liittää Suomen itseensä vuonna 1809 voitettuaan Ruotsin Suomen sodassa. Suomalaisille on yllätys, kuinka helposti Ruotsi hyväksyy uuden asiaintilan.
"Suomalaiset olivat ällikällä lyötyjä. Suomalaiset olivat olleet lojaali ja uskollinen osa Ruotsin valtakuntaa", kuvaa professori Matti Klinge.
Klinge painottaa tätä: Suomi oli olennainen osa Ruotsia, ei Ruotsin vallan alla, kuten usein kuulee sanottavan.
Krimin sodan aikaan 1853–1856 Ruotsissa nousee vielä esiin toiveita Suomen uudelleen liittämisestä. Ne eivät johda mihinkään. Ruotsi hyväksyy rajansa. Samalla Suomi vahvistaa identiteettiään keisareiden Venäjän autonomisena osana. Syntyvät ajatukset Suomesta ja Suomen kansasta.
Kun Suomi antaa itsenäistymisjulistuksensa joulukuussa 1917, Ruotsi suostuu tunnustamaan Suomen vasta Venäjän jälkeen.
1919–1945: Riita Ahvenanmaasta ja sotavuodet
Suomen itsenäistymisen jälkeen Ruotsi vaatii Ahvenanmaata itselleen. Kansainliitto, YK:n edeltäjä, ratkaisee riidan Suomen eduksi vuonna 1921.
"Kiista myrkytti suhteita pitkälle 1920-luvulle", Klinge toteaa."
Kun Ruotsi menetti Suomen 1809 se oli sotilaallisesti täysin lyöty. Odotettavissa oli Venäläisten maihinnousu Uplantiin. Mikään yllätys siis Suomen menettäminen ei ollut. Suomen ruotsinkielinen säätyläistö myös halusi irti Tukholman alaisuudesta, Vain talonpojat olivat oikeasti uskollisia kruunulle.
Klinge puhuu ikäänkuin Suomi olisi normaali ruotsinkielinen maakunta, hän sivuuttaa täysin sen seikan että Ruotsin valtakunnassa oli asukkaista ainakin 25% suomenkielisiä ( Suomessa 15% väkimäärästä hallitsi ruotsinkielen). Tämän unohtaminen vääristää käsitystä historiasta. Venäläiset kyllä tiedostivat suomenkielen olemassaolon ja ehdottivat uudeksi rajaksi pohjoisessa kielirajaa, Kalixjokea. Ruotsalaiset saivat tingityksi rajalinjan Tornoijokeen.
Suomi myös käsitettiin aina erilaisena yksikkönä Ruotsissa, jo pelkästään siksi että täällä puhuttiin suomenkieltä! Ajatus suomalaisesta kansasta jopa valtiosta on vanhempi kuin 1800 l. On tietysti ymmärrettävää että ruotsinkielinen suomalainen katsoo asiaa eri näkövinkkelistä kuin suomenkielinen, niin varmasti myös esim. Englannin siirtomaissa valkoihoinen englantilainen katsoi olevansa tasaveroinen kruunun alamainen verrattuna emämaassa asuviin kansalaisiin . Mustan afrikkalaisen ( ja suomalaisen ) näkökulma on sitten erilainen.
Tässä kuviossa jossa olisimme kaikki "itä-ruotsalaisia", suomenkielisen olsi täysivaltainen vasta ruotsinkielisenä. Näin oli ennen ja niin on myös nyt. Siksi suomalaisuuden täytyy tarkoittaa vain suomenkielisyyttä.
Ahvenanmaan kysymyksen kiista "myrkytti suhteita pitkälle 1920 luvulle". Niin varmaan, Ruotsi miehitti itsenäisen Suomen osan ja aikoi liittää sen itseensä ( toiminta muistuttaa Venäjän toimintaa Krimillä ja Ukrainassa). Kun asia otettiin esille kansainliitossa 1920, Suomi ehdotti Ahvenanmaan vaihtamista Pohjois-Ruotsin suomenkielisiin alueisiin tai osiin niistä, tämä torjuttiin Ruotsissa ehdottomasti. Suomenkielset eivät myöskään saaneet autonomista aluetta Torniojokilaaksosta, vaan ruotsalaistamista kiihdytettiin. Samaan aikaan alkoi suomenkielen hävittäminen Ahvenanmaalta.
Klinge ei siis näe Suomen asemassa osana Ruotsia mitään ongelmaa. Voi toisaalta sanoa että myös Viro oli "tasavertainen osa Neuvostoliittoa" tai Norja oli osa Ruotsia 1814-1905 ( miksi ne halusivat itsenäistyä, kun kielikin on lähes sama:)
Suomella on kuitenkin juuri oman kielen vuoksi suuri oikeutus olla itsenäinen kansankunta ja valtio. Ehkä juuri siitä syystä nykyajan svekomaanit inhoavat ja vihaavat suomenkieltä ja haluavat syrjäyttää sen ja korvata vanhalla siirtomaaisännän kielellä, ruotsilla.
Klingestä vielä sen verran, että hän ei arvosta suomenkielisiä tohtorin arvonimen väitelleitä henkilöitä lainkaan. Hänestä "sivistys" peritään perintötekijöissä, eikä sitä voi oppia!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.