Arjan poika kuoli kiusaajien vuoksi
Keskiviikko 4.3.2015 klo 14.29
Tomi, 13, menehtyi törmäyksessä auton kanssa, kun koulukiusaajat olivat irrottaneet jarruvaijerit hänen pyörästään.
Äiti Arja Marjatsalo-Kyllästinen kertoo kaipaavansa rakasta Tomiaan joka ikinen päivä. Hän toivoo, ettei yksikään lapsi joutuisi kokemaan vastaavaa kohtaloa.
Äiti Arja Marjatsalo-Kyllästinen kertoo kaipaavansa rakasta Tomiaan joka ikinen päivä. Hän toivoo, ettei yksikään lapsi joutuisi kokemaan vastaavaa kohtaloa. (RONI LEHTI)
LINKKI
Adressi koulukiusaamisen lopettamiseksi löytyy
täältä.
Äiti ei ikinä unohda työpäivää 5. syyskuuta 1997.
Tuolloin kesken päivän tullut puhelu pysäytti Arja Marjatsalo-Kyllästisen maailman.
- Puhelimessa sanottiin, että Tomi on kuollut, Arja kertaa.
Tomi oli Arjan nuorin lapsi, vasta 13-vuotias. Hän oli juuri aloittanut yläasteen uudella paikkakunnalla Uudellamaalla.
Heti yläasteella Tomi joutui koulukiusaamisen kohteeksi. Tomia tönittiin ja haukuttiin. Kahden ensimmäisen viikon aikana hänen uudesta polkupyörästään katkaistiin jarruvaijerit kaksi kertaa.
- Kolmas kerta oli se kohtalokas, äiti toteaa hiljaa.
Tomi lähti koulusta kotiin 5. syyskuuta 1997. Yhtä matkaa polkenut koulukaveri oli lähdössä mäen päältä eri suuntaan, kun hän huomasi, että Tomin pyörän jarruvaijeri oli taas irrotettu.
Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo liian myöhäistä varoittaa, sillä Tomi viiletti mäkeä alas. Kaveri kuuli, kuinka Tomi huusi, että jarrut eivät toimi.
Tomi laski mäkeä alas suoraan auton eteen ja kuoli välittömästi.
"Raskain asia"
Poliisi selvitti Tomin kuolemaa, mutta ei koskaan löytänyt jarruvaijerin irrottaneita henkilöitä. Poliisiraportissakin todetaan pyörän vaijerin olleen irrotettu onnettomuuden tapahtuessa.
Lapsen menehtyminen järkytti koko perhettä. Tomia jäivät kaipaamaan äidin lisäksi isä, isoveli ja isosisko.
- Jokainen lapsensa menettänyt tietää, että se on pahin, kovin ja raskain asia, mitä kukaan joutuu ikinä kokemaan, äiti toteaa nyt.
Vielä 18 vuoden jälkeenkin asia on edelleen kova paikka perheelle. Siksi äiti ei anna Tomin kuvaa julkisuuteen.
- Tomin syntymäpäivät, nimipäivä, joulu... kaikki ovat vaikeita. Ja kyllä minä Tomin kuvalle puhun joka päivä, äiti toteaa itkien.
Äiti on jo pitempään miettinyt, että hänen pitäisi kertoa heidän perheensä tarina julkisuuteen. Vuonna 2013 äiti liittyi Edes yhtenä päivänä maailman tärkein -ryhmään Facebookissa.
- Siellä ihmiset kertoivat päivittäin joutumisestaan koulukiusatuksi. Minulla vain naksahti päässä ja ajattelin, että nyt olen valmis kertomaan Tomin tarinan.
Alle viikko sitten äiti jakoi perheen tarinan Facebookissa ja perusti nettiadressin koulukiusaamisen lopettamiseksi. Adressin tavoitteena on saada päättäjät reagoimaan voimakkaammin koulukiusaamiseen.
Adressi on kerännyt jo lähes 2 000 allekirjoitusta.
- Opettajilla, kasvattajilla ja vanhemmilla pitäisi olla suurempi velvollisuus puuttua kiusaamiseen, äiti toteaa.
Hän on myös ottanut suoraan yhteyttä poliitikoihin ja taiteilijoihin asian vuoksi. Toukokuussa on tarkoitus järjestää Turun seudulla tapahtuma, jossa muistutetaan koulukiusaamiseen puuttumisesta.
Seis kiusaamiselle
Äiti kertoo, että ala-asteella Tomi oli kaveripiireissä todella suosittu.
- Hän oli kauhean iloinen, sosiaalinen ja reipas, äiti kuvailee.
Yläasteella alkaneeseen koulukiusaamiseen Tomi ei alistunut, vaan pani kiusaajille vastaan.
- Jarruvaijereiden irrottamisella jollain tavalla kostettiin sitä, ettei hän suostunut siihen kiusaamiseen, äiti arvelee.
- Hän oli pienikokoinen, mutta sitkeä poika, äiti toteaa liikuttuneena.
Tekijöiden löytymistä äiti ei enää haikaile.
- En jaksa uskoa, että kenelläkään oli tarkoitus, että Tomi menehtyy. Uskon, että tekijä tai tekijät ovat varmasti kärsineet tämän 18 vuotta, äiti toteaa.
Tomin tarina on varoittava esimerkki, kuinka järkyttävät seuraukset koulukiusaamisella voi pahimmillaan olla. Äiti toivoo, että tarina herättäisi nuoret ja päättäjät ajattelemaan.
- Joka ikinen kerta kun luen tai kuulen koulukiusaamisesta, tuo syyskuu 1997 tulee mieleeni, kuin se olisi vasta tapahtunut. Tiedän sen, ettei koulukiusaaminen maailmasta lopu, mutta jos meidän tarinamme avulla edes yksi lapsi tai nuori säästyy kiusaamiselta, tarina kannatti kertoa, äiti toteaa.
JOHANNA MATTINEN
[email protected]
Keskiviikko 4.3.2015 klo 14.29
Tomi, 13, menehtyi törmäyksessä auton kanssa, kun koulukiusaajat olivat irrottaneet jarruvaijerit hänen pyörästään.
Äiti Arja Marjatsalo-Kyllästinen kertoo kaipaavansa rakasta Tomiaan joka ikinen päivä. Hän toivoo, ettei yksikään lapsi joutuisi kokemaan vastaavaa kohtaloa.
Äiti Arja Marjatsalo-Kyllästinen kertoo kaipaavansa rakasta Tomiaan joka ikinen päivä. Hän toivoo, ettei yksikään lapsi joutuisi kokemaan vastaavaa kohtaloa. (RONI LEHTI)
LINKKI
Adressi koulukiusaamisen lopettamiseksi löytyy
täältä.
Äiti ei ikinä unohda työpäivää 5. syyskuuta 1997.
Tuolloin kesken päivän tullut puhelu pysäytti Arja Marjatsalo-Kyllästisen maailman.
- Puhelimessa sanottiin, että Tomi on kuollut, Arja kertaa.
Tomi oli Arjan nuorin lapsi, vasta 13-vuotias. Hän oli juuri aloittanut yläasteen uudella paikkakunnalla Uudellamaalla.
Heti yläasteella Tomi joutui koulukiusaamisen kohteeksi. Tomia tönittiin ja haukuttiin. Kahden ensimmäisen viikon aikana hänen uudesta polkupyörästään katkaistiin jarruvaijerit kaksi kertaa.
- Kolmas kerta oli se kohtalokas, äiti toteaa hiljaa.
Tomi lähti koulusta kotiin 5. syyskuuta 1997. Yhtä matkaa polkenut koulukaveri oli lähdössä mäen päältä eri suuntaan, kun hän huomasi, että Tomin pyörän jarruvaijeri oli taas irrotettu.
Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo liian myöhäistä varoittaa, sillä Tomi viiletti mäkeä alas. Kaveri kuuli, kuinka Tomi huusi, että jarrut eivät toimi.
Tomi laski mäkeä alas suoraan auton eteen ja kuoli välittömästi.
"Raskain asia"
Poliisi selvitti Tomin kuolemaa, mutta ei koskaan löytänyt jarruvaijerin irrottaneita henkilöitä. Poliisiraportissakin todetaan pyörän vaijerin olleen irrotettu onnettomuuden tapahtuessa.
Lapsen menehtyminen järkytti koko perhettä. Tomia jäivät kaipaamaan äidin lisäksi isä, isoveli ja isosisko.
- Jokainen lapsensa menettänyt tietää, että se on pahin, kovin ja raskain asia, mitä kukaan joutuu ikinä kokemaan, äiti toteaa nyt.
Vielä 18 vuoden jälkeenkin asia on edelleen kova paikka perheelle. Siksi äiti ei anna Tomin kuvaa julkisuuteen.
- Tomin syntymäpäivät, nimipäivä, joulu... kaikki ovat vaikeita. Ja kyllä minä Tomin kuvalle puhun joka päivä, äiti toteaa itkien.
Äiti on jo pitempään miettinyt, että hänen pitäisi kertoa heidän perheensä tarina julkisuuteen. Vuonna 2013 äiti liittyi Edes yhtenä päivänä maailman tärkein -ryhmään Facebookissa.
- Siellä ihmiset kertoivat päivittäin joutumisestaan koulukiusatuksi. Minulla vain naksahti päässä ja ajattelin, että nyt olen valmis kertomaan Tomin tarinan.
Alle viikko sitten äiti jakoi perheen tarinan Facebookissa ja perusti nettiadressin koulukiusaamisen lopettamiseksi. Adressin tavoitteena on saada päättäjät reagoimaan voimakkaammin koulukiusaamiseen.
Adressi on kerännyt jo lähes 2 000 allekirjoitusta.
- Opettajilla, kasvattajilla ja vanhemmilla pitäisi olla suurempi velvollisuus puuttua kiusaamiseen, äiti toteaa.
Hän on myös ottanut suoraan yhteyttä poliitikoihin ja taiteilijoihin asian vuoksi. Toukokuussa on tarkoitus järjestää Turun seudulla tapahtuma, jossa muistutetaan koulukiusaamiseen puuttumisesta.
Seis kiusaamiselle
Äiti kertoo, että ala-asteella Tomi oli kaveripiireissä todella suosittu.
- Hän oli kauhean iloinen, sosiaalinen ja reipas, äiti kuvailee.
Yläasteella alkaneeseen koulukiusaamiseen Tomi ei alistunut, vaan pani kiusaajille vastaan.
- Jarruvaijereiden irrottamisella jollain tavalla kostettiin sitä, ettei hän suostunut siihen kiusaamiseen, äiti arvelee.
- Hän oli pienikokoinen, mutta sitkeä poika, äiti toteaa liikuttuneena.
Tekijöiden löytymistä äiti ei enää haikaile.
- En jaksa uskoa, että kenelläkään oli tarkoitus, että Tomi menehtyy. Uskon, että tekijä tai tekijät ovat varmasti kärsineet tämän 18 vuotta, äiti toteaa.
Tomin tarina on varoittava esimerkki, kuinka järkyttävät seuraukset koulukiusaamisella voi pahimmillaan olla. Äiti toivoo, että tarina herättäisi nuoret ja päättäjät ajattelemaan.
- Joka ikinen kerta kun luen tai kuulen koulukiusaamisesta, tuo syyskuu 1997 tulee mieleeni, kuin se olisi vasta tapahtunut. Tiedän sen, ettei koulukiusaaminen maailmasta lopu, mutta jos meidän tarinamme avulla edes yksi lapsi tai nuori säästyy kiusaamiselta, tarina kannatti kertoa, äiti toteaa.
JOHANNA MATTINEN
[email protected]
Vastaukset 73
Vanhimmat
Kiusaaminen on kouluissa tosi asia vaikka sen vähentämiseen on alettu kiinnittämään huomiota ainakin lukuvuoden alussa kun vielä voimia on.
olen aina ihmetellyt miksei kenenkään isä/äiti mene vetelemään kylmästi
vaan noita kiusaaja-naperoita turpaan niin että veri tirskuu ja näköön pistelee!
Ilmeisesti suamilaki itkee tästäkin.
Jarruvaijerit katkottu tai irrotettu aiemmin kaksi kertaa, eikä kokeile jarruja ennen vauhtiin pääsyä...
Kertomus haisee.
Aikuinen saattais jarrukokeilun vielä muistaakin tehdä, mutta lapsi ei välttämättä. Se siitä hajusta.
Toisaalta ihan sama, että haiseeko tarina vai ei, koska tarina voisi aivan hyvin olla totta!
Tämä tarina ei haise. Täyttä totta. Eipä lapset touhutessaan huomaa ja ajattele, että pitää joka asia tarkastaa. Tarkastatko itse pyörän tai autosi jassut joka kerta? Ei tulisi mieleenkään leikkiä tällaisella asialla. En oikein käsitä, miten joku edes kuvittelee, että lapsensa menettänyt äiti keksisi tällaista. Eikä Tomia kiusattu vain jarruja hajottamalla. Kerroin Tomin tarinan siksi, että koulukiusaamiseen puututtaisi ajoissa. Luen päivittäin tarinoita julmista kiusaamistapauksista, eikö ne pitäisi saada loppumaan.
kuusaanmäen psykiatrinen se vasta haisee
Kertomus nyt vain sattuu olemaan totisinta totta, ikäväkyllä. Asian voin varmuudella sanoa...tuota päivää ja sotä edeltäviä tapahtumia kun ei ystäväpiirikään toisilta paikkakunnilta voi unohtaa.
En usko.
Juttu ei ole uskottava.
Ellu 9000
Uskotko, että epäilysi tuo pojan takaisin elämään.
Ihmettelen asennettasi jos itselläsikin on ollut kouluikäisiä lapsia.
Jokainen uskokoon mitä tahtoo.
Kiusaus alkoi heti koulun alettua ja ehti jatkua sen muutaman viikon kun kävi miten kävi.
Kysymyksiä on miksi et hypännyt kyydistä tai kaatanut pyörää tahallasi?
Miksi et kokeillut toimiiko jarrut?
Miksi olit koulussa pyörällä?
Miksi et lähtenyt minuuttia myöhemmin niin se auto ei olisi tullut sieltä?
Miksi Miksi Miksi meiltä riistettiin ystävä liian aikaisin??
Mämä kysymykset eivät sinua takaisin tuo eikä sekään, että niihin jarruvaijereihin joku/jotkut kajosi ja Tomia niin paljon kiusasi.
Tärkeintä on, että ihmiset heräisi ajattelemaan ja tekemään työtä sen eteen ettei vastaavia surullisia tarinoita enää tapahtuisi.
Arja Ylen aamu tv:ssä maanantaina, muistakaa käydä allekirjoittamassa hyvän asian puolesta.
Tämä on aivan hirvittävä ja järkyttävä tapaus. Itkin, kun tämän luin. Mitä me ihmiset loppujen lopuksi syvimmiltään olemme, kun pintaa syvemmältä raaputtaa. Jokaisesta voi tietyissä olosuhteissa tulla peto. Toisista helpommin, toisista vaikeammin. Kun ajattelee natsi-Saksaakin. Tuli taas joku aika sitten sen Schindelerin lista TV:stä.
Henkisesti voivat ihmiset raadella toisiaan.-Raatelevia susia!
Lohtuna on se, että napsahtaa omaan nilkkaan jossakin muodossa.
Harvoimpa napsataa oikeaan nilkkaa. Aletaan porukalla vainoamaan juuri sitä, joka vähiten ansaitsisi. Ihan vain kuuntelemalla jonkun perusteluja, jotak eivät perustu mihinkään, ainakaan totuuteen.
MIKSI JOKU KIUSAA?
En oikein tiedä, miksi kiusasin. Ehkä se oli jotain pätemisen tarvetta ja halua olla luokassa se, joka määrää. Nyt vanhempana hävettää tosi paljon, kun tajuan, miten satutin muita.
Kiusattu voi miettiä, miksi hänelle minulle tapahtui näin. Silloin on hyvä muistaa, että kuka tahansa voi joutua kiusatuksi.
Kiusaaminen ei ole milloinkaan kiusatun vika. Syyt löytyvät aina kiusaajasta:
Kiusaaja voi pyrkiä varmistamaan omaa asemaansa porukassa kiusaamalla toisia.
Kiusaaja voi tavoitella kiusaamisella esimerkiksi suositun oppilaan tai koviksen asemaa.
Kiusaamisen syyt ovat usein kiusaajan ja ympäristön määrittelemiä. Eri kouluissa ja luokissa kiusaamisen syyt saattavat olla aivan erilaisia. Esimerkiksi jos luokassa arvostetaan erityisen paljon tietynlaista pukeutumista, voidaan kiusaamisen kohteeksi etsiä oppilas, joka ei pukeudu samalla tavalla.
Kiusaaminen saattaa olla kiusaajalle keino purkaa omaa pahaa oloaan. Kiusaaja voi olla turhautunut, ahdistunut tai pettynyt. Hän saattaa kärsiä huonosta itseluottamuksesta, jota yrittää peittää kiusaamisella.
Kiusaajaa on saatettu joskus aiemmin kiusata.
Jos olet syyllistynyt kiusaamiseen, pysähdy miettimään, miksi teet niin. Hae tarvittaessa itsellesi apua. Kiusaaminen on aina väärin!
Kiusaaja on ilkeä pasiainen:->
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=13&cad=rja&uact=8&ved=0CFcQFjAM&url=http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi?1079_a=comments&1079_m=1293&ei=wZr5VMvmGub7ygP4koHIDw&usg=AFQjCNGhTVBSEUUknfIgik9nyf7YpLG6ig&bvm=bv.87611401,d.bGQ
Minusta kyseessäoli kuolemantuottamus jossa syypää olisi syytä ottaa vastuu vieläkin ja käydä tutustumassa vankilaan sellainen 10v.Olisi mies.
Koulukiusaaminen ei ole uusi juttu,sitä tapahtui jo aiemmin.Olin 60 luvulla tornionmäen koulussa yläasteella,ja Pertti Salonen oli opettaja.Hän kielsi muita lapsia olemasta kanssani missään tekemisissä,nimitteli myös ja väheksyi suorituksiani kaikessa.Laittoi piruuttaan urheilussakin romusakkiin,vaikka olin hyvä urheilija,ja koulun ulkopuolella harrastinkin monia lajeja.Tuo opettaja on pilannut elämäni,ja anteeksi en sille voi antaa.Myohemmin yläkuokilla kiusaaminen loppui ja opettajakin on toinen,mutta olin jo "kasvatettu" oleilemaan yksikseni,ja niin teen edelleen.Pointtini on se,että koulukiusaamisella saattaa olla vaikutusta koko loppuelämään.
ROOLIT KIUSAAMISTILANTEISSA
Tuntuu pahalle katsoa vierestä, kun yhtä meidän koululaista kiusataan. En vain osaa mennä väliin, enkä oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu niin isolle jutulle mennä kertomaan siitä jollekin. Mutta se, etten tee mitään, ahdistaa myös.
Kaikki läsnä olevat ovat vastuussa kiusaamisesta. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, ja kun kiusataan, jokainen on silloin mahdollistamassa kiusaamisen jatkumisen.
Useimmat nuoret eivät hyväksy kiusaamista. Ryhmässä kuitenkin helposti tulee toimineeksi tavoilla, jotka mahdollistavat kiusaamisen.
Mikä sinun roolisi on kiusaamistilanteessa? Tuetko tietämättäsi kiusaamista?
Apuri ei aloita kiusaamista. Menee silti helposti mukaan tilanteeseen kiusaajan avuksi.
Vahvistaja voi nauraa ja kannustaa kiusaajaa.
Sivustakatsoja näkee kaiken, mutta pysyttelee taustalla ja vaikenee. Samalla hän huomaamattaan hyväksyy ja osallistuu kiusaamiseen – ja ehkä pelkää, että joutuu itse kiusaamisen kohteeksi.
Puolustaja yrittää lopettaa kiusaamisen ja on kiusatun puolella.
Annatko kiusaajan yllyttää sinua?
Toiset kiusaajat ovat sen verran ovelia, että he saavat muut tekemään ikäviä tekoja heidän puolestaan. Tiukan paikan tullen he selkärangattomasti sanoutuvat tilanteesta irti ja muut joutuvat kantamaan kaiken vastuun.
Tiesitkö, että…
Kiusaamiseen osallistuu jopa yli kolmannes oppilaista erilaisissa rooleissa. Kiusaajia on noin kymmenen prosenttia peruskoulun oppilaista.
Rooliin voi joutua myös tahtomattaan.
Omaa roolia on aina mahdollista muuttaa!
Suomen peruskouluissa kiusataan toistuvasti jopa yhtä lasta kymmenestä.
Yläkoulussa kiusattuja on noin puolet vähemmän kuin alakoulun puolella. Kiusaajien ja heidän apuriensa määrä on suunnilleen sama.
Käy kertomassa aikuiselle aina, kun näet kiusaamista.
Katkaistaanko näillä ohjeilla kiusaaminen?
"Toivoisin vähintäänkin seminaareja tai luentoja kouluihin, joissa myös ilmiön seurauksia tuotaisiin esiin. Tulevaisuuden kannalta kiusaajat eivät useinkaan menesty eivätkä välty hankaluuksilta, ja kiusatut taas jäävät syrjään jos eivät löydä keinoa päästä yli arvistaan. Molemmilla osapuolilla on siis syy ja motivaatio katkaista kierre, vaikka kiusaajilla onkin tässä suurempi vastuu.
Sekä lasten että aikuisten olisi ymmärrettävä, että koko ilmiö on täysin järjetön ja turha ja että siihen tulisi suhtautua yhtä vakavasti kuin väkivaltaan yleensä. Koulukiusaamisesta johtuvia nuorten ja lasten itsemurhia ei tulisi lakaista maton alle silkasta häveliäisyydestä, vaan tuoda ne rohkeasti esiin ääriesimerkkeinä. Kukapa haluaisi lapsen kuolevan turhaan?"
Yhtä iso ongelma on aikuisten toistensa kiusaaminen, levitellään kaikenlaista mikä ei pidä paikkaansa, tälläisillä narsisti aikuisilla on kierre, mitä he eivät itse ymmärrä, saavat vaan suurta tuhoa aikaiseksi, näiden lapset saavat hyvän opin kotoa ja jatkavat tätä myös koulussa.
Olipa hyvä kirjoitus, yhdyn täysin tuohon samaan.
Lapsista "paistaa" kotiolot/kotitavat.
Oman lapsuuteni ajalla oli kylällä yksi häiriintynyt kauhukakara joka piti kylän lapsia kauhunvallassa. Lapset eivät saaneet kulkea koulutietään rauhassa kun tuo hirviö pelotteli heitä. Kauhukakaralla oli hallussaan kaikki mahdolliset "sivistyssanat" ja metkut.
Hirviöllä itsellään kouluaineet eivä menneet kaaliin, mutta hänellä oli sitten otsaa häiritä/pelotella muita oppilaita. Pitihän sitä pahaa oloaan johonkin purkaa.
Edelleenkin muistuu tuo hirviö mieleen, kun kuulen tai luen koulukiusaamisista.
Toi nimi kuulostaa keksityltä feikki nimeltä.
Henkinen väkivalta:
Henkinen väkivalta voi ilmetä hyvin monin tavoin, kuten:
* sanaton viestintä: kielteiset eleet, ilmeet, äänensävyt, katseet, olankohautukset
* sosiaalinen eristäminen: ei puhuta, ei kuunnella, kohdellaan kuin ilmaa, kielletään muita puhumasta, tervehdyksiin ei vastata, siirretään työskentelemään muista erillään, ei anneta ilmaista mielipiteitä, keskeytetään jatkuvasti
* maineen tai aseman loukkaaminen: levitetään vääriä tietoja, puhutaan pahaa selän takana, juorutaan, mustamaalataan, kritisoidaan, haukutaan, nöyryytetään, pilkataan, kiusatun uskonnollinen tai poliittinen vakaumus tehdään naurunalaiseksi, mitätöidään
* työnteon vaikeuttaminen tai loukkaaminen: jätetään tiedonvälityksen ulkopuolelle, annetaan tarkoituksettomia tehtäviä, annetaan vähän tai ei lainkaan työtehtäviä, annetaan osaamiseen nähden ala-arvoisia tehtäviä
* suulliset tai kirjalliset uhkaukset
* sukupuolinen häirintä ja ahdistelu
Kiusaajaa turhauttaa jos hän ei saa vastakaikua.
Yritä olla näyttämättä kiusaajalle, että hän saa sinut tolaltaan. Hän saattaa kyllästyä kiusaamiseesi, jos ei huomaa tekevänsä sinuun minkäänlaista vaikutusta. Myös huumori on toimiva ase kiusaajaa vastaan.
Toinen, vastakkainen tapa vastata kiusaamiseen on puolustautuminen. Saattaa olla, että jos puolustaudut mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, saat katkaistua kiusaamisen heti alkumetreillä. Tällöin tärkeintä on, että osoitat selkeästi, ettet siedä mitä tahansa kohtelua.
Kiusaamisen seuraukset
Kiusatut oppilaat voivat kärsiä monenlaisista henkisen hyvinvoinnin ja mielialan ongelmista. Kiusaaminen voi aiheuttaa mm. itsetunnon ja itsearvostuksen alenemista, masentuneisuutta, itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja sekä ahdistuneisuutta.
Kiusaamisen on todettu vaikuttavan myös kiusattujen oppilaiden fyysiseen terveyteen mm. psykosomaattisina stressioireina kuten kiputiloina ja yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina ja yökasteluna sekä syömishäiriöinä. Lisäksi kiusatuille on ominaista koulumotivaation heikkeneminen ja kouluun menon välttely.
Yks vanhempi poika kiusasi minua koulussa tunnilla. Tapauksesta on aikaa 50v. Vetäisin vielä sitä turpaan jos tietäisin, että tämä on se muualle muuttanut pikkuserkku.
Miten kiusatut koululaiset voivat paneutua oppimiseen kun kiusaus pelko on kokoajan läsnä?
No ei mitenkään!
Opiskelu vaatii keskittymistä, mielenhallintaa, ihmisiin sopeutumista,
Näemme monasti asiat VÄÄRIN.
On myös sellainen homma että PAKKOKOULU mitä valtio tarjoaa EI SOVI KAIKILLE
ja se ei tarkoita sitä että lapsi pitäisi kategorioida psykiatrian/sossujen kautta vammaiseksi/erilaiseksi VAAN SE ON LUONNOLLISTA että kaikki ei vaan ole samanlaisia
ihmisiä vaan he sopeutuvat paremmin kun he voivat opiskella itsenäisemmin!
kaikille TULEE YHTEISKUNNALLINEN PAKKO yllätyksenä ! se on fakta.
se unohtuu monelta!
sitten häärää sossut ja tantat kintereillä ja siihen ammattiin pääsee mielenvikaiset
psykopaatit jotka itsekin entisiä ex kiusaajia..... jne.
näin tämä maailma pyörii!
Ihmiset ovat liian sokeita kun uskovat viranomaisiin... me kaikki olemme samoja ihmisiä, meissä löytyy epärehellisiä ja rehellisiä. Niitä on lapsen vaikea erottaa, ja myös TYHMÄN vaikea erottaa.
maalaisjärki on toimiva.
Yhteiskunnan PAKOT ovat tosiasia ja ne taistelevat vastaan ihmisen inhimillisiä ihmisoikeuksia !
typerät ja viisaat erottuvat tässä.
toisille elämä on karu,toisille helppo.
asiasta voisi kirjoittaa kirjan.
"Kiusaaminen voi aiheuttaa mm. itsetunnon ja itsearvostuksen alenemista, masentuneisuutta, itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja sekä ahdistuneisuutta."
KYLLÄ!
Mutta osa selviää ILMANKIN mutta menettää osansa yhteiskuntaan kun
ei SOPEUDU oppijärjestelmään!!!
Oppipakko tulee yllätyksenä.
Aika ja paikka vaan ei ole KAIKILLE SOPIVIN!
Narsistilla on aina heikko itsetunto siitä huolimatta, että hänen käytöksensä perusteella voisi luulla juuri päinvastaista. Narsistilta puuttuu sekä hyvä itsetunto että kyky asettua toisen asemaan. Narsistin käsitys omasta itsestään ja vuorovaikutustaidoistaan on vääristynyt. Narsistilla on tapana loukata jatkuvasti läheisiään vähättelemällä, piikittelemällä ja arvostelemalla. Narsistilla on aina sanottava viimeinen sana. Narsisti voi toimia myös hienovaraisemmalla tavalla. Hän toivoo, että vastapuoli tuntisi olonsa arvottomaksi, vaikka tällainen tunne on hänellä itsellään sisimmissään.
Kyllä näin on.
Kouluissa pitäisi olla oppiaineena käytöstapa- sivistys- henkinen moraalioppi, eli sellaiset lapset jotka eivät toisen ihmisen kunnioitus-kasvatusta saa kotona, niin opista olisi suuri hyöty tälläisille lapsille, että taitoja oppitunnilla opetettaisiin.
Loppuisivat nämä työpaikkakiusaamisetkin, tai ainakin vähenesivät.
Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa...
kouluja tarvi olla olemassakaan.
pitäisi jokaisella olla oikeus kieltäytyä mokomasta roskasta
harmittaa kun tuli aikoinaan käytyä.
Ihmiset ovat ovelia ja kiusaaminen tapahtuu huomaamattomasti ja siksi on tartuttava
pieneenkin vihjeeseen, sillä ovathan nämä nuorten ja lasten keinot kuitenkin tunnettuja. Kouluajaltani muistan, kun kaksi luokkani poikaa kiusasi alemmalla luokalla ollutta tyttöä. Tämä kantautui tuon luokan opettajan korviin ja hän lennähti luokkaamme kuin myrskynmerkki, etsi kiusaajat ja talutti heidät tukasta käytävälle. Kiviseinien läpi kaikui jyrisevä saarna. Kiusaaminen loppui.
Ei ehkä aivan näin pidä toimia, mutta jos oppilas oireilee kiusaajana, esim karttaa näyttävästi, ilveilee tai esittää kiusatun selän takana pahoinvoivaa, niin välitön tiukka ja pitkä puhuttelu sekä jälki-istunto ja mitä niitä sallittuja keinoja onkaan. Hiljaiset hyväksyjät ympärillä pitää käsitellä periaatteella: Jos näet kiusaamisen etkä sano, että kiusaaminen, olet kiusaaja.
Tämä on tehtävä, sillä kiusaaminen tuhoaa nuorta elämää. Myös kiusaaja tarvitsee apua, ei kiusaaminen häntä kansalaisena tee paremmaksi, vaikka pyrkyrinä politiikan huipulle nousisikin.
Noista kahdesta luokkatoveristani ei kumpikaan saanut henkisiä vammoja ja kerran aikuisuuden kynnyksellä toinen heistä linja-automatkalla muisteli minulle hyvällä opettajan antamaa tukkapöllyä, joka sai hänen silmänsä auki.
Kiusaajat ovat sairaita ja opettajat, jotka eivät kiusaamista tunnista, eivät siitä välitä tai asian kieltävät ovat epäpäteviä.
"Ihmiset ovat ovelia ja kiusaaminen tapahtuu huomaamattomasti ja siksi on tartuttav"
jos kiusaaja kiusaa ovelasta, on kohde liian ujo vetääkseen turpiin kiusaajaansa.
Jokainen huomaa jos joku ärsyttää ja siihen rohkea osaa puuttua.
ovela saa opetuksen ja siihen loppuu.
Oppikaa huomaamaan itse. Ei teitä kukaan muuten auta.
ollessani ala-asteella sain uuden polkupyörän, menin kouluun uutukaisella polkupyörälläni niin heti eka päivänä polkupyörääni rikottiin, pyörän pinnat potkittiin mutkalle ja tehtiin muutakin vahinkoa," Kateus vie Kalatkin Vedestä." Tämä tapahtui kauan sitten eikä unohdu koskaan. Arvatkaa miltä pienestä ekaluokkalaisesta TUNTUI.
Minä olisin vielä kussut päällesi, senkin loinen!!!
Lapsen Koskettava Viesti lehdessä-> LUE - OPI
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015031319350205_uu.shtml
"Mielipidetekstin nuori kirjoittaja haluaa herätellä aikuisia opettamaan käytöstapoja jälkikasvulleen esimerkkien kautta."
Niin ja monen aikuisen pitäisi itse ensin opetella käytöstapoja.
KIUSAAMINEN VOI OLLA RIKOS
Kaveri oli heittänyt netissä homoläppää yhdestä pojasta. Siitä nousikin tosi iso juttu. Selvisi, että se täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, koska juttu ei pitänyt paikkaansa. Vaikka se poika olisikin ollut homo, niin se olisi silti katsottu rikokseksi, koska se olisi ollut yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä. Ei ihan ensimmäiseksi tullut mieleen, että tollanen läppä voisikin olla rikos, josta joutuu poliisin pakeille.
Kiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Kiusaajan yllyttäjä ja avunantaja voidaan myös tuomita avunantamisesta rikokseen.
Esimerkiksi seuraavia rikosnimikkeitä voidaan soveltaa kiusaamisen yhteydessä:
Pahoinpitely
Jos esimerkiksi lyödään, tönitään, potkitaan, kampataan, kuristetaan, vedetään hiuksista, käydään käsiksi tai aiheutetaan toiselle kipua tai vahingoitetaan terveyttä.
Vaikka uhrille ei tulisi teosta vammoja tai kipua.
Rangaistuksena voi olla sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Vammantuottamus
Jos kiusaaja aiheuttaa kiusatun fyysisen loukkaantumisen.
Rangaistuksena voi olla sakkoja tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.
Kunnianloukkaus
Jos kiusaaja levittää kiusatusta valheellista tietoa esimerkiksi netissä.
Törkeän kunnianloukkauksen kriteerit täyttyvät nopeasti netissä jutun levitessä nopeasti lukuisille ihmisille.
Rangaistuksena voi olla sakkoja tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen
Jos laittaa lukuisten ihmisten saataville (esimerkiksi nettiin) kiusatun yksityiselämästä tietoa tai kuvia ja ne aiheuttavat vahinkoa kiusatulle.
Rangaistuksena voi olla sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Laiton uhkaus
Jos uhataan väkivallalla niin, että uhatulla on syy pelätä turvallisuutensa tai omaisuutensa olevan vakavassa vaarassa.
Rangaistuksena voi olla sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Pakottaminen
Jos väkivallalla tai uhkauksella pakotetaan kiusattu sietämään, tekemään tai jättämään tekemättä jotakin.
Rangaistuksena voi olla sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Tiesitkö, että…
Kiusaaja voi saada tuomion, jos hän on täyttänyt 15 vuotta. Jokaisen alle 18-vuotiaan kiusaajan asian selvittelyyn voidaan kutsua mukaan myös lastensuojelu.
Vahingonkorvausvastuulla ei ole ikärajaa. Toisin sanoen myös alle 15-vuotias kiusaaja voidaan tuomita maksamaan vahingonkorvausta kiusatulle, jos kiusaamisesta on aiheutunut vahingonkorvauslain mukaan korvattavaa vahinkoa.
Kaiken ikäisiä lapsia voidaan käyttää todistajana rikoksen selvittämisessä. Todistajana toimimisesta ei voi kieltäytyä.
Jos näet tai koet kiusaamista, siitä kannattaa kertoa heti jollekin aikuiselle, esimerkiksi vanhemmillesi, opettajillesi, koulukuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle. Aikuisen kanssa voi yhdessä harkita, tarvitseeko kiusaamisesta ilmoittaa poliisille.
“Kiusaaja on useimmiten henkilö, joka kokee oman asemansa ryhmän sisäpuolella olevan jotenkin uhattuna. Ehkä hän on juuri se, joka uhkaa seuraavaksi tipahtaa ulkopuoliseksi. Kiusaajan peesaajat ja hiljaiset sivustakatsojat kärsivät samasta pelosta.”
Aikuisten väliintulo onkin olennaisin asia koulukiusaamisen lopettamisessa. Aikuisista täytyy löytyä jämäkkyyttä, jolla autetaan lapsia löytämään yhteenkuuluvuuden tunne ilman, että ketään kiusataan.
“Ikinä ei pidä sanoa lapselle, että älä välitä. Lapsi ei pysty omin avuin lopettamaan kiusaamista tai kiusattuna olemista. Olemme sosiaalisia eläimiä. Yhteisön ullkopuolelle jättäminen luo perusturvattomuuden tunteen, joka voi vaikuttaa koko loppuelämän.”
Hänkö maailman rumin JA kiusatuin
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015031519359413_ul.shtml
Älä välitä, kyllä se menee ohi.
Vastasitko näin lapselle, joka kertoi, että häntä kiusataan koulussa? Jos, voi olla, että tahtomattasi pahensit lapsen oloa, et parantanut sitä.
– Lapset tuntevat monesti häpeää kiusatuksi tulemista ja siitä, etteivät kuulu joukkoon. Jos aikuinen vähättelee tätä häpeää kokemusta tai yrittää lohduttaa sitä pois, lapsi saattaa kokea, että kiusaaminen ja siitä seuraava paha olo ovat hänen syytään, MLL:n palvelevan puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki sanoo.
Siksi lapsen kertomus kannattaa aina ottaa vakavasti.
– Tärkeintä on, että aikuinen sanoo lapselle, että tätä kohtaan on tehty väärin ja että asiaan puututaan. Jo se auttaa lasta.
Vastuu kiusaamisen lopettamisessa on koululla.”
Pelkkä puhe ei kuitenkaan riitä. Kiusaaminen on otettava puheeksi lapsen opettajan kanssa heti, kun lapsi asiasta kertoo.
– Vanhemmat voivat vaikuttaa vain vähän siihen, mitä koulussa tapahtuu. Vastuu kiusaamisen lopettamisessa on koululla.
– Siksi jokaisella koululla on oltava eväät ratkoa asiaa ja oma suunnitelma siitä, miten kiusaamistapauksia lähdetään purkamaan, Pajamäki muistuttaa.
Kiusaaminen voi aiheuttaa monenlaisia hyvinvoinnin ja jaksamisen ongelmia. Tyypillisimpiä oireita ovat stressi, keskittymis- ja univaikeudet ja jopa ahdistuneisuus ja masennus.
Eräs oppilas "liukastui" lattialle ja löi päänsä. Näin rehtori väitti poliisille... vaikka yleisesti tiedettiin, että tekijöillä oli uusi kikka ollut kokoajan käytössään. Toinen meni selän taakse ja muut tönivät nurin.
Mielestäni kouluissa pitäisi olla enemmän kuria/rangaistusta kiusaustilanteissa.
minullakin olisi ollut tekijöille kiva kikka käytössäni, nimittäin bensaa ja tulitikut.
Samaa mieltä...Kun kuisaus tapahtuu niin kiusaaja heti opettajan puhutteluun, rehtorin puhutteluun, kotiin tieto, pahimissa tapauksissa sosiaalityöntekiöihin yhteys ja vaikka poliisille. Eiköhän näillä eväillä kiusaamiset vähene... Kuria pitää olla ja teoista seurauksia.
JUU TIEDETÄÄN SE LEHTOMÄENKOULULLA ,POIKA KUOLI PULPETILLE.
pskasakin kakarathan ne yleensä aina äänessä eniten ovat.
kouvola nyt on muutenkin takapuolesta.
viisaammat muuttaa muualle, matkaa oltava ainakin minimi 4 täältä..
pskahousut jää, viisaat lähtee.
Hyvin tavallinen kiusattujen lasten vanhempien kokemus on, ettei heitä ole kuultu tai ymmärretty sen hädän ja pelon keskeltä, mihin kiusaamiskokemus on heidät heittänyt. Vanhemmat kokevat lapseensa kohdistuvan kiusaamisen kipeänä, häpeällisenä ja vaikeana asiana. Siitä ei mielellään puhuta ja varotaan kenelle siitä kerrotaan. Usein puoliso on ainut jonka kanssa asiasta on voinut puhua. Lapsen vanhemman ollessa yksinhuoltaja, ei ehkä ole ketään aikuista, jonka kanssa asian voisi jakaa. Kokemuksen aiheuttama kipu vaikeuttaa asian jakamista.
Moni vanhempi kokee suurta avuttomuutta ja yksinäisyyttä yrittäessään saada lapseen kohdistuvan kiusaamisen loppumaan, koska ei pysty millään lailla hallitsemaan tilannetta. Usein toimintaympäristö sanelee ehdot. Se mitä vanhemmat kokevat olevan lapsen parhaaksi, ei välttämättä toteudu, vaan vanhemmat joutuvat seuraamaan vierestä lapseensa kohdistuvan väkivallan seurauksia.
Kun lasta kiusataan se vie vanhemmilta paljon voimia, aikaa ja resursseja, ja vaikuttaa perheen muihin lapsiin sekä perhesuhteisiin. Monen vanhemman kokemus on että he kohtaavat seinän, koska kiusaamiseen ei koulu- tai harrastemaailmassa suhtauduta tarpeeksi vakavasti, tai ongelma kielletään täysin. Vanhemmat kokevat voimavarojensa loppuvan jo paljon ennen kuin kiusaamistilanne on saatu selvitettyä. Vanhemmat kokevat toimintakyvyttömyyttä, syyllisyyttä, häpeää ja jopa depressiivisiä reaktioita sen seurauksena etteivät saa apua lapselleen.
Apua on vaikea saada, koska virallisella taholla ei ole resursseja huomioida kiusattujen lasten vanhempien tilannetta. Totuus on ettei asia niin sanotusti kuulu kenellekään!
Tueksi ja avuksi
Kouluissa ja harrastustoiminnoissa on yleisesti käytössä erilaisia kiusaamista ehkäiseviä menetelmiä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat myönteisesti kiusaamisen vähenemiseen sekä sen käsittelemiseen.
sanonko suoraan mikä on vialla?
KOULUT.
ne pitäs lopettaa ja tehdä vapaaehtoisiksi.
kavereita ja sosiaalisuutta saa ilman kouluakin.
yksinkertainen suomilaki tosin tekee monen elämästä helevettiä.
yksinkertaiset tohlopit ja huuhaat taas vannoo koulun ja kansanopin
nimeen ikäänkuin siihen olisi ihminen luotu suorastaan.
pskat sanon minä.
pelkkää yhteiskuntavouhotusta.
turhaan tuli itsekin kulutettua tahdottomasti energiaa siihen PSKAAN,
peruskouluun, ammattikouluun... ja MITÄÄN EI JÄÄNYT KÄTEEN!
saman ajan olisi voinut viettää kotona mutta eipä suami yhteiskunnassa
sellainen onnistu,sossut on ovella tai vanhemmat vetää turpaan.
kyllä minä viisaana itseäni pidän, olen jo aikuinen ja oppinut elämästä.
elämä on lyhyt viiva ja moni sen tajuaa liian myöhään...
elämä ei ole pelkkää vtun yhteiskunnan palvomista ja typerässä suamimaassa
istumista yhdessä vtun pikkukaupungissa sääntöjen uhrina.
sitähän se monella on.
koko elämä on monela sitä vtun työttömyyskierrettä/työtä, elämä pyörii
samaa vtun ympyrää samojen asioiden keskellä.
tein itse muutoksen omaan elämääni, ostin landelta tilan ja painuin täältä vttuun.
ei ole töitä, eikä pikkukaupungin pskaa ympärillä. oma tahto ja omat lait.
muijankun saisi vielä mukaan tänne mutta se on aivopesty siihen samaan
pskajorpakkoon mihin muutkin syntymästään asti opetetut aivopierut joilla
on vielä aivopierummat vanhemmat.
on tätä elämää vielä muutamavuosikymmen jäljellä onneksi, mutta kyllä harmittaa
tuo entinen turha koluaminen kaikenmaailman vtun kouluissa... voiko 0lla turhempaa.
ja pärjää täällä ilman töitäkin.
täytyykin kesäksi ostaa kunnon umpikelasetti, korillinen kaljaa ja painua h uoriin.
akkojen kanssa ei nykyään enää edes moni pärjää ja mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän mies alkaa tajuta että turhaa on p illun vonkuminen koska nyt pitäisi olla akkojen mieleen niin maan perusteellisesti, kyrvän pitäisi olla iso ja pitkä, tilin pitäisi olla kuin roope ankalla, auton pitäisi olla uusi, puhelahjat pitäisi olla hyvät ja ystäviäkin pitäisi olla.
paljon SIIS PITÄISI. hehheh.
joten vitttuakin tässä mitään akkoja hakemaan, oma käsi antaa ja helpommaksi tulee elämä kun ei ole kaikenmaailman ylimielisiä pskantärkeitä lutkia vouhkaamassa siinä ympärillä.
viina, metsä, onki, vesi ja sauna.
mitä muuta mies tarvitsee?
Aivan oikein sanoit.
Kuinka moni lapsi vaikenee kiusaamisesta?
Kiusaamisesta ei uskalleta kertoa kenellekkään, koska pelätään kiusaajia niin paljon.
Monesti kiusaajat (uhkailevat) kieltävät kertomasta kenellekkään, vedoten rajuimpiin kiusaamisiin. Miten näin ollen, pieni pelkäävä lapsi uskaltaa kertoa kiusaamisista?
Mielestäni opettajien pitäisi jo ekaluokkalaisille painottaa sitä, että pienimmistäkin kiusaamisista tulee heti kertoa opettajalle, vaikka kuinka uhkaillaan seuraamuksista.
Näin ollen kiusaamiset saataisiin heti kuriin. JA seuraamukset tietysti kiusaajille.
Rohkaiskaa lapsia kertomaan kiusaamisista.
Lehtomäen koululla kuoli poika kun kiusaajat töni kumoon .pää kolahti lattiaan että kaiku.
tönijät tiedetään . vaan eipä kukaan kysynyt silminnäkijältä ,vaan asia kerrottiin muuneltuna totuutena. silminnäkijä järkyttyi kertoi kotona .ja yhä hän tuntee kauhua asian suhteen .
TÄMÄKÄÄN KUOLEMA EI TOTUUTTA KESTÄ EIKÄ KETÄÄN KIINNOSTA. VANHEMMILLE KUN SAIS KERROTTUA. . KOULU KIUSAAJAT VASTUUSEEN KAIKKIALLA .
Tappotuomio niillä murhaajilla.Oikeus ei heille mitään tee,mutta jotkut muut tekee.
Päiväkoti-ikäisten kiusaaminen
Myös Suomessa ollaan herätty siihen, että päiväkodeissakin esiintyy kiusaamista. Jo hyvin pieninä lapset ymmärtävät hierarkian, joka luonnostaan muodostuu kaikissa ryhmätilanteissa. Tullessaan päiväkotiin, lapsi joutuu etsimään paikkaansa ryhmässä ja suhteessa päiväkodin aikuisiin. Aina se ei ole helppoa, koska jokaisella on perhetaustastaan, temperamentistään ja kokemuksistaan riippuen omanlainen käsityksensä siitä, miten toimia ryhmässä.
Ryhmäpaine vaikuttaa jo päiväkoti-ikäisiin ja heidän käyttäytymiseensä, jotkut keräävät enemmän huomiota kuin toiset ja jokaiselle muodostuu oma roolinsa ryhmässä. Myös vanhempien antama malli kuvastuu lapsen käyttäytymiseen. Jos vanhempana huomaa, että lasta jännittää päiväkotiin meneminen tai hän muuttuu itkuiseksi ja haluttomaksi, kannattaa keskustella asiasta päiväkodin henkilökunnan kanssa ja selvittää mistä on kysymys.
Mikäli epäilet, että lastasi kiusataan päiväkodissa, tartu rohkeasti asiaan ja keskustele siitä sekä lapsen että päviäkodin aikuisten kanssa.
Satutuokioissa ja lapsen kanssa juttelemalla voidaan kotona käydä läpi kiusaamiseen, itsetuntoon ja sosiaalisten tilanteiden hallintaan liittyviä asioita. Lapsen kanssa kannattaa jo pienestä pitäen puhua siitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei.
Onhan se ihan ylevää pohtia syitä sille, miksi joku kiusaa, mutta eipä se pohtimalla parane. Ihminen on syntinen, jokainen ihminen. Jos omalla esim. koulukiusaamisella on kohtalokkaat seuraukset uhrille (psyykkinen trauma seurauksineen, fyysinen vamma tai jopa kuolema), tekijä on Jumalan silmissä vastuussa seurauksesta; kiusaajan kädet ovat veressä, ja tämä on kirous, josta ei voi vapautua muutoin kuin raskaan katumuksen tien ja Jumalan armon vastaanottamisen kautta. Moni entinen kiusaaja ei jaksa kulkea sitä tietä, vaan selittelee ja säilyy kovana, ylpeänä. Ja hänen tiensä vie kirouksen kautta kadotukseen.
Tämä on kovaa tekstiä, mutta totta yhtä kaikki.
Kyllä,ja tuomio voi tulla jo eliajassa,kuten voi hyvinkin joutua puukotetuksi jossakin.
"tönijät tiedetään . vaan eipä kukaan kysynyt silminnäkijältä ,vaan asia kerrottiin muuneltuna totuutena."
se onkin tönijöille paha asia.
moni voi muistaa asian vielä vuosien jälkeen.... bang
Muistetaan kyllä,ja kostetaan
Koulukiusaaminen
Kiusaamista on aina ollut ja tulee todennäköisesti aina olemaan. Se, kuinka paljon ja minkä tyyppisenä sitä esiintyy, riippuu hyvin pitkälle siitä, miten henkilökunta suhtautuu siihen. Suurimmassa osassa kouluja toimii tänä päivänä KiVa-koulu hanke, joka on kouluikäisille tarkoitettu kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma.
Kiusaamista esiintyy erilaisissa muodoissa, tytöillä ja pojilla saattaa eri tilanteissa olla erilainen tapa kiusata. Kiusaamista on fyysinen väkivalta, henkinen, netti- ja mobiilikiusaaminen. Tytöt käyttävät paljon hiljaista, henkistä väkivaltaa kuten ryhmästä pois sulkemista, manipulointia oman edun saavuttamiseksi ja selän takana pahaa puhumista ja tekemistä. Pojilla on suorempi, avoimempi tapa kiusata.
Kiusaaminen vaikuttaa kiusatun itsetuntoon, oman arvon tunteeseen, käyttäytymiseen ja identiteetin kehittymiseen. Lapsi/nuori voi muuttua silmissä; hän ei halua mennä kouluuun, on pelokas, muuttuu hiljaiseksi, araksi ja vetäytyväksi tai aggressiiviseksi ja räjähteleväksi. Lapsen kanssa kannattaa keskustella ja yrittää selvittää tilannetta sekä sopia hänen kanssaan siitä, miten edetään. On tärkeää muistaa korostaa lapselle sitä, ettei hän ole syyllinen tilanteeseen.
Kiusaajan käyttäytyminen kotona ei välttämättä paljasta, että hän kiusaa. Jotkut kiusaajat kuitenkin muuttuvat kotonakin ärtyisiksi, levottomiksi tai hallitseviksi. Vanhempien olisi hyvä oppia lukemaan lastansa ja kysyä lapselta päivittäin mitä hänelle kuuluu. Kiusaaja tarvitsee yhtä lailla kuin kiusattukin tukea, rakkautta ja apua tunteidensa käsittelemiseen.
Lapsi jota kiusataan jatkuvasti voi saada sellaisen käsityksen, että hän todellakin on jollainlailla erilainen ja kiusaaminen sen myötä sallittua. Lapsi hyväksyy ja ottaa vastaan "kaiken kuran jota heitetään hänen päälleen." Hän sulkeutuu, nöyrtyy ja kätkee sisäänsä tuon helvetin. Mitä tuo kaikki aiheuttaa hänelle?
Kiusaus on kiusausta,mutta murha on murha,eikä vanhene koskaan. Sitä pitäisi tutkia niin kauan kuin mahdollista. Kuten Bodom-järven tapausta..
Opettajille enemmän valtaa kouluissa. Ei me tällä pään silittämisellä näköjään mitään hyvää saada aikaan. Sitä on jo kokeiltu pian komekymmentä vuotta. Jos ei opettajilla ole enää oikeutta rangaista häirikköjä, niin minkäs voit koulussa, saati sitten koulun ulkopuolella. Joka kouluun joku lähitaiselu lajin taitaja pitämään järjestystä ja joka kiusaajaa vaan turpiin, niin eiköhän kiusaajat vähene.
imen mutkaa läl läl lää
mielonen tykkää kyrvän imemisestä selvästi koska viestiä ei ole poistettu