Samanhenkisiä ystäviä vailla, muitakin..?

Moikka,

Niin aatelin kysästä onko täällä muita, joilla ei vertaistukea, samanhenkisiä ystäviä, jotka ymmärtävät edes hieman sinua tämän sairauden kanssa. Minulla tilanne, että ystäviä on kyllä, mutta vaikeina masentuneina kausina en halua ystäviä tavata, kun ahistaa ja aattelen et niillä menee niin hyvin ja itse olen ihan seis. Monet ei myöskään edes tiiä mun sairastavan kakssuuntasta, jotenkin oon aatellu etten haluais et mut luokitellaan sen mukaan. En tiiä tarviiko kaikille kertoa. Olis kiva kummiskin kun olis myös tuttuja\ystäviä jotka samassa veneessä ja vois jakaa asioita ja tukea matkalla. Ettei tarvitsis aina niin selittää ja ettei kokis niin olevan outo ja yksin tän kanssa. Ajatusten vaihtoa kirjoittamalla tai ihan näkemälläkin. Ikinä tiiä jos synkkaa ja meistä tulisi ystäviä. Omituista toisaalta, että kirjoitan tätä, koska oon ollu viime kuukaudet depiksen pyörteissä. Enemmän kuin pohjalla käynyt ja nyt hitusen toivoa taas elämässä. Ja tiiän miltä tuntuu kuin missään ei oo mitään järkee ja haluaa vaan pois kaikesta tuskasta. Jotenkin haluaisin tukea niitä joilla nyt tänä fiilis, koska itse sieltä noussut ja tiiän miltä sekin tuntuu. Et oo ainut. Ja tiedostan, että ystävä joka ymmärtää ja kenen kanssa vois ihmetellä höpistä kaikkea olisi enemmän kuin tervetullut elämääni. Oon kyllästynyt tähän yksinäisyyden tunteeseen ja siihen ettei ymmärretä. Tai ainakin luulen niin. Ymmärtänet varmaan. Haluaisin siis hieman verkostoitua teidän kanssa jolla yhtään samoja ajatuksia. Se myös iso asia parantumista aatellen. Toivo elää siis :) miksei pidettäis yhtä...
Eli jos yhtään samoja aatoksia niin mailaile ihmeessä: [email protected]