Jos ei ihmeitä tapahdu, Kepu on tuleva pääministeripuolue, joka päävastuullisena vastaa Suomen kehityksestä jatkossa ja mahdollisesti koko vaalikauden ajan. Edessä on paljon suuria ja vaikeita kysymyksiä, joita nykyinen hallitus ei kyennyt ratkaisemaan. Jos kansa tästä rankaisee ensisijaisesti Kokoomusta vaaleissa, se tekee siinä ihan oikein ja täydestä syystä. Päävastuullista pitää tietysti muistuttaa tekemättömyydestä.
Keskeinen kysymys tulee olemaan talouden kuntoon saattaminen. Tehtävä on suhteellisen kova, vaikka talouden näkyvät olisivat nykytasolla tai hiukan paranisivat nykyisestä. Pahin seknaario on se, että taloudellinen tilanne tästä vain huononee. Ja siihen liittyy juuri otsikossa mainittu pessimistinen näkemys.
Suomen talouden tilaa määrittävät paitsi omat toimemme, myös ja ennen kaikkea maailmantalouden tila. Se ei näytä juuri nyt kovin hyvältä tulevaisuutta ajatellen. Vuoden 2008 finanssikriisin selviyttäjänä toimi Kiinan kasvava talous. Se veti koko maailmaa suosta. Nyt Kiinan ja Intian taloudet ovat sakkaamassa ja Kiinassa on jo vakava velkaongelma, joka voi romahduttaa talouden milloin tahansa. USAssa, jonka taloustilanne on kohentunut vähitellen, on myös ongelmia. Pörssikurssit ovat nyt ennätyskorkealla USAssa, niin korkealla, että historiallisesti tällaisessa tilanteessa on yleensä aina seurannut pörssiromahdus. USAn kotitaloudet ovat ennätysvelkaantuneet ja kotitalouksen stressitaso on tässä kohdin nyt erittäin heikossa hapessa. Sitä pitää yllä vain erittäin matala korkotaso. Koko USAn talouden velkaantumisaste on huolestuttavan korkea. Ukrainan ja Lähi-idän kriisit voivat pahentuessaan lisätä paineita myös talouden suuntaan. Euroopan osalta Kreikka-ongelmaa ei ole suinkaan vielä lakaistu maton alle. EKP:n rajun elvytyspolitiikan toimivuudesta on vielä ennenaikaista sanoa, mutta on suuria epäilyksiä sen toimivuudesta varsinkin, kun Kiinan talous eli kysyntä on heikentymässä.
Suomen kohdalla erityisongelmana on Venäjän kaupan rapautuminen. Tilanne jatkuu pahana todennäköisesti vielä useita vuosia ja voi pahentuakin, jos Venäjällä alkaa sisäinen poliittinen kuohunta, mikä on täysin mahdollista. Putin on rasite sekä Venäjälle että laajemmin koko Euroopan taloudelle. Kun kysyntä Kiinassakin todennäköisesti heikkenee, se heikentää myös sinnepäin vievien yritystemme toimintaa.
Tämän hallitukauden alussa ylireagoitiin talouskasvun parantavaan vaikutukseen. Kun talouskasvua ei tullutkaan, rohdot jäivät vähiksi. Nyt pitäisi minusta mieluummin ylireagoida tuleviin vaikeuksiin ja olla sitten iloisia, jos ne eivät toteudukaan täydellä painollaan. Tämä tarkoittaa sitä, että yli varojen elämistä pitää alkaa varoa paljon enemmän kuin tähän asti. Jos maailmantalous sakkaa, sille ei pienestä Suomesta käsin voi tehdä mitään. Ainoa mitä voimme tehdä, on sopeuttaa oman taloutemme suhteessa tuohon sakkaukseen ja sen vaikutuksiin täällä. Kun merkit taloudessa ovat ennennäkemättönkin heikot, on syytä varautua pahimpaan.
Onkin kiinnostava seurata, miten hereillä eri puolueissa ollaan taloustilanteesta. Itse en ainakaan tule äänestämään sellaista puoluetta ja ehdokasta, joka nyt maalailee ruusuista tulevaisuutta, sillä hän joko valehtelee tai on sitten täysin ulalla tilanteesta. En osaa sanoa, onko Benin lista sisällöllisesti hyvä, mutta arvokasta on se, että edes joku uskaltaa avata tällaisia listoja, koska niistä on nyt pakko tällaisessa tilanteessa keskustella ja tuleva hallitus joka tapauksessa tulee leikkaamaan menoja, joko kauden alussa vapaaehtoisesti tai sitten parin vuoden kuluttua pakon edessä. Sipilää pidetään talousmiehenä. Nyt jos koskaan pääministerin talousosaaminen joutuukin puntariin. Helpolla Sipilä ei pääse. Edelliset pääministerit (Vanhanen, Kiviniemi, Katainen, Stubb) ovat epäonnistuneet tässä suhteessa pahemman kerran. Viimeinen onnistuja on ollut Paavo Lipponen. Katainen on näistä tietysti kaikkein surkein ottaessaan mallia Concordian kipparista.
Keskeinen kysymys tulee olemaan talouden kuntoon saattaminen. Tehtävä on suhteellisen kova, vaikka talouden näkyvät olisivat nykytasolla tai hiukan paranisivat nykyisestä. Pahin seknaario on se, että taloudellinen tilanne tästä vain huononee. Ja siihen liittyy juuri otsikossa mainittu pessimistinen näkemys.
Suomen talouden tilaa määrittävät paitsi omat toimemme, myös ja ennen kaikkea maailmantalouden tila. Se ei näytä juuri nyt kovin hyvältä tulevaisuutta ajatellen. Vuoden 2008 finanssikriisin selviyttäjänä toimi Kiinan kasvava talous. Se veti koko maailmaa suosta. Nyt Kiinan ja Intian taloudet ovat sakkaamassa ja Kiinassa on jo vakava velkaongelma, joka voi romahduttaa talouden milloin tahansa. USAssa, jonka taloustilanne on kohentunut vähitellen, on myös ongelmia. Pörssikurssit ovat nyt ennätyskorkealla USAssa, niin korkealla, että historiallisesti tällaisessa tilanteessa on yleensä aina seurannut pörssiromahdus. USAn kotitaloudet ovat ennätysvelkaantuneet ja kotitalouksen stressitaso on tässä kohdin nyt erittäin heikossa hapessa. Sitä pitää yllä vain erittäin matala korkotaso. Koko USAn talouden velkaantumisaste on huolestuttavan korkea. Ukrainan ja Lähi-idän kriisit voivat pahentuessaan lisätä paineita myös talouden suuntaan. Euroopan osalta Kreikka-ongelmaa ei ole suinkaan vielä lakaistu maton alle. EKP:n rajun elvytyspolitiikan toimivuudesta on vielä ennenaikaista sanoa, mutta on suuria epäilyksiä sen toimivuudesta varsinkin, kun Kiinan talous eli kysyntä on heikentymässä.
Suomen kohdalla erityisongelmana on Venäjän kaupan rapautuminen. Tilanne jatkuu pahana todennäköisesti vielä useita vuosia ja voi pahentuakin, jos Venäjällä alkaa sisäinen poliittinen kuohunta, mikä on täysin mahdollista. Putin on rasite sekä Venäjälle että laajemmin koko Euroopan taloudelle. Kun kysyntä Kiinassakin todennäköisesti heikkenee, se heikentää myös sinnepäin vievien yritystemme toimintaa.
Tämän hallitukauden alussa ylireagoitiin talouskasvun parantavaan vaikutukseen. Kun talouskasvua ei tullutkaan, rohdot jäivät vähiksi. Nyt pitäisi minusta mieluummin ylireagoida tuleviin vaikeuksiin ja olla sitten iloisia, jos ne eivät toteudukaan täydellä painollaan. Tämä tarkoittaa sitä, että yli varojen elämistä pitää alkaa varoa paljon enemmän kuin tähän asti. Jos maailmantalous sakkaa, sille ei pienestä Suomesta käsin voi tehdä mitään. Ainoa mitä voimme tehdä, on sopeuttaa oman taloutemme suhteessa tuohon sakkaukseen ja sen vaikutuksiin täällä. Kun merkit taloudessa ovat ennennäkemättönkin heikot, on syytä varautua pahimpaan.
Onkin kiinnostava seurata, miten hereillä eri puolueissa ollaan taloustilanteesta. Itse en ainakaan tule äänestämään sellaista puoluetta ja ehdokasta, joka nyt maalailee ruusuista tulevaisuutta, sillä hän joko valehtelee tai on sitten täysin ulalla tilanteesta. En osaa sanoa, onko Benin lista sisällöllisesti hyvä, mutta arvokasta on se, että edes joku uskaltaa avata tällaisia listoja, koska niistä on nyt pakko tällaisessa tilanteessa keskustella ja tuleva hallitus joka tapauksessa tulee leikkaamaan menoja, joko kauden alussa vapaaehtoisesti tai sitten parin vuoden kuluttua pakon edessä. Sipilää pidetään talousmiehenä. Nyt jos koskaan pääministerin talousosaaminen joutuukin puntariin. Helpolla Sipilä ei pääse. Edelliset pääministerit (Vanhanen, Kiviniemi, Katainen, Stubb) ovat epäonnistuneet tässä suhteessa pahemman kerran. Viimeinen onnistuja on ollut Paavo Lipponen. Katainen on näistä tietysti kaikkein surkein ottaessaan mallia Concordian kipparista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.