Lorvin täällä taas. Tänään on lepopäivä, joten uloskaan ei ole nyt asiaa. Mietin kyllä. Miten ja miksi.
Kai mä jotain tällaista mielessäni kuvittelin. Enää en tiedä miksi. Ehkä vaistosin saman haavan, hädin tuskin arpeutuneen. Saman kivun ja surun. Näin ne pienet jähmettymiset. Mitä en koskaan ymmärtänyt, oli kai se, miten en ymmärtänyt, ettei haavoittuneen lähelle pääse kovinkaan helposti.
En mä inhoa tai halveksi tai vihaa. Kaukana siitä. Olen kyllä vihainen muutamasta asiasta, mutta oikeastaan nekin ymmärrän. Sen että joskus etäisyys helpottaa, kun väistämätön on edessä. Ehkä minusta tuli arvaamaton ja vaarallinen. Enkä voinut omia tunteitani kertoa. Ei ollut oikea hetki.
https://m.youtube.com/watch?v=5WVfN6Ic7V8
Kai mä jotain tällaista mielessäni kuvittelin. Enää en tiedä miksi. Ehkä vaistosin saman haavan, hädin tuskin arpeutuneen. Saman kivun ja surun. Näin ne pienet jähmettymiset. Mitä en koskaan ymmärtänyt, oli kai se, miten en ymmärtänyt, ettei haavoittuneen lähelle pääse kovinkaan helposti.
En mä inhoa tai halveksi tai vihaa. Kaukana siitä. Olen kyllä vihainen muutamasta asiasta, mutta oikeastaan nekin ymmärrän. Sen että joskus etäisyys helpottaa, kun väistämätön on edessä. Ehkä minusta tuli arvaamaton ja vaarallinen. Enkä voinut omia tunteitani kertoa. Ei ollut oikea hetki.
https://m.youtube.com/watch?v=5WVfN6Ic7V8
Vastaukset 1
Vanhimmat
hänen kanssaan, jota ei enää ole, kuten ei Topiakaan, on aina koskettava.
Se uskomaton yhdennäköisyys, sitä ei usko kukaan joka ei nähnyt.
https://www.youtube.com/watch?v=S_ysxYBt82A
Tuli kaikki mieleen, aivan kuin odottaisin tuttuja askeleita eteisestä, niitä askeleita joiden kävelijä on yhäkin se ainoa ihminen :((((((,,,,,,,,,, vaikenen,,,