Lähiomaiseni, keski-ikäinen alkoholisti on tällä hetkellä sairaalassa. Se hyvä puoli siinä on, että nyt tiedämme hänen olevan hengissä, sisätiloissa, sairaanhoidon piirissä. Muuta hyvää ei sitten olekaan.
Takana lähes 20 v. alkoholin väärinkäyttöä. Työ ja ystävät jäivät ensimmäisinä jo vuosia sitten, toimeentulo yhteiskunnan varassa. Seuraavaksi katkesi suhteet lapsiin. Alussa oli katkaisuhoitoja ja vaikka mitä hoitojaksoja, kaikki jätti kesken tai niiden loputtua vanhat tavat. Nyt ei ole vuosiin ollut minkäänlaisessa hoidossa.
Tuloksena tänä päivänä ihmisraunio, joka makaa mistään ymmärtämättömänä ja puhumattomana sairaalasängyssä. Ei kykene liikkumaan, syömään, tekemään tarpeitaan. Ei reagoi eikä sanaakaan sano. Ei tiedetä juuri nyt miten pahasti aivot ovat vaurioituneet tai nouseeko milloinkaan jaloilleen. Makaa yksin hiljaisessa huoneessa, muu maailma ja elämä on sieltä niin kaukana kuin olla voi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan, mutta loppu ei tällä menolla ole kaukana.
Koko ikäni hänet tunteneena, lapsuuden perheenjäsenenä mietin kuinka toisin voisi olla, jos hän olisi ajoissa puhunut, kertonut salailematta, mennyt hoitoon ja ottanut sen avun vastaan. Ihmissuhteet voisi olla kunnossa ja pian pääsisi nauttimaan isovanhemmuuden ilosta.
Voimia ja onnea kaikille teille, joilla vielä on toivoa.
Takana lähes 20 v. alkoholin väärinkäyttöä. Työ ja ystävät jäivät ensimmäisinä jo vuosia sitten, toimeentulo yhteiskunnan varassa. Seuraavaksi katkesi suhteet lapsiin. Alussa oli katkaisuhoitoja ja vaikka mitä hoitojaksoja, kaikki jätti kesken tai niiden loputtua vanhat tavat. Nyt ei ole vuosiin ollut minkäänlaisessa hoidossa.
Tuloksena tänä päivänä ihmisraunio, joka makaa mistään ymmärtämättömänä ja puhumattomana sairaalasängyssä. Ei kykene liikkumaan, syömään, tekemään tarpeitaan. Ei reagoi eikä sanaakaan sano. Ei tiedetä juuri nyt miten pahasti aivot ovat vaurioituneet tai nouseeko milloinkaan jaloilleen. Makaa yksin hiljaisessa huoneessa, muu maailma ja elämä on sieltä niin kaukana kuin olla voi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan, mutta loppu ei tällä menolla ole kaukana.
Koko ikäni hänet tunteneena, lapsuuden perheenjäsenenä mietin kuinka toisin voisi olla, jos hän olisi ajoissa puhunut, kertonut salailematta, mennyt hoitoon ja ottanut sen avun vastaan. Ihmissuhteet voisi olla kunnossa ja pian pääsisi nauttimaan isovanhemmuuden ilosta.
Voimia ja onnea kaikille teille, joilla vielä on toivoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.