Peilistä katsoo sama katse. Tutut kasvot, Minä se olen, enkä kuitenkaan ole. En tunne tätä ihmistä millaiseksi historiani minut muutti. Haikailen vanhan minäni perään. Tästä uudesta en tykkää. Tämä on vieras. Erilainen. Vääränlainen. Odotan kunnes historiani pyyhkiytyy pois ja se mitä joskus olin palaa. Kaipaan itseäni..
kaipaan vanhaa minääni
ElämänMuuttama
10256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin, kun silloin vuoden kuluttua hänet viimeisen kerran tapasin, mitä näinkään?
Pelokkaan, välttelevän, väkinäisen ihmisen, kuin varjon entisestä... niin surullista. Yritys oli kova pitää imagoa yllä, mutta vaistosin kaiken muun - päinvastaisen.
Olisi tehnyt mieli ottaa hartioista kiinni ja ravistella, mutta sehän ei tietenkään enää olisi ollut sopivaa.
Neutraali keskustelu, mutta........
Minä olen hukannut itseni jonnekin tuonne menneisiin vuosiin ja minulla on niin kova ikävä itseäni. Olen etsinyt itseäni vuosista menneistä. Itkenyt vanhan minäni menetystä. Painunut masennukseen haluten vain saada itseni takaisin sellaisena kuin joskus olin. Olen poissa. Olen menettänyt itseni.
...oli läsnä metrin päässä mutta henkisesti ainakin tuhannen kilometrin päässä. Voin vain kuvitella kuinka vaikeeta hänellä siinä oli...
Oletko menettänyt itsesi kaikkien muiden vaatimuksiin, märäyksiin, siihen, että jatkuvasti joudut miellyttämään muita ja unohtamaan itsesi. Joudut peittämään ja piilottamaan omat tunteesi ja pakonomaisesti pitämään kiinni lupauksistasi omaa puolisoasi kohtaan johon tunteesi on kuolleet jo ajat sitten. Puolisosi pihtiote sinusta on tiukka ja hän jatkuvasti pommittaa vaatimuksilla mutta ei kuitenkaan anna itsestään mitään sinulle. Janoat rakkautta, halauksia, niitä epätoivoisesti etsit, koska puolisosi laiminluo tunnepuolen sinuun. Pakenet verkon ihmeelliseen maailmaan täältä kuitenkaan löytämättä mitään konkreettista. Olet kuin janoinen kameli virvoittavien vesien äärellä, itsesi kieltäneenä, mutta vaikka kuinka virvoittavaa vettä neännäisesti juot, janosi ei sammu. Haluat kaikkia miellyttää, tietämättä että se on mahdotonta. Kun toista kumarrat niin samalla toiselle pyllistät. Kuuntelet kaikkien murheet, annat jotakin satunnaisia kannustavia sanoja mutta niistäkin syvällisyys puuttuu koska olet itse liian rikki. Kiillotat kuumeisesti kuvaasti huomaamatta että pinnan raaputat samalla naarmuille.
Ota itseäsi niskasta kiinni, ihminen.
Ei ole puolisoa. Mahdottomat vaatimukset tulee sisältäni. Minusta itsestäni. Tavoittelen täydellisyyttä kaikessa mitä teen ja kun huomaan että en enää suoriudu jostain asiasta niinkuin joskus niin ahdistun.
Rakkautta saan. Olen onnekas sillä en aina osaa rakastaa itseäni mutta minun ympärilläni olevat tekee sen minun itseni puolesta. Paikkaa sitä mitä en itse osaa. Minua ei ole helppo rakastaa koska laitan välillä vastaan. En halua mielistellä ketään jos olen erimieltä mutta haluan olla kaikkien kaveri. En halua tapella en syrjiä ketään enkä olla itse syrjittävänä.
En halua rakkautta ostaa mielistelyllä ja teeskentelyllä. Epäaito ei ole minun juttuni. Valheessa ja kulissisuhteissa en eläisi sekunttiakaan.
Kauppakeskuksissa ihminen muuttuu shoppailevaksi zombieksi :D.
Vähän huumoria tuohon totiseen pähkäilyyn.
Ei pysty. Tänään mua masentaa.. Ei ole huumori fiilis tänään.
skisofrenia on outo tunne
Katson toisinaan peilistä onko verisuonet katkeilleet, onko silmät jo keltaiset.
hänellä oli silmät jo keltaiset vuosia sitten, silloin ymmärsin....
Älähän nyt liiottele olenkaan siellä. :D tai saa sitä vähän..