Olen siis jäämässä työttömäksi . Asun syrjäkylällä jossa ei ole julkisia linja-auto vuoroja kuin kaksi aamupäivisin kohti isonpia kaupunkeja.Iltapäivällä ei ainootakaan . Nokia 35km , Pirkkala 40km , Tampere 65km ja Pori 70km . En omista omaa autoa , niin en voi myöskään ottamaan vastaan töitä tai koulutusta kyseisistä paikoista . Omalta kylältä töitä ei vaan oo . Voiko Te-keskus vaatia että hankin auton?Jos voi , niin millä rahalla ? Luottotiedot menneet jo aikoja sitten , joten jo liikennevakuutuksenkin saaminen edellyttää koko vuoden vakuutus maksuja etukäteen. Näin olle kaikki uudelleen koulutuskin toteutuisi joko Tampereella tai Porissa . Voinko kieltäytyä , vai ostatanko sukset ja polkupyörän ???
Tuleeko karenssia jos ei omista autoa ?
drtyop
6235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinä tietysti muutat sinne, missä työsi on. Näin on aina ennenkin tehty.
Tai teet etätyötä korvesta käsin. Tämä on nykyaikaa.
Joo muutan heti Tampereen keskustaan jos siltä joku vuokraa luottotiedottomalle asunnon. Ja kuorma-autot eivät vieläkään kulje "etätyönä" korvesta käsin. Vaikka eletääkin nyky aikaa.
Täällä kenenkään tarvi työn sankarina elämäänsä sekottaa. Itse olen karmeella tuurilla ollut yhtäjaksoisesti melkein 30v työssä.
Harmittaa katsella kun kaiken maailman Björnit huutelee ohjeitansa ihmisille jotka on hankalassa tilanteessa. Perustelevat että tämä on nykyaikaa.
Olen tässä seuraillut kun ex-työkavereita on houkuteltu esim.Helsinkiin vaihtoehtona irtisanomiselle. Ensin siirretään elämä toiselle paikkakunnalle ja puolen vuoden kuluttua irtisanotaan kuitenkin.
Älä nyt mitään paniikkinappulaa ainakaan paina. Eikö sanota että tämä on vapaa maa ja veroja ym.perustellaan sosiaaliturvalla. Vai maksanko näitä valheellisin perustein?
NO oman kokemukseni mukaan ne "verovaroilla pyöritettävät perusturvat" ei tosiasiassa toimi alkuunkaan sillä periaatteella, millä niiden on lakia sorvatessa tarkoitettu toimivan. KUN sitä apua jossain kohtaa akuutisti tarvii, niin sitähän ei tietenkään saa, aina löytyy joku näennäinen perustelu miksi siihen ei ole oikeutta. Tuosta lähtee sitten muutoksenhakuprosessi, joka voi kestää hyvinkin 3kk:sta 3v:een... ja jos ajatellaan pikkusenkaan maalaisjärjellä, niin mitähän hiton iloa siitä muutoksenhaun mahdollisesti tuottamasta myönteisestä päätöksestä on enää kolmen vuoden päästä? Ruokaa lapsille ja katto pään päälle tarvitaan NYT, kolmen vuoden päästä voi olla taas työpaikka ja asiat mallillaan..
Itselläni lähes samanlainen tilanne, ei autoa ja asun korvessa niin ettei bussit kulje kuin kerran päivään tästä 2km päässä ja vielä väärään suuntaan... takaisin ei ole tulemista. Lisänä vielä se, että olen avioliitossa ja mieheni ei voisi muuttaa perässäni, vaikka työpaikka minulle Helsingistä asti löytyisikin, taikka työharjoittelu. Siksikin koska hänen työnsä/yritystoimintansa on pakko olla nykyisellä paikallaan jotta edes jostain saa rahaa jolla ostaa leipää.
Rakastan miestäni liikaa ja en muuta töiden perässä pois kotoamme. Jossain se raja pitää kulkea... en ole tehnyt mitään väärin elämässä. En syntynyt vain kärsimään, ikävöimään, toivomaan ja kuolemaan vaikka jotkin sitä niin mainostavat sanoilla TYÖ ON ELÄMÄN TARKOITUS. Minun elämäntarkoitus on rakkaus.
Minä kävelen töihin joka päivä 13 km yhteensuuntaan,oli vesisade tai 30 asteen pakkanen.Lähden kävelemään klo 5:00.Kotona olen 17:00.Tai jos olen iltavuorossa lähden kävelemään klo 11:00.Kotona olen illalla klo 23:00.Joskus jää yöunet noin 5 tuntiin kun on iltavuoron jälkeen aamuvuoro.Ikää on lähes 60.Saikkua otan keskim.1viikko/kk.Silloin nukun tuon viikon.
Joskus siellä kävellessäni mietin kun auto tulee vastaan(kuorma-auto) et hyppäänkö eteen,kun nenä ja varpaat on jäässä.