Siionin Lähetyslehden kirjoituksissa varoitettiin sellaisista ajankohtaisista synteinä koetuista asioista kuin tanssista, teatterista, elokuvista ja muista ”maailman huveista”.
Keväällä 1946 yksi Siionin Lähetyslehden numero oli omistettu erityisesti nuorille.
Toimittaja Paavo Viljanen varoitti nuoria tansseista ja muista maailman huveista.
Samassa lehdessä Eino Rimpiläinen kirjoitti, kuinka ihmisten mieleen olisi
ollut, jos Jeesus olisi kilpaillut aikansa maailman kilpakentillä tai olisi harrastanut
”filosofeerausta”, teatteria ja näytelmätaidetta. Hän totesi näin olevan nytkin
”maallisen” kunnian osalta. Liperiläinen pastori Kauko Mäntylä oli saarnannut
kesän 1948 suviseuroissa Kuopiossa. Saarnassaan Mäntylä oli todennut opettajana
tunteneensa sydämessään tuskaa, kun oli nähnyt oppilaidensa kulkevan tanssilavalla
ja häpeilleen sitä, että olivat nähneet opettajansa.
Ehostaminen, muoti ja kiharoiden ottaminen sekä alkoholi, huumausaineet
ja kortinpeluu olivat kirjoituksissa varoituksen aiheita. Reino Valta
Olhavalta kirjoitti ”valvomisen” tärkeydestä elokuvien, kiharoiden ottamisen ja
ehostamisen osalta sekä varoitti alkoholin nauttimisesta ja muista synneistä.
Kannonkoskelainen maanviljelijä Toivo Leppänen totesi kesällä 1947 Joensuun
suviseuroissa pitämässään saarnassa, että Jumalan herättämiä ihmisiä pyöri tanssisalien
lattioilla, missä rauhatonta oloa koetettiin rauhoittaa viinapikarien ääressä,
korttipöydässä tai muuten synnillisessä elämässä. Edelleen hän muistutti, että Jeesuksen
Kristuksen kieltämistä ei voinut korvata mikään. Lääninrovasti O. H.
Jussilan oli todennut Helsingin Vanhassakirkossa pitämässään saarnassa synnin
orjia olevan paljon, esimerkkinä humalaiset, joita näkyi kaduilla, huvipaikoissa ja
kaikkialla. Pauli Luodonpää kirjoitti talvella 1949 Siionin Lähetyslehdessä,
kuinka suurin osa ihmisistä etsii iloa muista kuin hengellisistä asioista. Toiset etsivät
sitä huumausaineista, kolmannet huvielämästä.
Keväällä 1946 yksi Siionin Lähetyslehden numero oli omistettu erityisesti nuorille.
Toimittaja Paavo Viljanen varoitti nuoria tansseista ja muista maailman huveista.
Samassa lehdessä Eino Rimpiläinen kirjoitti, kuinka ihmisten mieleen olisi
ollut, jos Jeesus olisi kilpaillut aikansa maailman kilpakentillä tai olisi harrastanut
”filosofeerausta”, teatteria ja näytelmätaidetta. Hän totesi näin olevan nytkin
”maallisen” kunnian osalta. Liperiläinen pastori Kauko Mäntylä oli saarnannut
kesän 1948 suviseuroissa Kuopiossa. Saarnassaan Mäntylä oli todennut opettajana
tunteneensa sydämessään tuskaa, kun oli nähnyt oppilaidensa kulkevan tanssilavalla
ja häpeilleen sitä, että olivat nähneet opettajansa.
Ehostaminen, muoti ja kiharoiden ottaminen sekä alkoholi, huumausaineet
ja kortinpeluu olivat kirjoituksissa varoituksen aiheita. Reino Valta
Olhavalta kirjoitti ”valvomisen” tärkeydestä elokuvien, kiharoiden ottamisen ja
ehostamisen osalta sekä varoitti alkoholin nauttimisesta ja muista synneistä.
Kannonkoskelainen maanviljelijä Toivo Leppänen totesi kesällä 1947 Joensuun
suviseuroissa pitämässään saarnassa, että Jumalan herättämiä ihmisiä pyöri tanssisalien
lattioilla, missä rauhatonta oloa koetettiin rauhoittaa viinapikarien ääressä,
korttipöydässä tai muuten synnillisessä elämässä. Edelleen hän muistutti, että Jeesuksen
Kristuksen kieltämistä ei voinut korvata mikään. Lääninrovasti O. H.
Jussilan oli todennut Helsingin Vanhassakirkossa pitämässään saarnassa synnin
orjia olevan paljon, esimerkkinä humalaiset, joita näkyi kaduilla, huvipaikoissa ja
kaikkialla. Pauli Luodonpää kirjoitti talvella 1949 Siionin Lähetyslehdessä,
kuinka suurin osa ihmisistä etsii iloa muista kuin hengellisistä asioista. Toiset etsivät
sitä huumausaineista, kolmannet huvielämästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keväällä 1947 Eino Rimpiläinen varoitti hartauskirjoituksessaan nuoria maailman synnillisestä elämänmenosta ja varojen käyttämisestä turhuuteen. Hän totesi myös ahneuden näkyvän edelleen järjettöminä hintojen kiskomisena.
Riidat ja avioerot olivat lisääntyneet. Niistä, aviorikoksista ja siveettömyyden
seurauksista varoitettiin. Nuoria varoitettiin myös aviopuolison etsimisestä
”maailmasta”. Väinö Matikainen Lappeenrannasta varoitti liiallisesta muodin
mukaan elämisestä ja aviopuolison katselemisesta ”maailmasta”, siis muiden
kuin oman herätysliikkeen piiristä. Syksyllä 1949 Pauli Luodonpää totesi Siionin
Lähetyslehdessä siveellisyyskysymyksen olevan polttavimpia ajankohtaisista
ongelmista. Hän kirjoitti, kuinka uudet, modernit tuulet puhalsivat. Luonto ja
luonnonlait oli korotettu palvottaviksi. ”Maailman” suhtautumisen syntiin hän
totesi muuttuneen niin, että syntiä ei tunnustettu enää olleenkaan. Luodonpää varoitti
lisäksi, että sukupuolien välinen hempeys ja kaikenlainen lemmenleikki
avioliiton ulkopuolella ei kristittyjen kesken ollut sopivaa, vaan turmeli maan kuin
rutto ja oli kauhistus Herran edessä.
Sodan vaikutuksesta väkivallan nähtiin lisääntyneen. Kirjoituksissa
varoitettiin myös riidan ja murhan synneistä. Opettaja E. V. Rantamaula Karungista
kirjoitti talvella 1947 Siionin Lähetyslehdessä, kuinka Jumala oli nähnyt
tarpeelliseksi kurittaa kansaa sodan kauhuilla. Hän totesi kansan elämän olevan
surutonta ja kyseli, vieläkö tarvittiin uutta kuritusta. Keväällä 1948 pastori Yrjö
Liusvaara Helsingistä kirjoitti, kuinka synnin orjuudesta olivat todisteina avioerot,
kotoiset riidat, murhat, luokkaviha ja valtakuntien väliset sodat. Kirjoituksensa
lopuksi hän kehotti lukijoita tukemaan kaikin tavoin ”rakentavia voimia” tänä
jumalankielteisyyden kasvavana aikana.”